sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Tulppaaninistutusohjeet ens vuotta varten

Uups, I did it again! Eli istutin ja googlasin sitten vasta ohjeet. Kuinka vaikeeta joku tulppaanin istuttaminen muka voi olla? Ja puolustuksena, mun piti toimia nopeesti, kun se meidän karkeakarvainen maansiirtourakoitsija on metsällä, niin sillon on parhaat mahikset saada omat kaivuuhommat tehtyä ilman välittömiä tuhoja. (Toki myöhempiä tuhoja ei estä muu ku aitaaminen.)

Viisi tulppaaninsipulipakettia ja istutuslapio ulkopöydällä

En oo aiemmin muistanu hommata tulppaaninsipuleita, mutta nyt onneksi osui Facebookissa silmiin Puutarhurin majan mainos, että vielä ehtii tilata ja istuttaa. Toki tässä meni kolme viikkoa ennen kuin kerkesin mökille, mutta onneksi Yhteishyvä kertoo, että pääasia, että istuttaa ennen routimista. 

Niiltä löyty muutenki kattavat ohjeet, jotka ois varmaan ollu paikallaan lukea ennen istuttamista. No mutta tässä ens vuotta varten:

Ennen istuttamista: 

  • Tulppaanit tykkää ravinteikkaasta, kuohkeasta ja vettä läpäisevästä multamaasta. Liian märässä mätänevät.
  • Istutusaika on pääasiassa lokakuu, mutta lämpimänä syksynä kannattaa odottaa, kun turhaan sitte versoilevat lämpimässä.
Istuttaminen:
  • Säilytä sipulit viileässä ja kuivassa ennen istuttamista. (Melkein check, unohtu muutamaksi päiväksi lämpimään eteiseen, mutta eivät näyttäneet siitä möksähtäneen.)
  • Aloita sipulin istuttaminen kitkemällä ja muokkaamalla kasvualusta. (Nooh, en tehny kumpaakaan.)
  • Kalkitse ja lannoita tarvittaessa pitkävaikutteisella ravinteella. (Mistä tietää tarviiko ja mistä tietää onko joku lannote pitkävaikutteinen?)
  • Tee multaan kuopat istutuslapiolla. Sipuli istutetaan niin, että kanta on alaspäin. (Huh. Tää meni oikein.)
  • Istuta sipulit tiiviisti, mutta ei saa koskettaa toisiaan. (Jätin enempi väliä, kun sipulipaketissa luki, että pitää jättä 12cm väliä.)
  • Istutusyvyys kolme kertaa sipulin koko eli noin 10-15 cm. (Tääki meni kohtuudella oikein.)
  • Kastele istutus, jos maa on kuivaa. (Joo ei kyllä ole. Joki on niin korkealla, että Mies epäili, että maa on jopa niin täynnä vettä, ettei se vedä enää.)
Myöhemmin: 
  • Tarhatulppaanin (tarkottanee tällasia kaupan sipuleita?) ravinteet riittää vain ekaan kukintaan, joten jos haluaa, että tulee tulppaaneja seuraavanakin vuonna, niin lannoita keväällä kasteluveteen sekoitettavalla seosravinteella. (Äh, pitää googlata, mitä on seosravinne.)
  • Älä leikkaa kuihtuvia lehtiä pois kukinnan jlkeen vaan taivuttele muun kasvillisuuden joukkoon. Lakastuvat lehdet maatuvat ja ravitsevat kasvualustaa. 
Keväällä nähään kuin mun käy.

Ja tässä vielä pari kuuraista kuvaa muistoksi kohta talveksi kääntyvästä syksystä.


Pohjajoki on marraskuussa korkealla

Kuurainen vaahteranlehti vielä vihreällä ruohikolla

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Selviytyjäunikot

Siivosin puhelimesta kuvia ja huomasin, että mulla oli jääny kertomatta loppukesäisistä selviytyjäunikoista. 

Unikossa on karvainen nuppu

Minähän siis metsästämällä metsästin pioniunikon siemeniä kesällä, kun olin Viherpiha-lehdessä niitä nähny ja ne oli sairaan hienoja. Tietty sit samalla otin muitaki unikonsiemeniä, ku onhan ne hienoja. 

Kylvin ne suoraan maahan, kun kesä oli jo kovin pitkällä. Raivasin taas rantapuskaan pikku plätit, lisäsin pussista jotain normimultaa ja nakkelin siemenet sinne. 

Unikon punaiset terälehdet ja musta silmä

No eihän siinä taas kestäny ku sekuntti, kun huomasin, että toiseen unikkopenkkiin oli kaivettu luu. Ja koiratietäjät tietää: kun se huomaa, että sä huomaat mihin se on arteensa piilottanu, niin tietty se pitää kaivaa pikapikaa ylös ja piilottaa johonki muualle. No se unikkopenkki oli sitte sillä taputeltu. 

Punainen unikko ja varsi

En edes tiiä mitä sit toiselle eli pioniunikkopenkille tapahtu. Ainaki sitä oli käytetty kulkureittinä ja siinä vaiheessa, kun pienet unikonalut oli jo pinnassa, niin jotain ihanaa siellä oli kai haissu, koska aika selvää jälkeä oli tehty siitäki penkistä. 

Olin siis menettäny jo toivon, mutta syyskuun puolivälissä huomasin, että muutama sinnikäs kaveri oli sit kuitenki puskenu tiensä päivänvaloon. Ei tietty kukaan pioniunikoista, mutta kauniita noi toisetki oli.

Mäyräkoira tutkii unikkopenkkiä

Ens kerralla istutan noi kauluspenkkeihin tai jotain. 

lauantai 12. syyskuuta 2020

Amatöörin auringonkukat!

Ne sanoo, että lapsiki osaa kasvattaa auringonkukkia. Kävi ilmi, että tähän hommaan ois pitäny suhtautua just tolla ajatuksella.

Toiset lapset on varmaan tosi taitavia ja tarkkoja, mutta jos ite oisin lapsena kasvattanu auringonkukkia, niin oisin varmaan tehny just kuten päätin tehdä tänä kesänä. Nakkaan ne siemenet maahan ja toivon parasta.

Pieni auringonkukka

Lopusta löytyy linkit mun aikasempiin auringonkukkapostauksiin, mutta tiivistettäköön niin, että olen koittanu (siis myös aiemmassa elämässä ennen Mökki-Pirkkoa) kasvattaa auringonkukkia liian monimutkaisesti taimentaen ja suojaten ja kastellen ja siirrellen. Ei ois kannattanu. 

Tänä kesänä päätin ihan vaan luovuttaa. Mulla siis oli siemeniä, mutta kikkailun sijasta kaivelin pikkuisen montun aurinkoiseen paikkaan, kaadoin siihen jotain ihan perusmarkettimultaa ja ripottelin koko siemenpussin siihen. Sitte kastelin niitä muutamana päivänä ja kun alkoivat pukata vartta, niin napsin surkeimmat yksilöt pois valoa ja tilaa viemästä. 

Kaksi hyvin keltaista auringonkukkaa kukkii

Jonkin aikaa näyttiki hyvältä, kunnes Mies trimmas varottelusta huolimatta vahvimmat yksilöt. Se vaan totes, että ei ne tollasessa paikassa kasva kuitenkaan (ihan niinku asiasta mitään tietäis). 

Tavallaan olin jo vähän unohtanu koko homman ja nyt muutaman viikon tauon jälkeen mökille tullessa olikin kaksi somaa kukkaa odottamassa. 

Mökki-Pirkon virallinen auringonkukankasvatusohje on siis:

  1. Pistä siemenet multaan. 
  2. Kastele, jos ei sada.
  3. Unohda koko homma.
Olokaapa hyvät.

(Ja turha siis kysellä, että mitä lajia nää on. En oo enää moneen vuoteen jaksanu uskoa, että pääsisin koskaan kirjottaan tätä postausta ja kertoon lajiketta.)

Auringonkukan nuppu

Tuosta vielä tuota historiaa:



torstai 13. elokuuta 2020

Nyt kutsuu mua yks toinenki kuusama

Keväällä, kun raivattiin angervopuskasta lisää tilaa uusille pensasmustikoille, Mies kyseli, että mikä tuo taempana kasvava pensas on ja pitäskö senki kasvua rajottaa. En ollu sitä vielä tunnistanu ja koska se vaikuttaa olevan enimmäkseen harmiton, niin jätettiin toistaiseksi rauhaan. 

Lehtokuusamassa on punaiset marjat ja harmahtavat lehdet

No sitte kesällä siinä käväs ihan pienenpienet valkoset kukat niin nopeesti, että en kerenny edes kuvia ottamaan, joten tunnistus lykkäänty taas. Nyt pensaassa loistaa kirkkaat punaiset marjat, joten google sai kysymyksen "iso pensas, punaiset marjat" ja kuvahaku päälle.

Ihan eka linkki osas kertoa, että kyseessä on kuusama ja että koko pensas on myrkyllinen marjoja myöten (ja jos sit kuitenki menit syömään, niin soita myrkytyskeskukseen 09 471 977). 

Sirpan luontoblogi kertoi, että kyseessä on lehtokuusama ja että sen sitkeän puuaineksen vuoksi siitä on tehty aikanaan tarve-esineitä. 

Lehtokuusaman myrkylliset marjat kasvavat usein yhteen

Turun Sanomat kertoo, että lehtokuusaman paras tuntomerkki ovat lehtihangoissa kaksittain kasvavat kukat, joista loppukesällä kypsyvät punaiset marjat ovat usein osittain toisiinsa kiinni kasvaneita. Kellan-valkeat kukat avautuvat juhannuksen tienoilla. 

Lehtokuusaman lehdet ovat tasareunaiset

Puutarha.net kutsuu kukkia mitättömiksi ja lehtiä puikeiksi, joten tunnistus lienee oikea. Tää on onneksi taas kasveja, jotka ei kaipaa mitään muuta kuin rauhaan jättämistä. Kestää kuulemma alasleikkauksen, jos oikein rupee ärsyttään. Saapa tuo tuolla mökin takana ainaki toistaseksi kasvaa ihan rauhassa, kunhan ei uhkaile pensasmustikoita. 

Lehtokuusamapensas metsän reunassa

Ja siis se eka kutsuva kuusama on tietty mun eka tunnistus vuodelta 2016 eli tuoksuköynnöskuusama, josta voi lukea näistä:


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Valko-vihreitä tuliaisia

Sanovat, että on kätevää, jos perheestä tai ystävistä löytyy esim. lääkäreitä tai putkimiehiä, mutta tällaselle amatöörille mökkipuutarhailijalle biologiystävä on kans ihan tosi kätevä. 

Viime viikonloppuna hän lopulta vieraili meillä mökillä ja sen jälkeen, kun oli puolihuolimattomasti tunnistanu viidessä minuutissa yhtä monta kasvia kuin minä neljässä vuodessa, hän kaivoi auton takakontista varsin kauniin valkoisen pallohortensian. 

Valkokukkainen pallohortensia

Istutimme sen yhdessä. Se meni vähän eri tavalla kuin jos oisin istuttanu sen yksin. Ite oisin raivannu just ja just kasvin mentävän tilan ja toivonu parasta. Nyt raivattiin useampi neliö angervoa (ja juuria) pois ja pelastettiin välistä löytyneet (valeriana, ehkä iriksen tai koristeangervon juuripaakkuja sekä orvokkeja) muualle (mistä taas raivattiin reilusti vuohenputkea).

Biologiystävä istuttaa pallohortensiaa iloisena

Pallohortensia oli varsin mieluinen tuliainen, koska huomasin, että meillä on täällä varsin vähän tähän aikaan kukkivia asioita. Pujoa ja paukkubalsamia ei lasketa. 

Kekkilä antaa seuraavat hoito-ohjeet: 
  • Istutus puolivarjoisaan paikkaan. (Check.)
  • Kukinta ei kärsi voimakkaasta alasleikkauksesta, sillä kukkii saman vuoden versoilla. Leikataan vuosittain varhain keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista. Leikkaus edistää kukintaa. (Josko kuitenki varmuuden vuoksi lippusiimaa ympärille, koska trimmaavan Miehen alasleikkaus tapahtuu todennäköisesti kesken kasvukauden. Se tuskin edistää kukintaa.)
  • Toinen tapa leikata on poistaa hangen yläpuolelta paleltuneet osat, jolloin kasvista tulee metrin korkuinen. (Viime vuonna ei tainnu olla niin paljo lunta, että vois hangesta puhua, joten mennään tolla ekalla.)
  • Kesällä tarvitsee paljon vettä ja ravinteita. 
  • Lannoitetaan havu- ja rodolannoitteella. Ei saa kalkita. (Eikä siis myöskään tuhkaa.)
Pallohortensian ympärille jätettiin paljon tilaa ja tuettiin pystyyn

Saatiin tänä kesänä saunan ikkunakin uusittua, kun vanha ikkuna otti itteensä rakennuksen suoristuksesta ja siinä oli pari vuotta sellanen tosi nätti jesariruksi. Pallohortensia pääsi paraatipaikalle saunan ikkunan taakse, niin saan sitä lauteilta ihastella.

Samana viikonloppuna oli kylässä myös Miehen veli vaimoineen ja toivat meille tuliaiseksi Finlaysonin Tamminiemi-saunatekstiilejä. Varsin kauniita ovat ja jos haluais jotenki sisustuslehtihifistellä, niin vois jopa sanoa, että pallohortensian valko-vihreä värimaailma toistuu saunan tekstiileissä. Kyllä kelepaa taas saunoa.

Finlaysonin Tamminiemi-saunatekstiilit jatkavat ulkona näkyvän valkoisen pallohortensian värimaailmaa

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Pionipäivitys 2020

Ei mulla oikeestaan muuta kuin, että pionit on ihania. 

Tänä vuonna vanha nimetön teki jo yheksän kukkaa (viime vuonna kuus ja löytövuonna 2016 yhden) ja ite istuttamani Ewelina toista vuotta peräkkäin kaksi. 

Tässä näitä ois. 

Ewelinan toinen kukka auki ja toinen nupulla

Ewelina oli eka selkeesti vaaleanpunainen ja muuttu sitten melkein valkoiseksi. 

Ewelina-pionin teki kaksi kukkaa





Vanhempi pioni elää sopusoinnussa ruskoliljojen kanssa. 

Pinkki pioni kasvaa ruskoliljojen vieressä

Ruskoliljat ja pionipensas joen varrella

Ihania ovat.

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Trimmaava mies kohtaa amatöörin auringonkukat

Ja kuinkas sitten kävikään. 

Trimmatut auringonkukan varret on surullinen näky


En oo edes raportoinu tän vuoden auringonkukkayrityksestä, koska ensimmäistä kertaa näytti siltä, että ei mee ihan reisille koko homma ja ajattelin kertoa sitten, kun eka kukka kukkii. 

Sanoin Miehelle noin 16 kertaa, että varoo niitä auringonkukkia, kun puuhailee. 

Tänään se trimmas ekaa kertaa tälle kesälle. Oon ite hoitanu aiemmin, ettei vaan sattuis mitään. 

Nyt vituttaa. Ihan silleen huolella. Kaikki pitäs saatana ite tehä tai sitten aidata jollain helvetin lippusiimalla. 


Tästä pikkusen historiaa vuodatukselle:

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Jaa tältäkö kuusaman pitäs näyttää?

Pelkäsin niin kovasti, että kuusama ottaa nokkiinsa muutosta viime vuoden toukokuussa. Olin jo varma sen kuolemasta, kun katkasin yhen tosi vahvan juuren. Se toki osottautu sittemmin koivun juureksi.

Kuusaman kukkia

Kesällä se sitten kuitenki kukki ja totesin pelkoni turhiksi. 

Tänä kesänä tyyppi vallan villiinty. Kaunis se oli minusta aiemminki, mutta olihan se tähän kesään verrattuna aivan surkea räpellys sillon 2016, kun siitä ekana tunnistuksenani päivitin. 

Tässä tyyppi tänä kesänä:

Kuusama kasvaa köynnöstäen seinää pitkin


Ja tässä 2016:

Ruppana kuusama punaisen vajan seinustalla

Kuusaman kukka

Toki toi yks karvanen kamu oli tässä eräänä päivänä kaivanu liian läheltä kuusamaa ja onnistunu katkomaan yhen varren. Se kiukku väisty tänä aamuna, kun samainen kamu kaivo yrttimaan kokonaan ylös. Siellä oli varmaan menny hiiri. Kamu joutu arestiin. 

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Miehen unelmia

Toi Mies tykkää toscakakusta. Kuulemma äiree teki aina paksun päällisen. Tai kerranki teki.

En oo sellasta sille kuitenkaan saanu aikaseksi (ja osaishan toi itekki, jos niin kauheesti toscapäällisestä unelmoi), mutta kun tässä eräänä päivänä mietin ääneen, että mitä tekis raparperista, ettei mee haaskuuseen, niin noin neljän minuutin päästä napsahti whatsappiin raparperitoscan ohje.

Toscakakku lasivuoassa kesäpöydällä


Juhannuksena sain oikein aikaseksi lopulta. Tai minä tein pääosin muita juttuja ja Mutti (tsekkaa Instasta Miss Mureena) pilkko raparperit ja sekotteli päälliset. 

Täähän on siis silleen helppo, että tähän ei tuu sitä aivan turhaa kakkuosaa ollenkaan vaan se korvataan raparperilla ja sokerilla. Muutenhan tää onki pääasiassa lisää sokeria, voita ja mantelilastuja. Noin kötsiljoona kaloria per annos. Mutta siis aivan sairaan hyvää! Kirpeä raparperi ja suolaisen makean kinuskinen ja rapea mantelipäällinen. Siihen vielä nokare ranskankermaa kylkeen, niin voit exponentata kalorit, mutta maku on kyllä täydellisesti sen arvonen. 

Toscakakku tarjoiltuna ranskankerman kanssa


Tästä sitte eli Raparperitosca

Ja ohjehan oli Iltalehdestä ja silleen kiva, että leivonnassa yleensä on hyvä noudattaa annettuja määriä, niin tässä ei oo niin justiinsa.

"Pohja"
  • 5-6 raparperin vartta (no ja täähän riippuu siitä kuin isoja ne sun raparperit on niin sanoisin, että kunhan vuoan pohjalle sellanen kolme neljä senttiä)
  • sokeria (taas käsketään käyttää ruokosokeria, mutta en oo kyllä vieläkään hifistelyn kannalla näissä mökkihommissa eli tavallista vaan)
Päällinen
  • 3 dl (100 g) mantelilastuja
  • 100 g voita
  • 2 dl sokeria (ruoko- tai tavallista)
  • 2,5 rkl vehnäjauhoja (ohjeessa oli spelttivehnäjauhoja, mutta arvaatte varmaan, että vedin taviksilla)
  • 5 rkl maitoa
Action-vaihe
  • Uuni lämpenemään taas heti 200 asteeseen
  • Pilko raparperit pieniksi, pistä voideltuun vuokaan ja ripottele päälle sopivasti sokeria.
  • Pistä kaikki kuorruteaineet kattilaan ja kunhan voi on sulanu, niin lisää lämpöä ja anna kiehua pari minuuttia. Ja siis sitä kannattaa sekotella.
  • Kuorrute raparperien päälle ja paista 20-25 min. 
  • Jos vaan maltat, niin anna jäähtyä, niin päällisestä tulee mahtavan rapea.
  • Tarjoile ranskankerman tai jäätelön kans.
Omnom.

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Kolmen K:n toimenpidesuunnitelma

Tää on nyt neljäs kesä, kun oottelen, että mun pensasmustikat alkais mustikoimaan. Aattelin aluksi, että jännittävät, mutta neljä kesää on musta jo liikaa ujommallekki lajille. (Kuvan mustikka ei liity tapaukseen.)

Blue Crop pensasmustikan marja-aihiot on vihreitä vielä

Tulipa sitte aiemmin mainitsemani kukansyöntikirjailijatyökaverini Teklan kans puheeksi tämä ongelma ja hän suositteli kolmea toimenpidettä:

  1. Kanankakkaa (oon jo laittanu, mutta en tiiä paljo mustikoille jäi, kun toi koira tykkää siitä kans)
  2. Kastelua (ohups, enpä tullu edes ajatelleeksi)
  3. Kavereita (lisämustikat ei kyllä haittais)
No ensinnäki noi uudet kaverit, kaks kappaletta Blue Cropia, oli varmaan vähän ammatillisemmalla otteella säilötty kevät kuin noi mun aiemmat aikanaan (koska ostin ne aika aikasin ja oottivat kellarissa loppusijoitusta). Niissä nimittäin oli jo valmiina kukkia. (Ja nyt sitte jo marjanalkuja, kts. eka kuva.)

Kaksi Blue Crop -pensasmustikkaa istutettuna todennäköisesti liian kuivaan maahan

Ja sitte toiseksi, niin se kastelu muuten auttaa. Nyt mua vähän nolottaa, että uhkailin jo Chippewaa hävityksellä, jos se ei edes yritä. 

Northblue-pensasmustikan kukkia

Varmaan olin vähän myöhässä, kun vaan Northblue kerkes tekeen kukkia (kuva yllä), mutta kaikki kolme (se vimppa on Northcountry, jos jotakuta kiinnostaa) teki kyllä komeet lehet ja on muutenki jotenki tosi paljo kiitollisemman olosia.

Ehkä sit jo ens kesänä oikeesti kunnolla marjojaki. (Kuitenki joku jänis syö ne. Tai toi koira.)

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Rikkaruohomuhennosta

No kävi silleen kivasti, että tohon onki pariin kolmeen aika keskeiseen tontin osaan viime vuosina levinny mattona kasvi, joka ei oo erityisen kaunis ja näyttää peittävän kaiken alleen. En oo jaksanu sitä varmuudella tunnistaa, kun mua lähinnä vituttaa sen hallitsevuus ja tylsyys.

Vuohenputki kasvaa tiheänä mattona

Mutta siis se kiva osuus oli se, että tänä keväänä, kun porukka on seonnu hortoiluun, kävi ilmi, että se on vuohenputki ja toisin sanoen mulla kasvaa tällä neliötolkulla oivallista muhennosainesta.

Ja siis eka vaan oletin, että ne on vuohenputkia, koska ystäväni Marina (Dioriina-blogista) muutama vuos sitte sano, että ne vois olla. Nyt se oli käymässä viikonloppuna ja kielsi koskaan moista sanoneensa. Pakko oli siis varmistaa tunnistus, ettei syödä mitään jännää.

Vuohenputken tunnistus


Vuohenputkessa on kolme sormea, joissa jokaisessa on kaksi tai kolme lehteä

Tunnistus on kohtalaisen helppoa kyllä, mutta ehdottoman tärkeää, koska samaan kasviperheeseen kuuluu myös myrkyllisiä jäseniä. Helsinki Wildfoodsin videolla asia on kerrottu niin, että vihreempiki hortoilija ymmärtää.  Pikavinkit tässä:

  • Kasvaa laajoina mattoina
  • Varressa kasvaa kolme lehti"sormea", joissa jokaisessa on 2-3 lehteä 
  • Kun leikkaat varren, niin siitä helposti näkee, että varsi on kolmion tai melkein v:n mallinen, kun yhdellä syrjällä on kouru
  • Sanovat myös, että haisee porkkanalle, mutta en kyllä ite sitä hahmota
Vuohenputki on parhaimmillaan aivan pienenä. Sellasena, että lehdet on just ja just auenneet tai aukeemassa vasta. Toki pienten keräämisessä menee pidempään, mutta mihinpä täsä kiire on.

Vuohenputkesta kannattaa kerätä pienet vasta aukeamassa oievat varret

Ja sit se muhennos


Tällä kertaa ohje Kodin kuvalehdeltä. Tää on helppo ja sopii loistavasti esim. kalan kaveriksi. 
  • Keitä huuhdeltuja vuohenputkia minuutin verran ja silppua sitte pieneksi. (Mulla oli seassa myös nokkosta, koska why not.)
  • Kuullota sipulia ja siirrä sivuun oottamaan.
  • Paista vuohenputkea voissa (tai mitä rasvaa sulla sattuu olemaan).
  • Nakkaa sipulit sitte samaan pannuun ja nakkaa perään esim. ranskankermaa ja pikkusen ruokakermaa. (Ite laitoin myös maustetun tuorejuuston jämät ja suolaa.)
  • Done.
Keitetty vuohenputki

Vuohenputkimuhennokseen tulee sipulia ja ranskankermaa

Innostuin sen verran tästä hommasta, että silläki uhalla, että tunnen itteni tosi keski-ikäseksi, niin keräsin vuohenputkia myös pakkaseen. Parhaiten sanovat, että säilyy, kun keittää ja pilppuaa ja pakastaa valmiina mössönä.

Ja siis koska kyseessä on kuitenkin varsin ärsyttävä rikkaruoho, niin ei yhtään haittaa vaikka Mies trimmausvimmassaan vetää noi tasaseksi, koska ne kuulemma tekee sitte toisen maukkaan sadon.

Vuohenputki kasvaa laajoina mattomaisina kasvustoina

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Marskin ulkomainen heila

Kun mä sillon viimeksi en kehannu korjata omia sanomisiani ja ostin epähuomiossa mustaherukan eli ton mun Marskin, niin nyt menin sellaseen kauppaan, jossa ei varmasti tule kukaan kysymään, että voiko auttaa. Sain ostettua karhunvatukan. (Ja siis tässä luki jo monta minuuttia taas, että mustaherukka. Mun aivot ei vaan pysty sanoon karhunvatukka.)

Black Satin karhunvatukassa on vaaleanpunaiset kukat

Biologiystäväni ehotti kyllä suomalaista lajiketta, mutta en jaksanu enää vaihtaa kauppasuunnitelmaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Rubus fruticosus Black Satin. (Tai ois siellä ollu toinenki lajike, mutta se oli puolet kalliimpi eikä kylteistä erottanu, että niillä ois ollu mitenkään olennaisesti eroa esim. marjojen maussa, niin otin ton halvemman.)

Karhunvatukassa on itsepölyttyvät kukat

Marskiin verrattuna istutus oli huomattavasti suoraviivasempi. Sen ku kuoppaan vaan normaalimullan kans, vähän aiempaa syvemmälle ja vettä perään. Tietty laitoin vähän ite tehtyä kompostimultaa alle, koska voin.

karhunvatukka istutettuna normaaliin multaan

Black Satin on köynnöstävä, joten se tarvii kehikon johon kiipeillä. Mutta siinä tuli sellanen rimpula mukana, niin en ruvennu heti ainakaan vaihtamaan järeempään.

Muita ominaisuuksia:


  • Piikitön (mahtavaa!)
  • Itsepölyttyvä (joten sen kaveri voi olla mustaherukka eikä tarvetta lajitoverille)
  • Köynnöstävä (eli tarvii kiipeilykehikon)
  • Erittäin satoisa (mahtavaa taas!)
  • Marjat makeat, aromikkaat ja mehukkaat

Hoito:
  • Marjoneet oksat poistetaan syksyllä (ja syytä ei kerrota missään, mutta varmasti tää on sama kuin normaalivatulla eli tekee marjat toisen vuoden oksiin)
  • Suojataan kevätauringolta (no tähän ois kiva saaha jotain tarkennusta, että miksi lasketaan kevätauringoksi, kun kuitenkin muuten tykkää auringosta)
  • Ei kannata kauheesti lannotella, kun kasvattelee sit vaan turhaan lehtiä ja muuta turhaa

Jännä nähä joko se ystävänsä Marskin tavoin aikoo marjoa jo tänä kesänä, kun on kerta kukat ja kaikki. Mie kerron sitte.

Black Satin pääsi Marskin viereen

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Hortoilun ensiaskeleet nokkosen kanssa

Tepastelin tossa pihalla ja totesin tänäkin vuonna nokkosten saavuttaneen optimaalisen satokauden. En tiedä miten on mahdollista potea huonoa omaatuntoa käyttämättömistä nokkosista. Mutta minkäs teet. Paitsi tietty otat ne hanskat ja sakset kauniiseen käteen ja meet poimiin ne nokkoset.

Nokkosia kasvamassa tiilillä reunustetun kasvimaan laidalla

No näin sitte tein. Ajattelin alottaa turvallisesti nokkosletuista.

Koska ollaan varsin perustavanlaatuisen ensikerran äärellä, niin otetaan resepti Martoilta. Ne ei kikkaile.

Nokkosten tuoreita versoja astiassa

Paitsi, että eka piti selvittää, että miten nokkoset kannattaa ryöpätä. Heleposti näköjään. Suolaveteen kiehumaan 30-60 sekunniksi. (Paitsi mulla oli 3 min, ku tein eka rankkoja oletuksia aiheesta ja tarkistin ton ajan vasta jälkikäteen. Todennäköisesti onnistuin tappamaan kaikki ravintoarvot.) (Edit. alhaalla mainittu Tekla vinkkas, että ryöppäysveden voi käyttää esim. Maailman parhaan leivän tekoon. Menee heti testiin.)

Ryöppäysoperaation jälkeen kävi ilmi, että ryöppäystä ei ois tarvinnu tehä ollenkaan, kun mun versot oli varsin nuoria enkä keränny niitä mistään tunkion päältä. (Eikä mun keräämissä asioissa oo mitään elukoita tai epämääräsyyksiä myöskään.)

Nokkosia puisella leikkulaudalla

Mutta siis se ohje (on ihan peruslettuohje, mutta nokkosilla):
  • 2 kananmunaa 
  • 5 dl maitoa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl kiehautettuja ja hienonnettuja nokkosia
  • 1/2 tl suolaa 
  • 1 tl öljyä
  1. Riko kananmunan rakenne ja lisää puolet maidosta ja jauhot.
  2. Lisää nokkoset, suola, öljy ja lopuksi loppu maito.
  3. Anna turvota puolisen tuntia.
  4. Paista (kun laittaa pannulle rasvaa, niin tulee ne ihanat rapeet pitsireunat, mutta ei se tietty terveellistä oo)
Nokkoslettutaikina on juoksevaa

Tuoreita nokkoslettuja kasassa

Piti tehä näitä mukavaksi aamupäiväsnäkiksi. No, siihen mennessä, kun olin käyny eka koiran kans kaupalla hakeen purkin maitoa, oli jo niin nälkä, että päädyin tekemään lettuihin jauheliha-kasvis-täytteen. Toimii. (Ohje siihenki: Paista porkkananpaloja, sipulia ja parsakaalta (tai mitä vaan kasviksia) pannulla. Ruskista sitte erikseen jauheliha ja mausta miten tykkäät. Nakkaa kasvikset sekaan. Valmis.)

Jauhelihalla täytetyt nokkosletut

Luonnonkasvien käyttämistä ruuassa näytetään kutsuttavan hortoiluksi. Sehän sopii. Se kuulemma trendaa varsinki nyt korona-keväänä, kun porukalla on aikaa puuhailla. Mullahan on työkaveriki kirjottanu oikein kirjan aiheesta. Kukkamakuja-kirjaan (by Tekla Wannas) voi tutustua Kariston kirjakaupassa.