perjantai 18. toukokuuta 2018

Kerrankikö oltiin Sallan kaa...

reissussa, niin kannoin Tallinnasta kotiin pöytägrillin. Se oli niin kaunis ja keltainen ja 60-luvulta ja iskemätön, että en voinu vastustaa. Salla komppas ja sano, että se tuskin on edes suurin ja hankalin asia, mitä olen maailmalta kotiin kantanu. Se saattaa olla oikeassa.

Koska se ei mahdu meille kotiin, niin toin sen mökille. Tässä se on. Eikö oo kaunis?

60-luvun keltainen pöytägrilli

Tehtiin lämppäreitä testiksi.

Jos joku haluaa tietää mitä niissä oli, niin paahtoleipää, ketsuppia, tonnikalaa, tomaattisiivu, pippuria, valkosipulijauhetta ja edamviipaleita pari. Perussetti.

palanut lämppäri ja sopivasti paistunut tomaatti-tonnikala lämmin leipä

Ihan kevyesti kärähti eka satsi, kun toi on niin tehokas ja mä unohan aina mitä olen tekemässä. Havahduin vahvaan tirinään. Oli kyllä lämmenny leipää myöten. Tokasta tuli vähän mukavampi päältä, mutta leipä jäi valjuksi. Pitää varmaan jatkossa eka paahtaa leipä ja sitte vasta täyttää ja sitte grillata uuestaan.

Sallan kanssa on sen verta seikkailtu, että aika moni tarina alkaa otsikon lailla. Mutta koska elämä on, niin reissujen taajuus ja railakkuus on ottanu hieman iskua. Päätettiin kuitenki repästä ja lähtiä Tallinnaan päiväristeilylle, mistä tuo kaunis sitten tarttui mukaan.

tallinnan orava ja kaksi naista

Koska tää reissu oli niin vastuullinen, niin täytyy kertoa yks parhaista tarinoista ystävyyden varrelta. Saatiin pari vuotta sitten Facebookissa viestit, että oletteko ne Pirkko ja Salla, jotka oli 10 vuotta sitten Sputnikin (silloinen baari Tampereella) jonossa. Oltiin otettu kontaktia edellä seisoneeseen pariin, jotka olivat siinä jonossa ja meidän yllytyksestä päättäneet alkaa seurustella. (Kyllä, kuulosti ihan meidän touhuilta ja käytiin siihen aikaan Sputnikissakin aika paljon, vaikka Salla ei edes asunu Tampereella). Oikeat Pirkko ja Salla oli todennäkösesti kyseessä. No, 10 vuoden seurustelun ja parin lapsen jälkeen pari oli menossa naimisiin ja pyysivät meitä todistajiksi maistraattiin. Mehän mentiin. Tietty.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Mökillä aamupalatkin on kauniimpia

Kattokaa vaikka.

kaunis aamiaiskattaus vihreä kahvipannu jugurttia hedelmillä ja marjoilla

Mökkikausi on virallisesti avattu! Ei vielä edes toukokuun puoliväli ja rusketusrajat näkyy jo. Viimeksi käydessä oli melkein metri lunta eikä siitä ole kuin muutama viikko. No, puolitoista kuukautta. Vähän reilu. Mutta kuitenki. 

Ja arvatkaa mitä? Pionissa on 18 vartta! 18!! Viime vuonna oli viis. Ja teki kaksi ja puoli nuppua (se yksi oli aika lailla nupun näköinen, mutta kukkaa siitä ei tullu). Jännäksi menee monta tulee tänä vuonna. Ja siinä Ewelinassa, jonka istutin viime kesänä on kolme vartta kans. Mutta kuten olemme oppineet, pionit ei tykkää liikuttelusta ja istuttelusta, joten en pidättele hengitystä, että Ewelinalta irtoais tänä vuonna nupun nuppua.

pionin varsia keväällä kasvatus ja hoito

Mutta siis mökillä kaikki hyvin. Ja mökkieläimellä vielä paremmin. 

mäyräkoira nukkuu selällään sohvalla

Sen ainoa murhe on, että ei herätä kuudelta aamulla riehumaan sen kanssa pihalle. Ei se meitä siellä pihalla sitte kaipaa. Se vaan tykkää, kun kaikki on hereillä. Paitsi tietty sillon, kun sen mielestä on nukkumaanmenoaika. Sillon se herää sohvalta, hyppää lattialle ja rupee tuijottaan meitä silmät lupsien, että nyt ois aika siirtyä sänkyyn nukkumaan.  

maanantai 7. toukokuuta 2018

(Mocca)Master fuck

(Varoitus: kuvamateriaali voi järkyttää herkimpiä lifestyle-sisustus-kauneusblogifiilistelijöitä.)

Moccamasterin piti hajota kahesti ennen kuin uskottiin. Ekalla kerralla yritettiin viedä se takuukorjaukseen, mutta eivät huolineet, koska käyttöohjeissa kuulemma sanotaan, ettei keitintä saa säilyttää pakkasessa mökillä. Tai että siitä pitää tyhjentää vedet sisältä ennen pakkaseen jättämistä. (Käsi ylös, kuka on koskaan lukenu kahvinkeittimen käyttöohjeita.)

kahvinkeitin mokkamaster jäätymisvaurion korjaaminen

Kuuluuko se jonkin sortin yleissivistykseen, että Moccamasterin putkistoon jää käytön jälkeen noin kahvikupillinen vettä? En ole ennen törmänny pakkasessa hajoileviin kahvinkeittimiin, joten oletan tän olevan Mokkiksen erikoisominaisuus. Ja tokihan sitä ei varmasti ole valmistettu suomalaisiin mökkikeliolosuhteisiin, mutta luulis, ettei se voi varsinaisesti paranna kahvin makua, että eka kupillinen on seissy koneistossa parhaimmillaan viikkoja.

No, joka tapauksessa ei tyhjätty keitintä, joten se jääty ja hajos taas. Oli kuulemma viimeksi niin yksinkertainen juttu ja makso kuitenki 35 euroa, että ei kannata viedä huoltoon. Korjataan ite.

Voin heti kertoa, että ei kannata tehä ainakaan niin, että eka toinen purkaa ja sitten toinen purkaa lisää ja kokoaa vähän ja sitte molemmat kokoaa. Onneksi Mies tajus jossain kohti, että kannattaa ottaa kuvia, joten otettiin. Yhestä kohasta. Autto vähän. Onneksi niistä ekana kattomistani Youtube-videoista sai kans vinkkiä, että mitä kannatti koittaa yhistää mihinki.

mokkamaster osissa odottaa kokoamista

Kuus tuntia se otti kahelta hengeltä, mutta kasaan saatiin. Ei se kuulemma ole niin justiinsa, että mihin mikäki johto tulee kiinni, jos kerta toimii. Hyvät kahvit tuli taas.

(Työkaveri vinkkas, että kannattaa jatkossa koskettaa laitetta aina rystyspuoli edellä, koska sähköiskussa käsi menee automaattisesti nyrkkiin ja pahimmillaan voi nyrkittyä sähköä tuottavan jutun ympärille. Joku sähkärivinkki oli tämä. Oli kuulemma ite kuitenki opetellu kantapään kautta.)

(Toinen ilmanen vinkki, että en suosittele googlaamaan kirjotetaanko master fuck väliviivalla. Ei varsinaisesti johda kielioppisivustoille.)