torstai 22. joulukuuta 2016

#dogshaming

Käytiin tuossa männäviikolla mökillä testaamassa kuinka talviasuttava se on. Mies on vakaasti sitä mieltä, että tosi.

Ja onhan se. Jos pitää koko ajan takassa tulta, kahta irtopatteria täysillä, pitkiä kalsarit pyjamahousujen alla ja paksua villapaitaa päällä. Niin, ja pysyttelee yhdessä huoneessa. Siinä missä on takka.



Miehen ja koiran oli tarkoitus myös metsästää. Ne lähti aamulla ja parin tunnin päästä Mies tuli kysymään onko koiraa näkyny. Eipä ollu. Se oli ottanu hatkat sillä aikaa, kun Mies oli ollu testaamassa huussin talviasuttavuutta.

Eikä siinä muuten mitään, mutta koiralla pidetään sellaista mittoihin tehtyä kokovartalometsästyspukua talvella, kun sen raukan pallit heiluskelee niin lähellä maata. Nyt se oli painellu mettään täysin nakuna. Pakkasta miinus 15.

dogshaming mäyräkoira häpeä

Pakkohan mun oli tehä siitä tollanen #dogshaming-kuva, kun se lopulta saatiin takas mökkiin. Lapussa lukee: "I TOOK OFF BEROFE DAD HAD A CHANCE TO PUT ON MY WINTER HUNTING SUIT. I FROZE MY BALLS AND NOW IT HURTS TO WALK."


Tästä vielä nätti kuva rantaportailta bonukseksi, kun tuli otettua.



lauantai 5. marraskuuta 2016

Lämmittelyä kompostilla

Meiän mökillä on niin valtavasti hommaa, että otettin keväällä kevyesti vauhtia kompostista. Minä suunnittelin, Mies toteutti. Kätevää.

(Kuvat on tällä kertaa ilman kohennusta, kun otin nämä ennen Instagram-tilin perustamista. Tässä karkeakarvainen työnjohtaja vahtii elementtien valmistumista.)

mäyräkoira, komposti, rakentaminen

Vaan hieman tämäkin aihe vaati perehtymistä. Ei se riitä, että on puukehikko ja kasa luonnonjätettä. Pitää olla ilmanvaihto kunnossa, elukoilta pääsy kielletty ja tarpeeksi tilaa, jotta mahtuu muhimaan.

Eka meinattiin tehä kaiken tavaran komposti mm. huussista tulevalle jätteelle, mutta googlailujen ja keskustelujen jälkeen todettiin, ettei kukaan enää kompostoi avokompostissa kaikkea, kun kompostin tarvis toimiakseen olla lämpöeristetty. (Iskän ja äiti komposti kyllä toimi aikanaan ilman eristystä, mutta nykyään niilläkin on ostokomposti.)

Miehen ystävän komposteihin perehtyneen isän mukaan vanhasta pakastimesta saa parhaan kompostin, mutta jos luitte huussikirjoituksen, niin arvaatte varmaan kuinka sen ehotuksen kanssa kävi.

Päädyimme siis kompostoivaan huussiin sekä lehtikompostiin.

Kattelin lehtikompostille oikein hyvän paikan, mutta risuja raivatessa törmäsin ensimmäistä kertaa elämässäni tällaiseen metsän asukkiin. Näin kompostin paikka siirtyi suosiolla metrin verran kauemmas.

kyy, metsä, oksia

"Hyvän kompostikehikon tulee olla riittävän suuri eli mitoiltaan siis vähintään metri kertaa metri. Pienempi ei lämpene", kertoo Rakentaja.fi ja jatkaa "Yksinkertaiseen lehtikompostiin tarvitaan lautaa noin 60-80 metriä. Pystyrakenteisiin kannattaa käyttää hieman vahvempaa tavaraa, esim. 50 x 50-100 mm. Käytön helpottamiseksi kompostikehikosta ei kannata rakentaa liian korkeaa, sillä lehtikuormat pitää saada sinne kätevästi." Hyviä neuvoja.

"Tiiviissä kehikossa lämpö pysyy paremmin kuin harvassa. Rakoja kuitenkin tarvitaan, jotta komposti saa tarvitsemaansa ilmaa. Paikan tulee olla varjoisa, mutta lämmin." Tasapainolaji tämä.

Tee se itse komposti lehtikomposti

Kompostin pohjalle kasattiin ohjeiden mukaan risuja tai puuhaketta, "jolloin se saa riittävästi palamiseena tarvitsemaa happea". Sitten kasattiin kerroksittain mullansekaista kitkemisjätettä ja lehtijätettä eli eliöpohjaista ja kuivikekamaa. 

Vielä ei saatu kesän aikana niin paljon jätettä kompostiin, että kuviteltais sen pysyvän lämpimänä talven yli. Keväällä kasan voi kuulemma taas tekohengittää joko kaupasta ostettavalla kompostiherätteellä tai kompostikäymälästä tulevalla suotonesteellä (eli pissalla).

Martoiltakin löytyy kompostointiohjeita: 
  • Kuivaa jätettä kannattaa kastella. (Me jätettiin kansi asentamatta, niin ei tarvi erikseen kastella.)
  • Typpeä komposti saa tuoreesta ruohosta. (Voidaanko tästä olettaa, että typpi on tärkeää?) Jos ruohoa on niukasti, kompostiin kannattaa lisätä kanankakkaa tai muuta typpipitoista lannoitetta tai kompostiherätettä. Kompostia voi kastella myös vedellä laimennetulla virtsalla. (Pitää sanoa Miehelle, että jos tulee kauhea tarve pissiä kompostiin, niin tekee sen sateella.)
  • Tuhkaa tai kalkkia kompostiin ei laiteta, koska pH:n kohoaminen haittaa hajoittajapieneliöiden toimintaa. (Hyvä tietää.)
  • Puutarhajätekompostiin voidaan laittaa kaikki puutarhasta ja keittiöstä tulevat kasvinjätteet. Rikkakasvien kanssa on kuitenkin käytettävä harkintaa, puutarhajätekomposti kun ei yleensä lämpene riittävästi. (Jossain muualla sanottiin, että jos kompostoi rikkakasveja, pitää ne kaivaa ihan sinne keskelle lämpimimpään kohtaan.)
  • Komposti käännetään kesän aikana yleensä 1-3 kertaa: keväällä sulamisen jälkeen, kesällä, jos hajoaminen on hidastunut ja komposti on jäähtynyt ja kolmannen kerran syksyllä. (Kattoo ny.)
  • Puutarhajätekomposti on valmista, kun se näyttää mullalta. (Sitä odotellessa.)
mies tee se itse itsetehty komposti lehtikomposti

perjantai 9. syyskuuta 2016

Yllätyshillo

Kaverilla oli omenoita tarjolla. Kieltäydyin, koska laiskuus. Ja koska olin 25-vuotiaana kovin keski-ikäinen ja massiivisten omenamäärien muuttaminen hilloiksi ja piirakoiksi liittyy olennaisesti tuohon aikaan. Viimeisestä omenahillosatsista on 10 vuotta.

Naapurilla oli omenoita tarjolla. Mies ei kieltäytynyt, koska ei itse kuitenkaan tee niille mitään ja koska en ole ehkä muistanu kertoa kaikkia entisten elämieni traumoja. (Ja käydäänhän me nykyään Prismassakin ilman suurempia ahdistuksia.)

omenoita, omenalohkoja, omenahillo

Ja siis lappilaislapsena oikeasti toivoisin, että meillä ois mökillä omenapuu. Siellä kasvaa kaikkia muita puita, vaahteraa pariki eri lajiketta, mutta jostain syystä ei omenaa.

Koska en päässyt omenoista, päätin mennä siitä missä aita on suorastaan olematon. "Helppo omenahillo" googleen ja mitä vielä, google ehdottaa Hidasta elämää -blogin terveellistä omenahilloa. Vanilja-jauhetta, chian siemeniä ja kookossokeria. Juuei. Tavoitteena on vähintään se, että kaikki tarvikkeet löytyy kotoa valmiiksi.

Vaikka ne ois ollu siellä jo hetken.

hillosokeri, omenahillo, omenalohkot

Lyyti rupes kirjottaan, kun löyty uuniomenahillo-ohje. Kokit ja potit -blogin hillo-ohje alkaa näin:

"Laita kaikki ainekset uunivuokaan, unohda hillon vahtaaminen tunniksi, jopa puoleksitoista, ja palaa keittiöön purkittamaan makea herkku. Koskaan ei hillonteko ole ollut näin helppoa!"

Tällä mennään.

Omenahillo uunissa

2 osaa omenoita
1 osa hillosokeria 

"Vasta raastettu muskottipähkinä ja kanelitanko tai pari tuovat hilloon upeita sävyjä. Sitruunamehua voi lisätä valmiiseenkin hilloon, jolloin hapon säätäminen on helpompaa."

omenalohkot, uuniomenat, sokeri
  1. Kuumenna uuni 150 asteeseen. 
  2. Lohko puhtaat omenat neljään tai kuuteen osaan, poista siemenkodat. 
  3. Laita omenat ja sokeri uunivuokaan, sekoita ja mausta haluamallasi tavalla. (Noku minähän en punninnu niitä omenoita, niin vetelin rennolla kädellä vaan sokeria sekaan. Silleen tarpeeksi. Ja mausteet unohin kokonaan. Mun piti laittaa kanelitangot, mutta sitte tuli joku häiriö ja ne jäi.)
  4. Laita vuoka uuniin ja anna muhia 1–1 1/2 tuntia. Välillä hilloa voi sekoitella. (Piti lähtiä nopsaan käymään töissä välissä, kun olin luvannu lähettää parit sähköpostit ja seuraavana päivänä olisin jo matkalla Rovaniemelle kummitytön rippijuhliin. Jätin Miehelle ohjeet, että jos en oo palannu puolentoista tunnin kuluttua, niin seurailee tilannetta. En käskeny sekottaa, ettei vaan sattus mitään. Oli ottanu pois puolentoista tunnin kohalla.)
  5. Neste saa muuttua jopa siirappimaiseksi. (Oli muuttunut.) Poista kanelitangot ja kaada valmis hillo tehosekoittimeen tai sauvasekoittimelle sopivaan astiaan ja aja hillo tasaiseksi. (Ajoin sauvasekottimella.) 
  6. Mausta tarvittaessa sitruunamehulla. (Piti töistä palatessa ostaa, mutta en muistanu, kun saatto yks sähköposti lähtiä parille(sadalle) sellasellekki yritykselle mille ei pitäny, koska CRM.) 
  7. Purkita puhtaisiin ja kuumiin purkkeihin. (Entisessä elämässä desinfioin purkit uunissa, mutta nyt kyllä vaan pesin tosi kuumalla vedellä.)
  8. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. (Jep.)
Oishan tän tietty voinu myös tiivistää, että: Lohko omenat ja pistä uuniin sokerin (ja mahdollisten mausteiden) kans puoleksitoista tunniksi. Soseuta ja purkita. Mutta sitä mun ois ollu vaikeempi kommentoida. 

omenahillo, uuniomenahillo, dymo, omenoita

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Note to self: tarkista ens vuodeksi marjojen kypsymisajat

Meni tuoreelta mökinomistajalta tuo lomasuunnittelu pikkasen mettään. Eikä tosiaankaan kirjaimellisesti. Ostettiin kuulkaas oikein pakastin ja kaikki, koska mökin läheltä löytyy ihan sikana mustikkaa, villivadelmaa, puolukkaa, metsämansikkaa ja sieniä.

metsätie, sieniä

Siinä ei vaan paljo pakastin auta, jos pitää kesäloman juhannuksesta eteenpäin eikä sitte pääse paikalle puoleentoista kuukauteen. Kauden saldo oli puolitoista litraa (kypsähköä) mustikkaa ja kaksi vadelmaa. Siis kaksi niinku yksi ja kaksi. Heinäkuussa söin ekan kypsyneen vadelman ja nyt löysin viimeisen syömäkelpoisen. Se ei ehtiny kuvaan.

Note to self: ens vuonna loma heinäkuun puolesta välistä eteenpäin.

Puolukkaa olis ollu, mutta viimevuotisetkin on vielä syömättä. Ja sieniähän en harrasta ollenkaan, joten nämäkin (joita nopean googlauksen perusteella väittäisin kangasrouskuiksi, mutta en uskalla kutsua tätä viralliseksi kasvitunnistukseksi) sai jäädä keräämättä. Mies on periaatteessa sienimiehiä, mutta ei se kuulemma viitti kerätä, kun minä en syö.

mäyräkoira, takapenkki, koiran turvavyö

Käytiin tosiaan vain nopea iltapäiväreissu mökillä tarkastamassa, että kaikki on kunnossa. Pelkästään onnellinen mäyräkoira on hyvä syy nopeallekin visiitille. Kuvassa ollaan reteesti matkalla mökille.

Ja koska parin tunnin takia ei kannata kantaa vesiä, niin käytiin tietty iltapalalla Ahlaisten Arinassa. Pakko oli jo vaihtaa kebabbi salaattiin ja olut Maxi Pepsiin, kun kesäkunto lipsu entistä kauemmaksi kesällä. Ei se tietty ihme, jos vaihtoehdot on (joka päivä): grillataanko vai savustetaanko, olutta vai viiniä ja mansikka- vai suklaajäätelöä.

kanasalaatti, Ahlaisten Arina, tölkkilasi, colaa

sunnuntai 7. elokuuta 2016

"You had one job."

Kesäloman päätteeksi unohdin modeemin mökille. Siitä on nyt kolme viikkoa.

Ekat päivät oli ok ja jaoin onnellisesti kännykästä nettiä muihin laitteisiin. Aika pian kävi ilmi, ettei mulla olekkaan rajatonta nettipakettia. Siitä on nyt reilut kaks viikkoa. 

Mies oli tän viikonlopun mökillä (ite olin siskojen kans Eppujen 40-vuotiskeikalla) ja ainoa mitä annoin sille tehtäväksi oli tuoda se modeemi kotia. 

En pyytäny kastelemaan auringonkukkia, en pyytäny kitkemään yrttitarhaa, en keräämään metsämansikoita ja vattuja. En pyytäny, jotta se muistais tuoda sen modeemin. 

Mies tuli kotiin ilman modeemia. Siitä on nyt tunti ja vartti. 

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pientä laittoo

Meillä menee mökillä ihan kaikki pinnat uusiksi (jos ei koko mökki), mutta sitä odotellessa voi mun mielestä silti olla jo kaunista ja käytännöllistä.

Tän Saturnus-naulakon hommasin jo viime kesänä OMAshopin pop up -kaupasta Tampereelta, kun se oli niin ihana. (Tosin oikeassa elämässä sitä ei oikeastaan näy kaiken tavaran alta.)

naulakko, valkoinen, puiset nupit, nahkalaukku, kamera, olympus pen, peili, omashop

Viimeisin hankinta oli vanha puhelintaso vanhoja tavaroita Nokian Siurossa myyvästä Vintiikistä. Olen aikaisemmin ostanu sieltä kotiin kirjahyllyn, lampun ja parit muut jutut, joten oli ehkä ihan hyvä, etten tällä kertaa päässyt paikalle noutamaan vaan paketti tuli kätevästi suoraan mökin lähikauppaan eli lähimpään postin toimipaikkaan.

puhelintaso, seinätaso, vintage, aurinkolasit, kamera, olympus pen, vintiikki

Tykkään tuosta tapetista tosi paljon, mutta se on tosi huonossa kunnossa. Tapettia on vedetty mm. sähköjohtojen päältä ja sitten, kun johdon paikkaa on pitänyt vaihtaa, niin tapetti on vain revitty auki ja johto vedetty toisaalle. Nättiä.

Mökiltä löytyi valmiina nojatuoli, joka oli päällystetty aivan karmealla kukkakankaalla. Olin jo nakkaamassa sitä mäkeen, kun huomasin vilkaista kankaan alle. En tiä oliko sitä yritetty suojella vai peittää, mutta good for me joka tapauksessa.

Mäyräkoira, isokuvioinen tapetti, ornamenttitapetti, mäyräkoira, mäyräkoiran muotokuva, 50-luvun nojatuoli

On siellä tietty laiteltu muutakin. Torista, vai oliko se huutonetistä, löyty ihana (mökkiin liian iso ja patjakoolta epästantardi) sängynrunko sekä toiselta myyjältä kaunis 50-lukunen ruokapöytä. Kauniit kuvat näistä puuttuu, joten toisella kertaa sitte.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Tyhmä pajuangervo

Miehen loma loppui ja palattiin Tampereelle. Tästä eteenpäin mökkeillään taas viikonloppuisin, mutta ei se mitään. Kiva tää kaupunkikin on välillä.

Otin mökiltä mukaan tunnistustehtävän. Vaikka meillä on pieni tontti, siellä on kaiken muun lisäksi valtava määrä yhtä samaa pensasta. Sitä on oikesti joka puolella. Eikä se varsinaisesti ole mikään mun suosikki. Se vie liikaa tilaa ja on aivan tosi tylsä.

Leikkasin sitä viime kesänä alas monen metrin matkalta mökin edestä, jotta nähtäis joki. Puska ei siitä ollu moksiskaan vaan kasvo tänä kesänä entistä tuuheampana. 

pajuangervo, pensas, tuuhea

Pääsin tunnistamaan sitä vasta nyt, kun teki lopulta kukan. Se on pajuangervo (töyhtöversiotahan meillä oliki jo). Punaisen kukan perusteella rusopajuangervo.

rusopajuangervo, rusopajuangervon kukinto,

Harviala kertoo tästä koristepensaasta seuraavaa: 
  • Pystykasvuinen rusopajuangervo leviää nopeasti juuriversoista. (Näin voisi helposti päätellä.)
  • Se on hyvin terve, talvenkestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. (Eli vaikka tekisin mitä, en saa sitä hävitettyä.)
  • Elokuun alussa avautuvat tummanruusunpunaiset kukinnot ovat jopa 20 cm pitkiä ja 10 cm leveitä. Laji kukkii saman vuoden versoilla. (No onhan ne ihan nätit joo, mutta niitä on suhteessa liian vähän pensaan ärsyttävyyteen nähden.)
  • Sietää voimakasta leikkausta. (Sanoisin, että jopa nauttii siitä.)

Juuriversoihin otin lähempää tuttavuutta, kun raivasin tilaa yrttimaalle. Taidan koittaa ensin kadottaa tuota pätkän kerrallaan sen mukaan miten tarvin tilaa muuhun. Jos ei toimi (ts. jos mun yrittimaassa kasvaa kohta taas pujoangervo), niin pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön. 

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kyllä ny tytöllä pitää yrttejä olla

Ehän nyt tietenkään tyytyny vain tunnistamaan olemassaolevia kasveja, vaan piti päästä kasvattamaan myös pikkasen uusia. (Joo, no se auringonkukkahomma on vielä pikkasen prosessissa.)

Inspiraatiopuuskassa raivasin tohon rantapusikkoon pikkuruisen yrttimaan pari viikkoa sitten ja reunasin sen pihassa lojuneilla tiilillä. Mulla on vielä tunnistamatta toi pensas, josta osa sai väistyä tän prosessin tieltä. Ootan, jos siihen tulis jotain kukintoa, niin ois helpompi tunnistaa (ja sitten hävittää, kun se estää näkymän joelle aika tehokkaasti).

rantapusikko, pensas, yrttitarha, mäyräkoira

Vaikeita valintoja oli yrttihyllyllä, mutta päädyin ruohosipuliin (vaihtelua salaattiin ja leivän päälle + monivuotinen), korianteria (koska tykätään ajatella, että tykätään kokata thaityylisesti), tilliä (koska tykätään oikeasti kokata kalaruokia) sekä persiljaa ostin valmiina puskana, koska ei jaksa kaikkea oottaa (persiljaa taas menee jauhelihakeittoon, jota tehdään kohtuu usein).

Kattoin tietysti ohjeet taas vasta, kun olin jo istuttanu. Turhan tiuhaan meni siemenet, mutta kun ne oli niin kovin pieniä. Ja tietty vierekkäin ruohosipulia, jonka maa ei saa olla liian märkä ja korianteria, jonka maa pitää olla koko ajan märkä.

ruohosipuli, korianteri, tilli, kivikkokasvi

Kehysten ulkopuolelle laittelin vielä mehitähteä ja kivikkoon mätästävää turkestaninmaksaruohoa. Toivotaan, että ne selviää ja leviää, kun ne on niin kovin nättejä. Hiekkamaa ja aurinko on ainakin ohjeiden mukaiset.

yrttimaa, tiilireunus, mehikasvi, kivikkokasvi, persilja

Viimeisessä Kennelliiton jäsenlehdessä, Koiramme-lehdessä (6/2016), oli juttua koirankestävästä puutarhasta. Siinä neuvottiin, että kannattaa katsoa missä koira kulkee ja istuttaa asiat sen mukaisesti. Näin tein.

Toimii varmaan teoriassa. Käytännössä tollanen pätkätassu pääsee rantapuskaan kauheen paljo kivemmin tollasesta valmiiksi raivatusta aukosta kuin vanhaa reittiä pensaan läpi. Yrttimaa on siis jatkuvan tallomisen kohteena. Tulee mäyräkoiran koulimia yrttejä.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Apua, sehän on paukkubalsami!

Akileijoille tilaa raivatessa kiinnitin huomiota paksuvartiseen kasviin, jota on tuossa rantapenkassa niin paljon, että uskalsin tunnistamattakin nyppiä pois aikasmoisen joukon varsia. Kukkimisenkaan kohdalla en vielä ollut varma, mutta tänään bongasin kasvista ensimmäiset siemenkodat ja paukkubalsamihan se.

Muuta en kasvista vanhastaan muistanut kuin sen, että leviää hyvinki tehokkaasti räjähtävien siemenkotiensa ansiosta ja että niitä oli hauska kakarana räjäytellä.

paukkubalsami, jättibalsami, vieraslaji,

Kukkahan paukkubalsamissa, tai virallisemmin jättibalsamissa, on oikeastaan ihan nätti, mutta googlaaminen osoittaa, että kyseessä on kuin onkin vieraslaji, joka vie nopeasti elintilan muilta kasveilta.

Löysin jättibalsamin torjunta -ohjeen, jonka on laatinut Vieraslajit kuriin kummitoiminnalla Lounais-Suomessa -hanke (toimintakausi 2010-2011). Ohje on 15 diaa pitkä, mutta yksinkertaistettuna torjunta tapahtuu seuraavasti:

  1. Jättibalsami lisääntyy siemenestä, joten tärkeintä on poistaa kasvi ajoissa ennen kuin siemenkodat kypsyy. Yksi kasvi voi tuottaa jopa 4000 siementä.
  2. Kasvi irtoaa helposti maasta eli on helppo kitkeä käsin ilman suojahanskoja tai työkaluja. Kemiallista torjuntaa ei suositella, koska se rasittaa myös ympäröivää luontoa.
  3. Kitkemisjätettä ei kannata jättää lojumaan, koska siemenkodat kypsyvät ilman varttakin. Paras tapa on leikata ainakin kukinnot ja siemenkodat ehjään jätesäkkiin tai kuivata ja polttaa. Varret voi kompostoida.
Ei kai se auta kuin lähteä niittämään pois mun kahdeksas kasvitunnistus. 

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Suomen kaunein huussi

Mies onneksi aika varhaisessa vaiheessa ymmärsi, että kauneus tulee mulle yleensä aika lailla paljon ennen käytännöllisyyttä. 

Joskus joudutaan hieman keskustelemaan tästä tasapainosta. Kuten huussin kohdalla. (Tai hyysikästä mun alkumurrealueella Rovaniemellä puhutaan, mutta mennään tässä huussilla.) Oltiin yksimielisiä siitä, että Biolanin kompostoiva käymälä on meille paras vaihtoehto. Keskustelua käytiin sitten senkin edestä siitä, kuinka paljon itse käymäläpönttöä saa näkyä. Mun mielestä ei yhtään, Mies tietysti ajatteli asentamisen helpoutta, koska pönttö sijoitettiin valmiiseen rakennukseen, ja äänesti puolen metrin puolesta. Arvaatte varmaan.

huussi, hyysikkä, turkoosi, kaunis huussi, biolanin kompostikäymälä

Ihan millilleen kannen reunaan saakka tuota puukantta ei saatu, mutta niin lähelle, että pari kierrosta tollasta narua hoiti homman. Tietty myös tuuletusputki piti saada piiloon.

Maalit meillä olikin jääny yli siitä, kun maalattiin olohuone reilu neljä vuotta sitten. Hyvin toimi vielä. Toi vaaleampi on "gorgonzola" ja tummempi "silkkitie", molemmat Tikkurilan. Pisteet värinnimi-ideointitiimille, kun vieläkin muistan nimet.

vessapaperiteline, pöllö

Vessapaperirullatelineen idea tuli Pinterestistä. Ja voin kertoa, että huussin kohdalla se onki ainoa kohta, johon sain ideointiapua. Pinterestissä on kauniita kuvia mistä tahansa elämän asiasta. Mistä tahansa. Usko huvikses. Paitsi huusseista. Pelkästään rumia huusseja on Pinterestissä. 

Pinterest-ideoiden kanssa tulee helposti "Ei menny niinku Strömssöössä" -kamaa, mutta mun mielestä tää onnistu hienosti! 

Tässä siis se inspiraatiokuva.

vessapaperiteline, lintu, oksa, vessapaperi

Edellinen omistaja jätti tällasia ihammahtavia peilikaappeja (alla) pitkin tonttia joka rakennukseen. Yhden tietty huussiin. Se sai jäädä paikalleen.

Lisäksi seinät oli perinteisesti täynnä julisteita (jääkiekkomestaruusjoukkueita, 80-luvun missejä, ruotsinlaivoja(!?) ja suomen lintuja). Poistin ehkä satoja niittejä. Ainoa minkä ajattelin itse sinne laittaa, on mökistä löynyt, teipillä laminoitu juliste "Saako yksityistieltä häätää?", koska se on niin sympaattinen ja edustaa niin täysin eri arvoja kuin me.

peilikaappi, kaunis huussi

Tää on nyt sitte eka valmis nurkka tällä tontilla. Jes!

Kiitos viimeistelyavusta siskolleni Kaisalle, jota ilman kierittäisin todennäkösesti vieläki tuota hemmetin narua tuon hemmetin tuuletusputken ympärille.

Laittakaas kommentteihin linkkejä, jos tiiätte kauniita huusseja tai hienoja ja oivaltavia huussiyksityiskohtia! 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus

Saunan nurkalla on puska, joka tuntuu olevan kaikenlaisten pörräävien suosikki. Jos ei olis, niin se ois voinu joutua jo Mökki-Pirkon kuokan uhriksi ilotulituksellisesta kukinnostaan huolimatta. Se on vaan niin jotenki hallitseva.

Mehiläisistä innostuneena julkaisin Instagramissa viime viikolla alla olevan kuvan, mutta kasvin tunnistamisen jätin suosiolla toiseen päivään.

töyhtöangervo, mehiläinen,

Se päivä tuli vahingossa eilen, kun uusinta Viherpihaa (8/2016) selatessa vastaan tuli tutunnäköinen pensas, jota suositeltiin parkkipaikan reunuskasviksi jollekulle, joka oli ahdistunu puista. Töyhtöangervosta tuli näin vahingossa mun seitsemäs kasvitunnistus.

Heikkisen kukkatarha hoitaisi töyhtöangervoa seuraavasti:

  • Runsaalla lannoituksella saadaan näyttäviä yksilöitä. (Mun yksilö on tarpeeksi näyttävä jo, kiitos vaan.)
  • Kukinnot leikataan pois niiden kuihduttua. (Miksi?)
  • Lisätään jakamalla kukinnan jälkeen tai siemenistä. (Mutta siemeniä ei tule, jos kukinnot leikkaa pois, right?) Siemenet kylvetään syksyllä. 
  • Vaikka kasvi on suuri, se ei leviä rikkakasvin tavoin. (Huh!)
Toista kuvaa, jossa näkyis koko komeus, ei nyt tule, koska puoli komeutta on saunarempassa irronneiden portaiden alla. Jos haluat nähä, miltä kokonainen pensas näyttää, niin googlaa töyhtöangervo. Ne näyttää kaikki samalta.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Saunansuoristussämpylät

Se tuo meän mökkisauna tuntu olevan pikkasen kallellaan. Silleen, että lauteilla piti pitää laidoista kiinni ja lopuksi äyskäröidä vedet oviseinustalta viemäriin. Mitattiin, niin eihän se heittäny kuin 20 senttiä viiden metrin matkalla. Tuntu kyllä enemmältä.

Viime kesänä jo alotettiin saunan tunkkaamisen valmistelut ja aiheesta puhuminen, ja tänään päästiin lopulta asiaan. Tilaisuuden kunniaksi leipasin saunansuoristussämpylöitä jauhelihakeiton kanssa talkooväelle tarjottavaksi.

kauniit sämpylät, sämpylät, siemensämpylät, muurla, emalivuoka

En ole varmaa ainoa, joka leipomusta suunnitellessa kattoo pari kolme ohjetta netistä ja kerää niistä itelle sopivimmat osat. Tänään ne oli seuraavat:

Aineet (tästä tulee ainaki 15 sämpylää):

  • 5 dl maidon ja veden sekoitusta (koska maitoa oli sopivasti pari desiä jäljellä, mutta voi tehdä kokonaan maidosta tai kokonaan vedestä)
  • 2 pussia kuivahiivaa
  • noin 12 dl vehnäjauhoja (sämpyläohjeissa suositaan hiivaleipäjauhoja, mutta kuka pitää mökillä montaa lajia)
  • 1 rkl sokeria
  • vajaa tl suolaa (ois saanu olla kokonainen tai vähän yliki)
  • reilu turaus (desiä tavoiteltiin) juoksevaa paistomargariinia (öljy käy hyvin tai sulatettu rasva)
  • reilu kourallinen ihmisten ruuaksi tarkotettuja auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä (no ei mulla normaalisti ole tällasia mökillä, mutta veikkasin, että Mies alkaa jossain vaiheessa kysellä ite tehtyä leipää, niin otin varoiksi mukaan)
  • muna (voiteluun)
Vaiheet:
  • Kuumenna neste vähän kädenlämpöstä kuumemmaksi. (Kuivahiiva kaipaa lämpöä.)
  • Sekoita kuivahiiva, siemenet, sokeri ja suola vaikka kymmeneen desiin jauhoja. (Pari desiä jää vaivaamiseen.)
  • Rupia sekottaan jauhoseosta nesteeseen ja laita loppuvaiheessa rasva. Homma on hyvä, kun taikina on oma möttinsä eikä enää tartu kauheesti reunoihin ja sekoitusvälineeseen. 
  • Anna kohota vaikka puoli tuntia. (Jos löytyy puhas astiapyyhe, niin laita päälle. Ei mee sitte kaikki pölyt ja koirankarvat taikinaan. Saattaa se vähän lämpöäki pittää.)
  • Kippaa kohonnu taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaile ja taittele ja jauhota möttiä kunnes ei tartu taas enää joka paikkaan. Muotoile sämpylöitä.
  • Asettele sämpylät vierekkäin leivinpaperoituun lasagnevuokaan (ei haittaa, vaikka on ahasta) ja anna kohota taas vaikka vartti.
  • Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Voitele setti uunia ootellessa munalla ja ripottele päälle reilusti lisää siemeniä.
  • Paista 15 minuuttia.
  • Tarjoile ja ota vastaan kehuja.
tomaattinen jauhelihakeitto, siemensämpylät, talkooruokaa, talkooruoka

Päivän kätevä emäntä -pisteet kerätty.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

En oo ainoo, jota kutsuu kuusama

Bongasin tänään ihmeellistä meteliä mun kuusamasta, ja kappaskeppanaa, susirumat pahkakoristeet oli kelvannu pikkulinnulle kodiksi.

linnunpesä, pahkakoriste, kuusama, punainen seinä

Koska johonkin on raja vedettävä, niin en rupia tätä tunnistamaan. Samanlaisia oli viime kesänä saunalla ja nuohooja väitti niitä peipoiksi. Mene ja tiedä sitte.

linnunpoikaset, linnunpesä, pahkakoriste

Myös tänä vuonna oli saunalla pesä. Tai siis saunassa. Voitte uskoa, että sitä kakkaa on ihan **tun joka paikassa. Onneksi sauna on remontissa muutenkin. (Käytettiin ehkä vähän lintuja tekosyynä rempan jatkamisen lykkäämiseen, vaikka ne lähti pesästä jo reilut pari viikkoa sitten.)

Mies löysi saunan vierestä kaksi kuollutta poikasta. Ne ei sitte jaksanu. Mitä sanoo lintuintoilijat, tekeekö sama lintu toisen pesällisen toiseen paikkaan, jos eka setti ei menesty vai voiko sama laji pesiä näin eri aikoihin?

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Etsitään seuraa tositarkoituksella

Toimii näemmä tää tunnistusprojekti niinkin, että luen puutarhablogeja ja sitten katselen omia tiluksiani sillä silmällä, josko sattuisi samaa kasvamaan mullaki.

Männäpäivänä lueskelin Rikkaruohoelämää-blogissa akileijoista, "noista puutarhan keijukaisprinsessoista", ja niin vain kaksi vartta tätäkin kaunokaista löytyy tuosta rantapuskasta.

Se on ehtymätön tunnistamattomien kasvien lähde tuo meidän rantapuska.

akileija, vaaleanpunainen, vihreä luonto

Onko se muuten jotenki puutarhanhoidollinen laki, vai perinteistä Murphyä vain, että niitä kaikista kauneimpia kasveja ei ole kuin yksi tai kaksi vartta? Juuri sen verran, että Mies ihan vahingossakin niittää ne ruohonleikkuuinnostuksessaan, jos niitä ei erikseen aitaa ja lippusiimoita.

Vaan täytyypä myöntää nyt, kun aloin asiaan perehtyä, että on niitä akileijoja aika paljon hienompiakin vielä kuin mitä toi mun on. Tästähän vois ottaa sellasen "kerää koko sarja" -projektin. Että jos mietit, mitä meille vois tuoda mökkituliaiseksi, niin joku tosi hieno akileija on esimerkiksi ihan tosi hyvä.

akileija, vaaleanpunainen, keiju

"Akileijat ovat tunnettuja erinomaisesta risteytymiskyvystään. Jos pihassa kasvaa useita akileija-lajikkeita, tuloksena voi olla aivan uusia, jännittäviä väri- ja muotoyhdistelmiä", kertoo meille Idealista-sivusto.

Ja jatkaa: "On vaikea löytää yhtä vähään tyytyvää kasvia kuin tavallinen akileija. Ihanteellisella kasvupaikalla on hyvin läpäisevä maa ja aurinkoa tai puolivarjoa. Jos taimia lannoitetaan hiukan keväällä, niistä tulee erityisen reheviä. Kesällä kukinnan jälkeen lehdet voivat näyttää hiukan ikäviltä. Silloin on aika leikata kasvi alas, minkä jälkeen se tekee pian uusia, tuoreita leh­tiä. Jos kesä sattuu olemaan pitkä ja lämmin, aki­leija saattaa jopa kukkia toisen kerran syksyllä."

Meillä kotona tarkentaa vielä, että "Akileijoja lisätään siemenistä. Osa lajeista vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen hyvin. Akileijojen lisääminen ei onnistu jakamalla." (Kylmäkäsittelyn? No googlasin, ja jos joku on kiinnostunu kylmäkäsittelyn vaiheista, niin tästä klikaten kokonainen keskustelu aiheesta.)

Mikäli tapaan akileijansiemeniä, niin lupaan tehä ton kylmäkäsittelyn, jos se takaa mun yksinäiselle akileijalle eliittiseuraa. 

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Tuli hyvä kukka!

Paree oli tullakki, kun vain yhden nupun teki.

Mun ainoa pinoninkukkani aukesi siis lopulta. Johan sitä ooteltiinkin, kun tiistaina huomasin, että ylipäätään omistan pionin. (Nyt on lauantai.)

Eka näytti, että ei se aukea ollenkaan, mutta kävin sitä päivittäin kannustamassa ja niin vaan rupes pallo pullistuun.

pioni, pinkki, auki,

Se alko jo eilen avautua vähäsen, mutta meni takas nuppuun, kun rupes satamaan. En tienny, että pionit tekee niin. Sama juttu yöksi.

pioni, pinkki, lähikuva

Aiettä se on kaunis. Ihan nyt jo jännittää onnistutaanko me (mää ja mun pioni) tekemään useampia nuppuja ens kesänä.

Täytynee kerrata hoito-ohjeet vielä.

Edit. 3.7.2016: Mökkipuutarhassa-blogin Pirjo ehdotti tuossa kommenteissa, että kyseessä vois olla Bowl of Beauty -lajike. Googlen kuvahaun perusteella pitää paikkansa. Kiitos, Pirjo!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Ruskoliljat ja isoäitien henki

Sadepäivän kasvitunnistus on järjestysluvultaan viides ja tuntee nimen lilja. Menisin jopa niin pitkälle, että ruskolilja.

ruskolilja, lilja, sadekeli, kumisaappaat, keisarinkruunu

Näitä "keisarinkruunuja" kasvaa kolme komeaa vartta meidän huussin kulmalla ja koska ne rupes tässä sateessa napsahteleen auki, niin ajattelin, että paras tunnistaa ne pois kuleksimasta.

  • Liljat tarvitsevat hyvin vähän hoitoa, kertoo Viherpeukalot.fi. (Se on hyvä se.) 
  • Lannoitteeksi sopivat kaikki puutarhan yleislannoitteet. Keväällä käytetään moniravinnelannoitteita ja syyskesällä typetöntä syyslannoitetta. 
  • Kukinnan jälkeen siemenkodat katkaistaan pois. Kukkavarret katkaistaan vasta kun ne ovat syksyllä tuleentuneet tai kun ne ovat ruskettuneet. (Öööm.. kyllä tässä on mun mielestä aika paljonkin hoitoa. Kahta eri lannoitetta ja kahdessa eri kohtaa pitää muistaa olla katkomassa.) (Edit. Unohdin määritellä tuleentumisen: "Monivuotiset kasvit valmistautuvat talveen. Ruohovartisten kasvien maanpäälliset osat kuihtuvat. Puuvartisten kasvien vuosiversot puutuvat." Lähde: Tarhuri.fi.) 
  • Talvella liljapenkin päällä on hyvä olla lunta, sillä se on paras eriste pakkasta vastaan. (Tää on helppo homma vähälumisempanaki talvena onneksi, kun toi "liljapenkki" on kolmen varren levyinen.)
  • Liljoja lisätään pääsipulin kylkeen kehittyvistä sivusipuleista. (Oletanko, että sipulit on maan alla?) Varjo-, rusko- ja tiikerililjaa voi lisätä myös varren lehtihankoihin muodostuvista itusilmuista. (En edes kysy.) Sipuleiden ylöskaivuu, lajittelu ja uudelleenistutus on parasta tehdä keväällä tai syksyllä.

ruskolilja, lilja, oranssi, sadepisaroita, keisarinkruunu

Parasta puutarhasta -blogin Kerttuli ei osaa päättää tykkääkö ruskoliljoista vai ei. Näitä blogeja selatessa näyttää siltä, että niin Kerttulilla, kuin monella muullakin, ruskoliljojen päällä leijuu isoäidin henki, jonka ansiosta näitä löytyy niin monen puutarhasta. Tykkäsivät tai eivät. 

Nyt täytyy myöntää, etten tiedä löytyykö mun omista edesmenneistä isoäideistä ruskoliljafaneja. (Äiti, kerrotko kommenttikenttään, jos Mummolla tai Ämmillä oli erityinen suhde rusko- tai muihin liljoihin.) Tän mökin entinen omistaja, Saimi, on nähtävästi tykänny ihan kaikista kukista.

Sadepäivinä meidän muuten niin "liikuttavan innokkas" (kuten naapurimme Leena asian ilmaisi) mäyräkoira muuttuu sylikoiraksi. Yritä siinä sitten kirjottaa, kun toisen mielestä koiranpetinä oleminen on sadepäivän prioriteetti.

mäyräkoira, mäykky, sylikoira,

(Sitä paitsi siellä rupes paistaan aurinko mikä tarkottaa, että saunan purkaminen jatkuu. Jee. Not.)

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Tee se itse (tai ideoi, ja teetä sitte Miehellä)

Vanhasta pihakeinusta eroteltiin puu ja metalli pelkästään kierrätysmielessä. Mies kuului kutsuvan mua ekopoliisiksi, kun se bondaili kaatopaikalla jonkun äijäparan kanssa, jolle eri tavoilla merkityt jätelavat oli selkeästi ylivoimainen haaste.

vanhat puut, lauta, harmaantuneet laudat,

Sitten iski inspiraatio ja keinun puista tulikin oikein mukavaa iltapuhdetta (Miehelle), kun keksin, että niistä saa keittiöön oivan lisätason. (Tässä kohti lienee paikallaan tunnustaa, että useimmat "itetehty"-tunnisteen alta löytyvät tulee itse asiassa olemaan Miehen tekemiä.) 

Tältä meidä mökkikeittiössä näytti tunti sitten.

keittiö, sotku, kaaos,

Tältä näytti äsken ulkona, kun otin rennosti, join kaljaa ja esitin mielipiteitä.

mies töissä, rakentaja, puuseppä

Ja tältä meidän mökkikeittiössä näyttää nyt. Ah. Sielu lepää.

keittiön kierrätystaso, järjestys

mökkikeittiö, keittiö, keittiöntaso, keittiönpöytä

Tää kierrättyy vielä hienosti istutuspöydäksi tai kesäkeittiötasoksi, kunhan edetään mökillä keittiöremppapisteeseen. Se piste tosin on vielä pilke meikäläisen silmäkulmassa.

Kaatopaikkakeikalle lähtiessä tsemppasin itteäni, etten himoitse muitten kuormia, mutta tätä keraamista kaksikkoa en voinu olla pelastamatta. Ne oli vielä nostettu erikseen ihan vain odottamaan mua. Nyt meillä on sitte Ohukainen ja Paksukainen puutarhatonttuina. 

ohukainen ja paksukainen, patsas, puutarhatonttu, kaatopaikkalöytö

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Älä tule paha kukka, tule hyvä kukka!

Siis OMG!! Voiko olla, että tosta rantapuskasta pilkistää ehta pioni?!

Oon haaveillu pionista mökille, mutta olen ymmärtäny, ettei ne tykkää siirtelystä, niin en aatellu vielä laittaa. Ei tiiä nimittäin yhtään missä täällä vielä jyrätään milläkin kauhurilla.

Siinä se nyt kuitenki on.

Pioni, nuppu

Ensigooglaamisen jälkeen tulin tulokseen, että pionini tarvitsee tilaa ympärilleen.

pioni

Done.

pioni, kasvupaikka

Istuttamisella tuntuu olevan elintärkeä rooli pionin hoidossa. Keskityn siis korjaamaan mitä korjattavissa on. (Yksi nuppu kielii, että jotain on korjattava.)

Lähden oletuksesta, että mun pioni kuuluu ruohovartisiin eli se kasvattaa joka kesä uudet varret. Tarkottaakohan se, että turha odottaa enempää nuppuja tälle kesälle? Lisäksi on puuvartisia (ymmärsin, että ovat sama asia kuin pensaspionit) ja sitten puhutaan kiinanpionista eli jalopionista, mutta en kyllä tiiä sitte kumpaan lajiin ne kuuluu.

Koti ja keittiö kertoo ruohovartisista pioneista seuraavaa:
  • Pionien luontainen kasvupaikka on kivinen ja huokoinen maa, joten lannoitustarve on pieni. (Check.)
  • Ruohovartiset pionit kannattaa lannoittaa kukinnan jälkeen. (Jes, kerranki en oo myöhässä!) Aikaisempi lannoitus saa ne kasvattamaan lehtiä kukkien sijaan sekä kasva­maan niin voimakkaasti, että ne kaatuvat.
  • Laita pari senttiä kompostia kasvin ympärille, sillä komposti lannoittaa maata hitaasti. Samalla se suojaa maata kuivumiselta ja rikkaruohoilta. (Ei taida vielä meidän kompostista ehtiä tälle kesälle, kun alle kuukausi sitte laitettiin tulille.)
  • Pionien kuolleet lehdet kannattaa poistaa talveksi, jotta sienet eivät pääse talvehtimaan niissä ja tartut­tamaan seuraavan vuoden versoja. (Katotaan keväällä muistinko.) Jos pionisi saavat sienitartunnan, leikkaa saastuneet lehdet ja oksat pois.
En tiedä päteekö tämä kaikkiin pioneihin, mutta ainakin puupionien kohdalla Pioni.fi kieltää kompostin ja turpeen käytön "Musta Multa, Perennamulta, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, joilla on mullan kanssa yhteistä vain nimi." (Varmaan noin ylipäätään ihan hyvä tietää multatuotteista.) Myös kalkin liiallista käyttöä tulee välttää. (Kuusamalle kalkkia, pionille ei. Check.)

Tämä alla oleva löytyy meidän juhannusaaton kyläpaikan (Dioriina-Marinan äidin mökin) pihasta. Voi olla, että sinne ilmestyy pionipenkkiin joku yö mystillinen monttu.

pioni, tummanpunainen, tummanpinkki, vanha piha

Tämä oli muuten tunnistus numerolla neljä. Palataan pioniaiheeseen, kunhan mun ainoa nuppuni aukeaa. Älä tule paha kukka, tule hyvä kukka!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pohjosen Pirkot ja vuorikaunokki

Kasvitunnistus numero kolme on vuorikaunokki! Minä jo ajattelin, että tämän tunnistaminen menee väistämättä ens kesälle, kun kukinta on jo niin loppuvaiheessa.

Sitten päädyin Pohjoisten Pirkkojen Puutarhayhdistys -blogiin ja siellä se tönötti heti tokana. Vuorikaunokki. Aiajai, että tuntuu hyvältä! Kiitos, Pirkot!

Pirkkojen blogi ei kiinnittäny mun huomiota pelkän pirkkouden, vaan myös pohjoisuuden vuoksi. (Mun omat juuret tiukasti Rovaniemellä.) Meitä on töissä kaksi Pirkkoa ja tilanteen mukaan ollaan joko Mökki-Pirkko ja Rokki-Pirkko tai Pohjosen Pirkko ja Etelän Pirkko. Rakkaalla Pirkolla on monta nimeä, vissiin. :D

vuorikaunokki, siniset kuvat, lähikuva

Siniunikon-blogi kertoo että "vuorikaunokki viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, ravinteikkaassa maassa. Sitä lisätään siemenistä tai jakamalla vanhoja kasvustoja. Se leviää myös maanalaisten rönsyjen avulla ja kylväytyy myös itsestään."

Karhinkoulun puutarhuri lisää: "vuorikaunokin saa kukkimaan pikään, jos nyppii kuihtuneet kukinnot ajoissa pois. Jos koko kasvi näyttää ylikasvaneen tai muuten ränsistyneeltä, sen voi leikata kokonaan alas ja kas, muutaman viikon kuluttua tilalla on uusi kukkiva vuorikaunokki."

Taidan kokkeilla. Ei se ota jos ei annakkaan.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Amatöörin auringonkukat: Uuteen nousuun

No ehän minä mittää uusia auringonkukansiemeniä muistanu laittaa tulemaan. Mun piti mökille tullessa laittaa, mutta unohin koko projektin autoon muutamaksi päiväksi.

Ja kappas keppanaa, siellähän oli elämää, kun lopulta muistin palata asiaan.

auringonkukka, versot, idätysastia

Asettelin rasian mahollisimman aurinkoiselle paikalle, ettei mun tarvi siirrellä sitä auringon mukana kuten Lexa neuvoi. Vahingosta viisastuneena tekasin nopean kasvihuoneen. (Pitäs muuten varmaan perehtyä noihin kasvihuoneasioihin, kun ne oikeat kaupassa myytävät on niin kauniitaki. Ois sitte hyvä syy ostaa sellanen.)

kasvihuone, tee se itse, tyhjä pullo

Yksi tyhjiä pulloja rakastava mäyräkoira oli sitä mieltä, että kasvihuone on paras lelu ikinä, mutta sain hämättyä sitä vinkuvalla hampurilaisella.