Tulppaaninistutusohjeet ens vuotta varten

Uups, I did it again! Eli istutin ja googlasin sitten vasta ohjeet. Kuinka vaikeeta joku tulppaanin istuttaminen muka voi olla? Ja puolustuksena, mun piti toimia nopeesti, kun se meidän karkeakarvainen maansiirtourakoitsija on metsällä, niin sillon on parhaat mahikset saada omat kaivuuhommat tehtyä ilman välittömiä tuhoja. (Toki myöhempiä tuhoja ei estä muu ku aitaaminen.)

En oo aiemmin muistanu hommata tulppaaninsipuleita, mutta nyt onneksi osui Facebookissa silmiin Puutarhurin majan mainos, että vielä ehtii tilata ja istuttaa. Toki tässä meni kolme viikkoa ennen kuin kerkesin mökille, mutta onneksi Yhteishyvä kertoo, että pääasia, että istuttaa ennen routimista. 

Niiltä löyty muutenki kattavat ohjeet, jotka ois varmaan ollu paikallaan lukea ennen istuttamista. No mutta tässä ens vuotta varten:

Ennen istuttamista: 

• Tulppaanit tykkää ravinteikkaasta, kuohkeasta ja vettä läpäisevästä multamaasta. Liian märässä mätänevät.
• Istutusaika on pääasiassa lokakuu, mutta lämpimänä syksynä kannattaa odottaa, kun turhaan sitte versoilevat lämpimässä.

Istuttaminen:

• Säilytä sipulit viileässä ja kuivassa ennen istuttamista. (Melkein check, unohtu muutamaksi päiväksi lämpimään eteiseen, mutta eivät näyttäneet siitä möksähtäneen.)
• Aloita sipulin istuttaminen kitkemällä ja muokkaamalla kasvualusta. (Nooh, en tehny kumpaakaan.)
• Kalkitse ja lannoita tarvittaessa pitkävaikutteisella ravinteella. (Mistä tietää tarviiko ja mistä tietää onko joku lannote pitkävaikutteinen?)
• Tee multaan kuopat istutuslapiolla. Sipuli istutetaan niin, että kanta on alaspäin. (Huh. Tää meni oikein.)
• Istuta sipulit tiiviisti, mutta ei saa koskettaa toisiaan. (Jätin enempi väliä, kun sipulipaketissa luki, että pitää jättä 12cm väliä.)
• Istutusyvyys kolme kertaa sipulin koko eli noin 10-15 cm. (Tääki meni kohtuudella oikein.)
• Kastele istutus, jos maa on kuivaa. (Joo ei kyllä ole. Joki on niin korkealla, että Mies epäili, että maa on jopa niin täynnä vettä, ettei se vedä enää.)

Myöhemmin: 

• Tarhatulppaanin (tarkottanee tällasia kaupan sipuleita?) ravinteet riittää vain ekaan kukintaan, joten jos haluaa, että tulee tulppaaneja seuraavanakin vuonna, niin lannoita keväällä kasteluveteen sekoitettavalla seosravinteella. (Äh, pitää googlata, mitä on seosravinne.)
• Älä leikkaa kuihtuvia lehtiä pois kukinnan jlkeen vaan taivuttele muun kasvillisuuden joukkoon. Lakastuvat lehdet maatuvat ja ravitsevat kasvualustaa. 

Keväällä nähään kuin mun käy.

Ja tässä vielä pari kuuraista kuvaa muistoksi kohta talveksi kääntyvästä syksystä.

Selviytyjäunikot

Siivosin puhelimesta kuvia ja huomasin, että mulla oli jääny kertomatta loppukesäisistä selviytyjäunikoista. 

Minähän siis metsästämällä metsästin pioniunikon siemeniä kesällä, kun olin Viherpiha-lehdessä niitä nähny ja ne oli sairaan hienoja. Tietty sit samalla otin muitaki unikonsiemeniä, ku onhan ne hienoja. 

Kylvin ne suoraan maahan, kun kesä oli jo kovin pitkällä. Raivasin taas rantapuskaan pikku plätit, lisäsin pussista jotain normimultaa ja nakkelin siemenet sinne. 

No eihän siinä taas kestäny ku sekuntti, kun huomasin, että toiseen unikkopenkkiin oli kaivettu luu. Ja koiratietäjät tietää: kun se huomaa, että sä huomaat mihin se on arteensa piilottanu, niin tietty se pitää kaivaa pikapikaa ylös ja piilottaa johonki muualle. No se unikkopenkki oli sitte sillä taputeltu. 

En edes tiiä mitä sit toiselle eli pioniunikkopenkille tapahtu. Ainaki sitä oli käytetty kulkureittinä ja siinä vaiheessa, kun pienet unikonalut oli jo pinnassa, niin jotain ihanaa siellä oli kai haissu, koska aika selvää jälkeä oli tehty siitäki penkistä. 

Olin siis menettäny jo toivon, mutta syyskuun puolivälissä huomasin, että muutama sinnikäs kaveri oli sit kuitenki puskenu tiensä päivänvaloon. Ei tietty kukaan pioniunikoista, mutta kauniita noi toisetki oli.

Ens kerralla istutan noi kauluspenkkeihin tai jotain.