Tää oli taustatarina sille, että koska "uus" mökki tulee tuon blogin taustakuvanakin olevan vajan paikalle, niin kuvassa olevalle kuusamalle, mun ekalle tunnistukselle, oli löydettävä uus sijoituspaikka.
Sen lisäksi, että kuusama on kaunis, siitä on tullu mulle yllättävän rakas ja tavallaan koko mökkipirkkoilun symboli. Siksi oli sikavaikee alottaa. Googlasin monet ohjeet kuusaman siirtämiseen ja pistokkaiden ottamiseen (varmuuden vuoksi). Pelkäsin, että mulla ei ole toista yhtä hyvää ja aurinkoista paikkaa sille.
Päädyin mökin seinustaan, johon paistaa aurinko puolesta päivästä eteenpäin. Silläkin uhalla, että jotain päivänä puretaan mökki ja kuusamaa uhkaa taas muutto.
(Uudesta kuopasta löytyi yllättäen sähköjohto ja vaikka Mies vakuutti, että siinä ei mene sähköä, niin pistin sen silti ite katkaseen sen. Ihan vaan varuilta.)
Vasta, kun otin lopulta lapion käteen ja aloin kaivaa, tajusin, että siirtäminen voi jopa tehä kaverille hyvää. Kuusamalle suositellaan hyvin kalkittua ja ravinteikasta kasvualustaa. En tiedä nyrkinkokosten kivien ravintoarvosta, mutta jotenki musta tuntuu, että hiekkamaa ja kivenmurikat ei välttämättä ole ollu sille ideaali elintila. Voi myös olla, että vajanseinusta oli jopa liian aurinkoinen.
Voin tässä nyt myöntää, että juttelin sille koko operaation ajan. Pyysin anteeksi juurien katkomista ja lupasin, että tää on kaikki sen omaksi parhaaksi ja että se pääsee parempaan paikkaan. En oikeesti oo mikään hörhö, mutta poikkeukselliset toimet vaatii poikkeuksellisia metodeja.
Koska seinäritilä irtos helposti, niin päätin siirtää kuusaman ritilöineen. Josko se auttais eroahdistukseen edes vähän. Uuteen kuoppaan pistin kaikki loput löytyneet puutarhamullat ja vajasta löytyneen kalkin. Missään ei kerrota mitä käytännössä tarkottaa "reilusti kalkittu" kasvualusta, joten pistin pari kolme kourallista.
Nyt vaan sitten pidetään peukkuja, että se tykkää uudesta paikastaan. Otin tietty myös pistokkaita varmuuden vuoksi, mutta niistä toisella kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti