Tulipa sitte aiemmin mainitsemani kukansyöntikirjailijatyökaverini Teklan kans puheeksi tämä ongelma ja hän suositteli kolmea toimenpidettä:
- Kanankakkaa (oon jo laittanu, mutta en tiiä paljo mustikoille jäi, kun toi koira tykkää siitä kans)
- Kastelua (ohups, enpä tullu edes ajatelleeksi)
- Kavereita (lisämustikat ei kyllä haittais)
No ensinnäki noi uudet kaverit, kaks kappaletta Blue Cropia, oli varmaan vähän ammatillisemmalla otteella säilötty kevät kuin noi mun aiemmat aikanaan (koska ostin ne aika aikasin ja oottivat kellarissa loppusijoitusta). Niissä nimittäin oli jo valmiina kukkia. (Ja nyt sitte jo marjanalkuja, kts. eka kuva.)
Ja sitte toiseksi, niin se kastelu muuten auttaa. Nyt mua vähän nolottaa, että uhkailin jo Chippewaa hävityksellä, jos se ei edes yritä.
Varmaan olin vähän myöhässä, kun vaan Northblue kerkes tekeen kukkia (kuva yllä), mutta kaikki kolme (se vimppa on Northcountry, jos jotakuta kiinnostaa) teki kyllä komeet lehet ja on muutenki jotenki tosi paljo kiitollisemman olosia.
Ehkä sit jo ens kesänä oikeesti kunnolla marjojaki. (Kuitenki joku jänis syö ne. Tai toi koira.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti