torstai 30. huhtikuuta 2020

Vappu versoo

Kävi viime viikon perjantaina niin, että puhuin työkaverin kans puhelimessa ja pakattiin samalla autoa mökkireissua varten. Ihmettelin miksi Miehellä on tietokoneen näyttö matkassa ja tajusin siinä kesken puhelun kysyä, että niin "oltiinko me siis menossa viikoksi mökille eikä viikonlopuksi".

En ihan hirveesti kuuntele, jos teen töitä samalla, kun mulle puhutaan. Lopetin siitä sitte puhelun ja lähin pakkaamaan repun uusiksi.

Vappuaaton kunniaksi aattelin esitellä kevään merkkejä meidän vakkariväessä.

Kuusama versoo jo isoin versoin vaikka vasta vappu

Kuusama selkeästi nauttii uudesta paikastaan auringossa, vaikka olin varma, että se kuolee muutossa.

Ruohosipuli on jo korjuukuntoista vaikka vasta vappu

Ruohosipuli on jo korjuukunnossa vasta vielä huhtikuu.

Juhannusruusu versoo pienin punaisin lehdennupuin

Juhannusruusussa on niin kovin herkät pienet punaiset lehdenalut.

Mustaviinimarja on vasta istutettu ja versoo silti

Marski senku komistuu.

Pionin ensimmäinen varsi näkyvissä

Pioninkin eka varsi ehti vappupostaukseen. Jännä nähdä montako vartta ja kukkaa tulee tänä vuonna, kun muistin laittaa kompostia päälle syksyllä. (Toki sitte luin, että ei sitä ois ihan päälle pitäny laittaa, mutta meni jo.)

pensasmustikan pienenpienet lehtiversot

Kaksi pensasmustikkaa versoo jo tälleen reteesti, mutta keskimmäinen ei näytä mitään elonmerkkejä. (Voiko siihen kuolla, jos tulee liian usein mäyräkoiran merkkaamaksi?)

Joinain päivinä tuntuu, että kevät on tosi etuajassa ja etenee ja toisina päivinä taas harmittaa tosissaan, että siinä hässäkässä sitte unohin pitkät kalsarit kotiin. Onneksi on munkkia.

kahvia ja munkkirinkilää tarjottimella mäyräkoiran kerjätessä

Hauskaa vappua!

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Marski kasvaa pystyyn ja kestää hallaa

Täällä oli tietty marjapuskia, niinku vanhalla mökillä kuuluu ollakki. Musta- ja punaviinimarjaa, kuten arvata saattaa. Eihän niistä kyllä marjoja tuu, mutta ei se oo haitannu, kun ihan hirveet lapsuuden traumat just viinmarjojen keräämisestä. (Parasta kotoa pois muuttaessa oli se, ettei ikinä enää tarvis kerätä yhtään marjaa.)

Mäyräkoira auttaa viimimarjan istutuksessa

Vasta viime syksynä rupesin marjojen suurkuluttajaksi (teen joka aamu proteiinismoothien, kyllä vain), niin vasta nyt rupes kiinnostaan tää homma. Googlasin, että marjomisen lakanneita viinimarjapensaita ei saa nuorennettua vaan ne pitää vaihtaa nuorempiin, joten suunnittelin suunnittelevani jonku marjatarhan tohon huussipolun varteen.

Suunnitelmallisuus meni sitte silleen, että kauppareissulla (joita ei muuten tänä keväänä tehäkään huvin vuoksi) eksyin puutarhaosastolle haaveilemaan karhunvatukkapuskasta. No, siinä tuli sitte joku hässäkkä ja ihmisiä tuli liian lähelle (tiiätte millasta se on näinä päivinä) ja samaan aikaan lähesty innokas myyjänuorukainen toisesta suunnasta. Jostain syystä en sitte kysyny karhunvatukkaa vaan suusta pääsi mustaherukka enkä kehannu ennää korjata.

Mustaviinimarja versoo ennen istutusta

Ostin sitte Marskin. Hän on pystykasvuinen, iso- ja makeamarjainen ja kestää hyvin hallaa. Sain ohjeet pitää pari päivää lämpösellä terassilla ja sitte istuttaa, niin lähtee samantein kasvamaan.

Istutukseen katsoin ohjeet kotipuutarha.fi-sivustolta:
  • Herukat, karviaiset ja pensasvadelmat istutetaan 5-15 cm syvemmälle kuin olivat ruukussaan. Kuulemma auttaa haaromisessa, jos on syvemmällä. 
  • Taimipaakku asetellaan kuoppaan, kaadetaan vetää päälle ja odotetaan, että vesi katoaa.
  • Kaupassa sanoivat, että ihan normaali multa käy, mutta koska mulla on niin vallan hienoa ite tehtyä kompostimultaa, niin pistin sitä sekaan kans. Nyt vasta luin toiselta sivulta, että kalkita ois pitäny kans. En kalkinnu. 
  • Sitte kosteuden haihtumisen estämiseksi olis hyvä laittaa kuorikatetta päälle, mutta koska tää ei varsinaisesti oo mikään hifistelymökki, niin sahanpuru saa ajaa saman asian. Sen verta innokas tuo Mies kaataan puita, että sitä riittää. 




Sahanpuru korvaa kuorikatteen


  • Marski ei kaipaa voimakasta lannoitusta. Typetön pk-lannoite (pk?) tai marjalannoite voi keväällä tulla kyseeseen. Kalkkia vuosittain. Sadonkorjuun jälkeen syyslannoite auttaa talvehtimisessa. (Ei siis voimakasta, mutta kolmea eri. Onko tässä joku ero?)
  • Hoitoleikkaus keväällä ennen silmujen puhkeamista tai syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Mutta tätäki vasta vanhemmalle pensaalle. Harventaa voi sitten niin, että jää 20-25 hyvässä kasvussa olevaa versoa. Liika leikkaus voi aiheuttaa lamoavaisuutta. (Oletan kyseessä olevan pystykasvuisuuden vastakohta.) 
Noni, ens talvena ei ehkä vielä oo smoothiemarjoja kovin moneksi aamuksi, mutta onpahan alulla ainaki. 

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Ite tehtyä multaa

Onko virallisesti keski-ikänen, jos innostuu siitä, että on onnistunu tuottamaan multaa?

Itse tehtyä kompostimultaa kottikärryissä


Komposti oli ihan ekoja projekteja tällä tontilla kesällä 2016 ja sillon tietty selvitin mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. No, ei aivan vähän. Marttoja myöten kaikilla tuntu olevan mielipiteitä. Piti olla tarpeeksi iso, että lämpenee, tarpeeksi harva, että ilma kiertää, silti tarpeeksi tiivis, ettei eläimet mahu, ja maapohja, että pieneliöt pääsee, mutta oksia tai haketta, että hengittää. Ois hyvä kattaa ja kastella ja kääntää 1-3 kertaa kesässä jne. (Täydelliset kompostinteko-ohjeet voi kattoa kirjoituksesta Lämmittelyä kompostilla.) Kuulemma tavara on valmista, kun näyttää mullalta.

Kyllä me perustustyö tehtii ihan ohjeitten mukaan, mutta sen jälkeen ei kyllä ole hoidettu kompostia mitenkään. Ei ole vahdittu pysyykö lämpimänä (todennäkösesti jäätyny talvisin), ei käynnistelty lisäravinteilla eikä varsinkaan käännelty.

Käytännössä laitetaan sinne puutarharoskaa ja vaikka biojätteetki vois laittaa, niin kierrätetään ne ton kompostoivan huussin kautta, niin eivät turhaan houkuttele mitään elukoita. Ja sitte aina, kun toi huussi kaipaa tyhjennystä, kaivan kompostiin aukon, lapan huussin sinne loppujalostumaan ja lapan kompostia päälle sen verran, ettei ainakaan toi karkeakarvanen pönttöpää saa mitään ideoita.

Nyt se komposti piti sitte siirtää, niin tulipa lopulta tsekattua, että mitä se on neljän vuoden aikana puuhastellu. Kyllä se ihan mullalta näyttää! (Ainoastaan kananmunankuoret kannattaa selkeesti murskata ja avokadon kuoret on vissiin liian eksoottisia pohjoisille pieneliöille. Entuudestaan jo tiedettiin, että suodatinpussit ei maannu, ja muutenki kahvinporot pitäs nakella pensasmustikoille, kun muistais.)

Nyt tarvis enää keksiä mihin sitä käyttäis. Toistaiseksi vain pionit on ilmottaneet kaipaavansa syksyisin kompostilisää, mutta niihin menee pari desiä molempiin. Oi, pitääkö mun nyt istuttaa lisää pioneita?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Maailman paras leipä (ja helpoin ja kaunein)

En jaksa uskoa, että en oo vielä jakanu teidän kanssa tätä leipäohjetta! Miten se on edes mahdollista?

Tää on niin paras ja kaunis ja sikahelppo ja kaipaa vain aikaa. Ei siis pelkästään täydellinen mökkileipä, vaan täydellinen koronakaranteenileipä, koska ainekset löytyy kaapista varmasti ja aikaa sulla on.

Kaunis vehnäleipä viipaloituna

Ehkä syy miksi en oo tästä vielä kirjottanu, on se, että oon joitain vuosia koittanu välttää ylenpalttista leivänsyöntiä ja siksi oon vähemmän tehny tätäki.

Tän kans käy nimittäin joka kerta jompi kumpi:

a) En ole tarpeeksi nopea ja Mies on syöny kolme neljäsosaa ennen ku kerkeen reagoida.
b) Olen tarpeeksi nopea ja syön puolet (joka on ihan liikaa, mutta ei vaan pysty lopettaan).

Maailman paras leipä

  • 6 dl vehnäjauhoja (ihan niitä tavallisia mitä sulla on kaapissa)
  • 3 dl vettä (lämpötilalla ei merkitystä)
  • 1 tl kuivahiivaa
  • reilu 1 tl suolaa
  1. Sekoita ainekset silleen vaikka lusikalla, että kulhoon ei jää paljoa ylimäärästä jauhoa pyörimään (koska se kostautuu myöhemmin ikävinä kuivina mötteinä taikinassa).
  2. Anna nousta (huoneen)lämpösessä 24h tai yön yli nyt ainaki. 
  3. Vaivaa taittelemalla taikinaa muutamia kertoja silleen, että tuntuu kivalta eikä tartu ennää mihinkään.
  4. Virallisesti ohje oli, että kohota tunnin verran jauhotetun liinan sisällä, mutta se on ikävä mökillä sitte pestä se liina, niin ite oon täällä vaan jättäny siihen valmiiksi jauhotetulle alustalle ja laittanu liinan päälle. Jauhoja on silti hyvä olla reilusti, koska noustessa se rupiaa taas tarttumaan paikkoihin.
  5. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja laita vuoka kuumenemaan uuniin.
  6. Kippaa kohonnut taikinamötti kuumaan vuokaan ja peitä kannella. (Jos sulla ei oo vuokaan sopivaa kantta, niin folio toimii ihan hyvin. Tän pystyy käytännössä tekeen ihan missä vaan uuninkestävässä astiassa, jonka saa peitettyä.) 
  7. Paista 30 min peitettynä sillä kannella ja sitte vielä 15 min ilman kantta, niin tulee tosi kaunis pinta. 
Kohonnut taikina on kostean näköistä


vaivattu leipätaikina puualustalla


Ilman kantta loppuajan paistunut vuokaleipä on kauniin värinen


Tarjoiluehdotus: Ite tykkään laittaa päälle kaikkea mitä normaalistikki leivän päälle, mutta Mies suosii pelkkää margariinia tai voita ja sitte se vielä veivaa myllystä lisää suolaa päälle. (En oo vielä onnistunu ylisuolaamaan taikinaa, että ei kannata turhaan varoa sitä.)


vuokaleipä maistuu pelkän voin kanssa


Vinkki: Taikinaan voi vaihtelun vuoksi sekottaa siemeniä, oliivirenkaita tai melkein mitä vaan keksit. Ja tokan kohotuksen kohalla jauhotuksen sijaan voit käyttää leseitä.

No ja ehämmie voi tästä(kään) reseptistä kunniaa ottaa vaan sain sen aikanaan naapurin Villeltä. Siksi en myöskään ole sitä pitäny salaisuutena vaan jakanu vuolaasti kaikille. Olokaapa hyvät!