Kuinkas sitten kävikään

Viimeisin postaus, "Kesä on, kesä off", ilmesty lokakuun alussa 2021. Kuukautta myöhemmin Mies ilmoitti, että kaipaa erilaista elämää ja haluaa muuttaa unelmiensa perässä takaisin kotikonnuilleen. Että sellanen off.

Tyypillisemmässä kuviossa ois tietty jaettu lusikat ja muu omaisuus ja lähetty omille teillemme. Ja siis näin tehtiinki. Minä pidin kaupunkiasunnon ja Mies mökin. Mutta pidettiin kiinni ystävyydestä. Ja tietty tosta otuksesta.

Ystävyys mahdollistaa sen, että saan edelleen mökkeillä niin paljon kuin haluan. Myös uus poikakaveri käy täällä onneksi mielellään (olkoon hän nimeltään Poikkis). 

Näiden postausten välissä meni kuitenkin kolme vuotta, koska kaikki mökkiin ja sen tulevaisuuteen liittyvät haaveet (kuten uusi mökkirakennus ja tulevat mökkijoulut ja omenapuut) sekä vuosittaiset mökkitraditiot (juhannukset, ystävien ja perheenjäsenten vierailut, lomien suunnittelu vattujen kypsymisen mukaan) kuopattiin eron myötä. 

Se sattuu edelleen. 

Samalla katosi kiinnostus hoitaa täällä olevia kasveja tai tunnistaa uusia. Tervehdin tietysti kuusamaa, pioneja ja (edelleen marjomattomia) pensasmustikoita aina käydessäni, mutta koska en ole täällä säännöllisesti niitä kastelemassa tai suojelemassa angervoinvaasiolta, niin pääsääntöisesti koitan olla ajattelematta niitä. 

Ensimmäiset käynnit eron jälkeen oli ristiriitaisia. Oon niin onnellinen täällä ja samaan aikaan en tienny mikä käynneistä on viimeinen, koska Mies ei ensin tiennyt myykö mökin. Jokainen lähtö mökiltä tuntui kuin sielua olis revitty irti. Joskus mietin, että helpompi... tai ei helpompi... mutta tiiätte mitä tarkotan, ois ollu vaan luopua mökistä kokonaan. Hakea omat kamat pois ja hyvästellä kuusama ja pionit. Ja sauna. Ja maailman kaunein saunakamarin takka. (Kattokaa nyssitä! 👇 Kuva joulukuun alusta 2021, kun käytiin Urhon ja ystävän kanssa talvipäiväfiilistelyllä.)

Kolmen vuoden aikana sielu on rauhottunu. 

Tällä kertaa tultiin Urhon kanssa kaksin mökille. Eräs ystävä kysy kerran, että onko Urho mulla mökillä aina, koska en uskalla olla täällä yksin. Totta puhuen en ollu koskaan tullu ajatelleeksi, että voisin tulla tänne ilman koiraa. Seki on niin onnellinen täällä. Enkä kehtais kertoa sille, että oon ollu mökillä ilman sitä. 

Mutta miksi Mökki-Pirkon parissa jälleen? En ole oikein pystyny kirjottaan Mökki-Pirkolle loppua enkä jatkoa. Asia on kuitenki ollu mielessä, koska joudun töissä Google-palavereissa aina selittämään kuka tai mikä on Mökki-Pirkko (se on mun Google-nimi). Sitte viime talvena tapasin nuoruudenystäviä, jotka sano tekevänsä Mökki-Pirkon ohjeella amerikkalaisia pannareita. Toissapäivänä joku tuntematon oli löytäny Hifistelyvapaan juustokakun ja kommentoinu postausta. Eilen löysin pari uutta tulokasta tosta saunan edessä olevasta ryteiköstä, ja älyttömästi metsämansikoita. Ja on sadepäivä ja yksi mökkitraditioista oli kirjotella Mökki-Pirkko-juttuja sateella. 

Siispä laitoin tänään mun siviili-Instaan kysymyksen, että pitäskö Mökki-Pirkon kirjottaa taas ja sain (tähän mennessä) 13 myöntävää vastausta. Se on suunnilleen saman verran mitä mulla on muutenki lukijoita, joten tässä sitä ollaan taas. (Eikä äänestäjissä edes ollu mun ykkösfani eli äiti.)

Kattoo ny mitä tästä tulee. 

Tuhkan dos and don'ts

Mun varmin lukija ja aktiivisin kommentoija, eli äiti, laitto linkkivinkin (varmaanki kompostimullasta inspiroituneena), että mihin kaikkeen tuhkaa voi käyttää. Sitä täällä kyllä kertyy, kun sauna lämpiää joka päivä ja pienikin pilvi antaa hyvän syyn laittaa takkaan tuli.

Tää Kotilieden artikkeli kertoo, että tuhka nostaa maan PH-arvoa, jonka ansiosta ravinteet irtoaa helpommin kasvien käyttöön. Meillä tulee ainaki mökillä tulee joskus poltettua roskia ja esim. vanhoja maalipintaisia puunpätkiä, mutta puutarhaan kannattaa kuulemma levittää vain puhtaasta puusta syntynyttä tuhkaa. Vastaavia ohjeita antavat myös mm. Hyötykasviyhdistys ja Maaseudun tulevaisuus.

Sitte dos and don'ts, eli levitä tuhkaa näille:

• Hedelmäpuut
• Marjapensaat
• Juurekset
• Kaalikasvit
• Pavut
• Salaatit
• Sipulit
• Tomaatit
• Nurmikko
• Perennapenkki
• Metsäiset luonnonalueet
• Kompostiin (20cm välein) (vaikka kompostiohjeissa nimenomaan kiellettiin tuhka)

Mutta elä levitä näille happamasta tykkääville:

• Pensasmustikka (tää on hyvä huomio, koska oisin todellaki laskenu mun pensasmustikat joko marjapensaaksi tai "metsäiseksi luonnonalueeksi")
• Peruna
• Alppiruustu ja atsaleat
• Havukasvit
• Hortensiat

Ja sitte vielä lisää rajotuksia:

• Tuhka sisältää raskasmetalleja, joten ihan kauheesti ei kannata villiintyä sen levittelyn kans (max ämpärillinen aarille eli 10 x 10 metrin alueelle).
• Pitäs koittaa välttää tuhkan joutumista vesistöihin ja siksi pitäski välttää tuhkan nakkelu keväthangille useamman kymmenen metrin päässä rannasta.
• Levitä eri aikaan kuin typpilannoitteet (Äh, miksi? Ja mihin aikaa typpilannoite levitetään? Äh.)
• Nii ja sit vielä neuvovat, että oota, että se tuhka on oikeesti kylmää, että ei kannata hengitellä tota ja paras ku oottelet tyyntä keliä, ettei vaan sattus mitään. 

Vappu versoo

Kävi viime viikon perjantaina niin, että puhuin työkaverin kans puhelimessa ja pakattiin samalla autoa mökkireissua varten. Ihmettelin miksi Miehellä on tietokoneen näyttö matkassa ja tajusin siinä kesken puhelun kysyä, että niin "oltiinko me siis menossa viikoksi mökille eikä viikonlopuksi".

En ihan hirveesti kuuntele, jos teen töitä samalla, kun mulle puhutaan. Lopetin siitä sitte puhelun ja lähin pakkaamaan repun uusiksi.

Vappuaaton kunniaksi aattelin esitellä kevään merkkejä meidän vakkariväessä.

Kuusama selkeästi nauttii uudesta paikastaan auringossa, vaikka olin varma, että se kuolee muutossa.

Ruohosipuli on jo korjuukunnossa vasta vielä huhtikuu.

Juhannusruusussa on niin kovin herkät pienet punaiset lehdenalut.

Marski senku komistuu.

Pioninkin eka varsi ehti vappupostaukseen. Jännä nähdä montako vartta ja kukkaa tulee tänä vuonna, kun muistin laittaa kompostia päälle syksyllä. (Toki sitte luin, että ei sitä ois ihan päälle pitäny laittaa, mutta meni jo.)

Kaksi pensasmustikkaa versoo jo tälleen reteesti, mutta keskimmäinen ei näytä mitään elonmerkkejä. (Voiko siihen kuolla, jos tulee liian usein mäyräkoiran merkkaamaksi?)

Joinain päivinä tuntuu, että kevät on tosi etuajassa ja etenee ja toisina päivinä taas harmittaa tosissaan, että siinä hässäkässä sitte unohin pitkät kalsarit kotiin. Onneksi on munkkia.

Hauskaa vappua!

Superia lataamassa

Käytiin viikonloppuna mökillä lataamassa superia, kuten kollegani MaSa asian ilmaisi viime postauksen kommenteissa. 

Tankattiin happea.

Ja Kitukosken ääniä.

 Ja lisää happea.

Ja saunaa. 

Ja koiraenergiaa. Ilman energistä koiraa, tosin. Metsästyshommat on rankkoja.

Mökki-Pirkkoa väsyttää

Meinasin, että kirjotan niistä pallosista jutuista, jotka oli loppukesästä mehiläisten peitossa. Taidan sittekki kertoa mitä mulle kuuluu.

Oon ollu aika väsyny. Olen tottunu oleen supernainen, joka jaksaa ja kestää ihan mitä vaan. Tänä syksynä on käyny varsin selväksi, että joo, oon edelleen supernainen, mutta itkuun purskahtaminen siksi, että myöhästyy palaverista, ei oo kauheen ammattimaista.

Eka vuosi uudessa työssä vaati enemmän veroa kuin olisin ikinä kuvitellu eikä siitä ole kärsiny vain tää blogi vaan myös koti ja parisuhde, ehkä jopa terveys. Olen lähettäny kummilasten synttärilahjat poikkeuksetta viikkoja myöhässä, unohtanu ylipäätään kaikki asiat, jotka ois pitäny muistaa, oon siivonnu vain äärimmäisen pakon edessä sekä (mikä ei todellakaan ole mulle ominaista) kieltäytyny bilekutsuista, koska olisin ollu paskaa seuraa. Kotona oon ollu ihan karmee ämmä enkä usko, että töissäkään on hymytyttöpisteitä irronnu.

Ois ehkä keväällä jo pitäny huomata, ettei ole normaalia käyttää bikinien alaosaa pikkareina, kun ei ole jaksanu pestä pyykkiä. Lamppu sytty lopullisesti vasta siinä kohti, kun kävelin eräänä aamuna itkien töihin, kun en tienny kumpaan oon väsyneempi, mun parisuhteeseen vai työhön.

Ei mun tarvi väsymyksen syitä edes eritellä. Kyllä te tiedätte millaista se on. Sikamielenkiintoset työt, valtava motivaatio saada aikaan vaikuttavuutta, itsenäinen homma, jossa ne kuuluisat itsensäjohtamistaidot ois kultaaki kalliimmat, työkaverit, jotka tekee ihan yhtä paljon töitä sekä taustalla ajatus omasta kuolemattomuudesta ja superiudesta. "Jos vielä tämän illan/viikonlopun teen töitä, niin sitten helpottaa." Haha.

Oon keskimäärin sellanen kantapään kautta oppija, mutta tässä kohti aattelin kuunnella ystäviä ja niitä työkavereita, jotka on tän polun tallanneet.

Nelisen viikkoa sitten rupesin ottaan aikaa itelle, syömään vitamiineja (ekaa kertaa elämässä) ja ylipäätään syömään paremmin ja säännöllisemmin. Koira pakottaa onneksi lenkille ja baletti vie ajatukset kerran viikossa pois töistä. Huomasin myös, että alkoholi ei välttämättä olekaan paras keino hoitaa stressiä ja väsymystä. Ois sitä tietty voinu tuon aiemminki tajuta, mutta en oo ehkä koskaan ollu näin väsyny. Siispä lopetin senkin käytön toistaiseksi. Sitte oon nukkunu. Paljon.

En ole vielä onnistunu tekemään vähempää töitä, mutta ainakin olen ruvennu ottamaan vastuuta niistä energiaa tuovisa ja syövistä asioista, joihin voin vaikuttaa.

Nyt alkaa olla jo sellanen olo, että jaksaa muutakin kuin koomata. Niinku vaikka blogata. Viime viikonloppuna imuroin (voitteko muuten kertoa miten imurinpussi voi täyttyä, vaikka kukaan ei koskaan imuroi). Ja järkkäsin kamoja eteisrempan jäljiltä. Ja hoidin kaksi asiaa yhdellä Lempäälä-Ikea-keikalla (täysin mahdoton ajatus kolme viikkoa sitten).

Eilen tultiin pitkästä aikaa mökille. Takkatuli, lämpöön hakeutuva mäyräkoira, kansanradio, villasukat ja mukissa teetä. Ulkona vain kosken ääni ja happea.

Aamulla sain klapinhakureissulla itteni kiinni ajatuksesta "Laitan takkaan tulet, keitän kahvit ja teen vain ne pari viestintä- ja markkinointisuunnitelmaa loppuun. Ihan vain pikkuisen avaan konetta."

Matka jatkuu.

Viis asiaa, joita ilman suomalainen ei mökkeile

Mua haastateltiin toukokuun AirBalticin Baltic Outlook -lehteen ja pyysivät listaa viidestä tärkeimmästä tavarasta suomalaisella mökillä.

Esittivät esimerkkinä torkkupeittoa, jonka alla voi iltahämärässä lueskella kirjaa ulkoterassilla. Ai niinku niinä kahtena iltana, kun on niin lämmin, että torkkupeitto riittää, kunnes kolmen minuutin päästä on pakko mennä sisälle sääskien takia.

Tein heille realistisen listan.

1. Tulitikut. Miehellä on varsin ikävä tapa laittaa poltetut tulitikut takas askiin. Pieni asia, joka laukasee minussa kohtuuttoman raivokohtauksen, kun yritän löytää palamattoman yksilön.

Sitä paitsi iskä aina sanoo, että siitä voi tulla hengenlähtö, jos ottaa metsään mukaan näennäisen täyden tikkuaskin, jossa ei olekaan toimivia tikkuja. (Toki sen on meistä tuo toinen, joka sinne metsään menee, että omaan nilkkaan nasahtaa.)

2. Villasukat. Koska Suomen kesä.

3. Kumisaappaat. Helppo laittaa jalkaan ja potkasta pois. Pitää loitolla myös käärmeet ja muun epämääräisen elämän. Sitä paitsi mäyräkoira ei yllä kusemaan sisään, jos päättää merkata väärän paikan.

4. Kirves. Jokaisella suomalaisella mökillä on tulisija, joten kirves löytynee myös. Toi kuva on suvun mökiltä Inarista. Kiitos äitille kuvasta. 

Pakko kertoa, kun siskon lapset oli pieniä (yks neljän vanha ja kaks kaksvuotiasta) ja oltiin menossa tuolta takana näkyvästä vajasta hakeen varmaan puita. Lukon kanssa renkatessa kakarat paineli oven alta sisään. Huudeltiin siinä sitte, että mitähän te siellä puuhaatte, niin neljävuotias tuumas vaan, että "hakataan kirveksellä halkoja". Tuli vähän kiire saada se ovi auki.

5. Radio. Yle puhe, Politiikkaradio, Kansanradio ja selkokieliset uutiset. Niistä on mökkitunnelma tehty. 

Mökki-Pirkko löytyy toukokuun ajan AirBalticin istuintaskusta

Jos lennät tässä kuussa AirBalticilla, niin tsekkaappa niitten inflight magazine. Ne halus haastatella tamperelaista mökkeilijää ja kaveri oli vinkannu mut. (Joo mökkihän ei ole pirkanmaalla, mutta teknisesti täytin kriteerin.)

Ja minähän lähen aina, kun yllytetään ja kun on mahdollista promota Tamperetta kansainvälisessä mediassa. (Tai kotimaisessa. Oikeastaan tykkään kaikista medioista.)

Vastasin kysymyksiin suomalaisten ja pirkanmaalaisten mökkeilytavoista ja listasin viisi asiaa, joita ilman ei mökillä pärjää. Taidan tehdä listasta postauksen erikseen, kun on kuvat ja kaikki.

(Ja se ei siis todellakaan ole meidän mökki, jonka kuvat jutussa on. Oiski. Kuvat on joko Visit Tampereen kuvapankista tai AirBalticin omista lähteistä. Mun ottamia on vain ne tärkeimpien tavaroiden sarja. Tai nii, äiti kuvas kirveen.)

Jutun löytää siis AirBalticin istuintaskuista, mutta myös täältä >>, sivulta 86 (pdf:n sivu 45).

Apteekin kautta kotiin

Päätettiin pyhittää pääsiäisestä ruhtinaalliset 24h mökkeilylle. Vuoden ekat mökkitunnit. Olla oikein yötä, kaataa puita, kattoa oliko tunnistetuissa kasveissa jotain keväthoidettavia ja antaa koiran rellestää huolella.

Käytin tuosta 24 tunnista vajaan tunnin tehokkaaseen puuhasteluun, noin vartin haravointiin ja loput 23 tuntia makasin eri asennoissa etsien sellaista, joka sattuis selkään vähiten.

Ihan aluksi tuo mahallaanolo oli tosi hyvä ja anto valheellisen terveyden tunteen. Sitten koira ilmoitti olevansa kiinnostunut tulemaan sisälle, joten voimantunnossani nousin avaamaan oven ja sitte soitinkin jo Miehelle, että tulee nostaan mut takas sohvalle.

Sinä iltana ei jalat kantanu ollenkaan (jätettäneen tässä kohti se tarina kertomatta, miten selvisin pissalle), mutta maanantaina pystyin jo kävelemään ite, kunhan Mies nosti ensin pystyyn.

Tää oli mun mielestä silti kohtalaisen julmaa huumoria, kun tiistaina lopulta pääsin lääkäriin. "Voit mennä suoraan neljänteen kerrokseen. Lääkäri kutsuu sitten nimellä."

Mutta oli se sen arvoista. Voin kertoa.

Ja ymmärrän hirveen hyvin ihmisiä, jotka jää koukkuun kipulääkkeisiin.  Onhan ne ihania.

Megastar-vaihtoehto mökkiviikonlopulle

Mua ei oo keskimäärin kauhean vaikea saada yllytettyä mukaan, no, mihin nyt millonki. Pari vuotta sitte naapurin Ira kysy Facessa oisko joku kiinnostunu käveleen 200km San Sebastianista Santanderiin. Vartin päästä matka oli päätetty, suunniteltu ja kahvit juotu.

Puolen päivän risteily ei vaatinu oikeastaan lainkaan pohdintaa, kun Dioriina-blogin Marina kysy koittaako saada mulle kans kutsun Suomessa rakennetun Tallink Megastarin neitsytmatkalle.

Silleen ainaki eroaa tuo laivamatkailu mökkeilystä, että laivan buffassa ei tarvi kysyä pistelläänkö lihaa vai kalaa, viintä vai olutta ja suklaa- vai mansikkajäätelöä. On oikeastaan loukkaus laivabuffaa kohtaa olla maistamatta kaikkea.

(Tokihan ois parina päivänä viime kesänäki ollu syytä rajata noita vaihtoehtoja, kun saatto olla, että joulukilot tuli puoli vuotta etuajassa.)

Ei taida maailmassa olla ravintolaa, taloa, nettisivua tai valtamerilaivaa, joka olis täysin valmis sinä päivänä, kun se otetaan käyttöön. Päti myös Megastarilla. A la carteen ei päässy tietokonevian vuoksi, Marko Vainio sai pistää kaikki tilannetajunsa peliin, kun kesken loistavan Divet Shown tuli "saavumme Tallinnaan" -kuulutukset kolmella kielellä ja kahvikone sylki sentin verran kuumaa sohjoa lasin pohjalle, kun edellinen oli saanu taivaallisen näköisen lattehässäkän.

Hieman vähemmän virolainen palveluasenne olis voinu pelastaa tilanteen täysin, mutta nyt oli luotettava omaan huumorintajuun.

Olihan se laiva tosi hieno ja haisi ihan uudelta (toinen vaihtoehto on se aivan liikaa elämää nähny kokolattiamatto), mutta reissun parasta antia oli kuitenki Marinan 40+ blogit -yhteisön tyypit. Oli ruoka-, kauneus- ja vaikka mitä bloggaria. Kaikilla kamera ja hyvä meininki. Melkein harmittaa, että vielä on hieman matkaa neljänkympin tuolle puolen. (Paino sanalla melkein.)

Koti kaupungin laidalla -blogin Fridan (suurkiitos hienosta selfiestä) kans käytiin moikkailees kapteenia komentosillalla ja Kulinaari bongattiin heti terminaalista mukaan tervetuliaiskuvaan. (Se, että itsensä kuvauttaneet sai ylimääräsen drinkkilipun, ei vaikuttanu kuvauttamispäätökseen. Eipä.)

Muita uusia bloggari- ja blogituttavuuksia mm. Funky & Fifty,  Souliina, Tuula's life, Beach House Kitchen, Lady of the mess ja Tinskun keittiössä.

Kiitos seurasta loistavat 40+ -naiset ja -mies! Toivottavasti tapaamme jälleen. :)