sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Sähkärin hillarahkamuffinssit

Varamies oli jättäny edellisviikolla mökille hillarahkapurkin ja koska Miehen ystävä oli vaimoineen tulossa käymään (kytkemään saunalle sähköt), niin aattelin, että muffinssit vois toimia.

Rahkamuffinssi on päällystetty vaniljatuorejuustolla ja tarjoillaan kahvin kanssa

Viimeksi käytin vuokina kaikkia mahdollisia kahvikuppeja (katso Muurarin banaani-kinuski-muffinssit), joten viisastuneena olin hommannu sekä metallisen muffinssipellin että sikahienoja sarjakuvapaperivuokia mökin lähikaupasta (K-ryhmä, jos joku innostu).

Sarjakuvamunffissivuokia on samassa paketissa neljiä erilaisia

Valiolta löyty heti hyvän olonen ohje:

  • 2 kananmunaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 purkki maustettua rahkaa (mulla oli hillarahkaa, mutta voit käyttää mitä tykkäät)
  • 1 dl juoksevaa/sulatettua rasvaa (mitä sulla nyt sattuu olemaan)
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Action osuus:
  • Laita se uuni taas kuumenemaan heti 175 asteeseen.
  • Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. (Tää jää mulla aina vähän vajaaksi jopa sähkövatkaimella, joten käsin vatkaten jäi ehkä vähän vajaammaksi vielä, mutta hyviä tuli silti.)
  • Lisää rahka, rasva ja jauhot.
  • Sekoita tasaiseksi.
  • Jaa vuokiin.
  • Paista 20 min.
Muffinssin nousee mukavasti metallisessa vuoassa

Valion ohjeessa kikkaillaan tomusokeri-sitruunamehukuorrutteella, mutta ite otin kaupasta vaniljatuorejuustoa (muuta makeaa tuorejuustoa ei mökin lähikaupassa ollu) ja sivelin rennosti muffinssien päälle. 

Muffinssi on päällystetty rennosti vaniljatuorejuustolla

Ehkä nää mun leivonnaiset hieman ontuu visuaalisessa näyttävyydessä, mutta maussa löytyy. Nämä oli erityisen meheviä ja sopivan kosteita vielä seuraavana päivänäki, kun syötiin vimpat.

Nii ja ne hienot sarjakuvavuoat meni paistovaiheessa ihan kuppasen näköseksi, niin en ottanu edes kuvaa. 

Mutta tässä nää sähköt! Valot on kyllä kiva juttu ihmisen elämässä. Kiitos Juha ja Hanna-Mari!

Keltainen sauna kylpee valossa keskellä pimeyttä


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kynnysmatto itää

Enpä lähe arvailemaan mikä niin kauniisti itää meidän saunan pukuhuoneen kynnysmatossa.

Ruskeassa Ikean kynnysmatossa itää kauniita pieniä kasvinalkuja

Mutta sanonpahan vaan, että ei pidä ihmisen joutua olemaan monta viikkoa pois mökiltä.



torstai 18. heinäkuuta 2019

Pionipäivitys 2019

Pionit ne vaan parantaa juoksuaan.

Pari kesää sitte istutettu Ewelina teki tänä vuonna ensimmäiset kaksi kaunista nuppua. Parhaimmillaan ovat varmaan nyt tulevina päivinä, kun en pääse mökille niitä ihailemaan. Mutta ihan niin harrastunu en oo, että pitäisin loman sen mukaan miten pionit kukkii.

Vaaleanpunainen Ewelina-pioni aukeamassa

Pääasia, että onnistuin istutuksessa. Jee!

Kaksi vaaleanpunaista pioninnuppua rantapusikossa

Myös vanha nimetön pioni teki jälleen yhden kukan enemmän kuin viime vuonna eli kuudessa mennään jo.

Pinkki hörselöinen pioninkukka

Laav, laav!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Kelloinen muinaistulokas

Tunnistus 28 on peurankello. Varmasti sitä on tässä pihassa ollut aiemminkin, mutta vasta nyt se rupes oikein pistään silmään. Ehkä tänä kesänä kelit on ollu kasvikunnalle vähän armollisemmat, niin sellasetkin tyypit pukkaa sankoin joukoin esiin, joilla on muutamana kesänä ollu vähän rankkaa. Erityisesti erilaisia sinisiä kellokasveja on paljon.

Mehiäinen laskeutumassa peurankellon violettiin kukkaan

Siniunikon blogi kertoo, että peurankello on pitkäikäinen perinnekasvi (Onko "perinnekasvi" joku juttu? Vai tarkottaako vaan, että on joku alkuperäinen suomenluotolainen?) ja kasvaa muinaistulokkaana (whaat?) niityillä ja kyläteiden pientareilla. Sitä on siirretty pihoihin, kun on niin kaunis. Kestää myös kuulemma maljakossa hyvin, jos vain raaskii leikkoa.

Peurankellot ja oranssivoikeltanot heinikossa


Faktalaatikko:

  • Yle kertoo, että perinnekasvilla tarkoitetaan yli 50 vuotta vanhoja lajikkeita. Sen on oltava vanhaa kantaa ollakseen perinnekasvi. Ulkomailta tuodaan usein saman lajikkeen kasveja, mutta ne ovat uutta kantaa. Perinnekasvit on kestäviä ja helppohoitoisia ja sopeutuneet Suomen ilmastoon. 
  • Wikipedia kertoo, että muinaistulokas on kasvilaji, joka on levinnyt ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle niin varhain, että saapumisesta ei ole muistiinpanoja ja jonka kulkeutuminen ei kaikesta päätellen ole äskettäistä.


torstai 11. heinäkuuta 2019

Lällyhelpot vierasvararieskat

Rieskoissa on vaan sitä jotain. Oisko se joku lapsuuden turva-asia, kun äiti tapas tehä ohrarieskoja leivinuunissa ja niitä syötiin lämpiminä Voimariinin kanssa. (Äiti porskuttaa kyllä vielä, mutta jostain syystä rieskatehdas ei.)

Rieskat odottaa lämpimänä liinan sisällä

Törmäsin Koti- ja keittiö -lehdessä (1/2017) niin helppoon rieskaohjeeseen, että tää onnistuu mökillä kuin mökilläki ihan heittämällä. Helppous on yläasteen kotitaloustuntien teeleipä -tasoa. Eli lällyhelppo ja siks täydellinen vierasvara. Minimaalinen vaiva, maksimaaliset kätevä emäntä -pisteet.

Tähän voi siis käyttää joko juuressosetta tai perunamuussia. Sissit tekee soseen tietty ite, mutta jos haluat päästä tosi helpolla, niin osta suosiolla se perunasosepakaste kaupasta. Juuressose on kuulemma joulunajan kausituote, että elä turhaa haaskaa aikaa sen metsästämiseen.

Tästä se lähtee. Määrä riippuu ihan siitä miten isoja teet näistä, mutta kaks pellillistä kuiten.
  • Noin 5 dl juuressosetta, mutta koska et mökillä kuiten tee sitä ite eikä sitä saa kaupoista kuin jouluna, niin perunamuussi käy ihan yhtä hyvin. (Myös pakaste. Käytä vaan koko pussi, sen määrän kans ole niin justiinsa.)
  • 1 tl suolaa
  • 2 munaa
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • Jos taikina tuntuu liian jäykältä, niin loraus maitoaOon ite tehny tätä kahen eri firman pakastemuussista ja toista taikinaa piti jatkaa maidolla. En tietty muista minkä firman ne oli.
  • Rypsiöljyä leivinpaperin öljyämiseen
  1. Sulata pakastesose/muussi sellaseksi, että siihen pystyy sekottaan asioita.
  2. Pistä uuni lämpeneen 250 asteeseen.
  3. Lisää muussiin suola ja munat.
  4. Lisää kaurahiutaleet ja jauhot.
  5. Jos on sellannen tunnelma takamuksessa, että on liian jäykkää, niin notkista maidolla.
  6. Nostele taikinaa öljytylle leivinpaperille, ripottele jauhoja päälle, ettei taikina tartu sormiin, kun painelet niitä lätyiksi.
  7. Painele lätyiksi.
  8. Painele vielä haarukalla reikiä. Ei haittaa vaikka unohtaa, mutta nätimpiä tulee reikien kans.
  9. Paista uunin keskitasolla noin 15 min.
  10. Syö lämpimänä (ainaki osa, ettei mee paras elämys haaskuuseen).
Perunarieskat odottaa uuniin pääsyä

paistetut perunarieskat viilenee pellillä

Oon testannu näitä jo parilla kaveripariskunnalla ja siskon perheellä.

Rieskat on parasta lämpimänä ja voin kanssa

Toimii.

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Tää pieni sininen mun ois kyllä pitäny tietää

Tällä viikolla oli keskimäärästä enemmän stressiä, jonka vuoksi viime yön unet jäi vähäiseksi, vaikka olin päässy jo mökille. Työasiat pyöri mielessä vielä nyt aamulla ja vaikka kuulostaa, että Mies vois tarvita apua vajan purkamisessa, niin aattelin eka tunnistaa yhen kasvin aivojen harhauttamiseksi.

Nurmitädykkeessä on pienet siniset kukat

Tätä tyyppiä on kans ollu tänä kesänä tosi paljon. Varmaan samasta syystä kuin oranssivoikeltanoa. Koska Mies ei oo kerenny juuri trimmaileen.

Yritin eka helpointa eli Googleen "pieni sininen kukka". No, niitä on pari erilaista. Lemmikki näytti hetken eniten samalta, mutta sillä ei oo pitkiä heteitä.

Pakko oli lopulta ottaa Luontoportti käyttöön. Jouduin laittaan sinne neljä määrettä kuudesta (kukan värin, kukan koon, terälehtien määrän ja kukinnon muodon), koska ihan viimiseen asti systeemi tarjoili aho-orvokkia ja tiesin, että orvokki tää nyt ainakaan ei oo. (Täältä voi lukea "Orvokki se nyt ainakin on".)


Sitte natsas. Nurmitädyke. Ja pakko sanoa, että tästä mä oon kyllä kuullu. Ja tää mun ois kyllä pitäny tunnistaa ilman apuvälineitäki.

---------

Karvakamu sai kiittää onneaan, että mun stressivarastot oli jo käytetty muuhun. Se sai illalla päähänsä, että rantakivikossa on jotain kiinnostavaa ja kaivo tiensä kivikkoon mun istuttamien mehikasvien läpi. Että uusiks meni seki projekti.


keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Mykerökukkainen

Jos Mies ei kerkee villiintyä ruohonleikkuun ja trimmerin kanssa, niin meillä kerkee kuiviin ja aurinkoisiin nurmikon kohtiin nousta noin 30 cm korkeita kukkia, joiden suoran, lähes lehdettömän varren päässä on rypäs oransseja kukkia.

oranssivoikeltano kuivalla ja aurinkoisella paikalla

Tämä vuonna niitä oli oikein reilusti, niin mitäpä tuota pidempään pohtimaan.

Googlaaminen vei pariin eri blogiin, joissa kirjoittajat kyselivät oranssin kukan nimeä. Sinisen tuvan kirjoittajalle joku olikin sitte osannu sanoa, että kyseessä on oranssivoikeltano.

Pistää kyllä vahvasti miettimään, että kuka näitä nimiä keksii.

Oranssivoikeltanon kukat kasvaa mykeröissä

Anyhow, se on hoitoa kaipaamaton tyyppi, joka ilmestyy, jos on ilmestyäkseen. Wikipedia osaa kertoa, että se on levinnyt Suomen luontoon todennäköisesti koristekasvikäytön seurauksena. Ja että sen kukintoa sanotaa mykeröksi, joka on mykerökukkaisten heimoon kuuluvalle tyypillinen kukintomuoto. Hih.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Ihanaa juhannusta!


Juhannusruusu antoi aikanaan yhden pisteen vihjeen kukkimalla juhannuksena. Siitä voi lukea täältä. Juhannusruusu oli mun toka tunnistus ja tapahtui 2016. 

meidän juhannusruusu kukkii valkoisia kukkia

Linkkiä etsiessä luin nyt ton hoito-ohjeen uudestaan ja taidan tästä lähtiä leikkaan ne kuivat oksat sittekki maata myöten, ettei kärsi kukinta. Ihanaa juhannusta ja moro!

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Orvokki se nyt ainaki on

Nyt oli vaikee. Ihan ensisilmäykseltä se oli selkee metsäorvokki. Olin ottanu kuvia mukaan kaupunkiin, että voin tunnistella joutessani, mutta niin kävi, että Luontoportin metsäorvokkisivulla, ihan vaan siellä letkeästi lopussa, todettiin, että suottaahan tuo olla aho-orvokkiki.

Aho-orvokissa on pienet sinisenvioletit kuvat ja se on muutenkin kovin pieni

No, kuvista ei erottanu korvakkeita (joo, nevöhöörd taas, mutta onneksi on google), niin piti säästää tunnistus siihen, että pääsee maastoon tarkastelemaan lähempää.

aho-orvokin korvakkeet ovat sahalaitaiset

Niin pieniä on nämä, että aika hemmetin läheltä pitikin tarkastella. Jouduin ottaan Mieheltä mielipiteen kans, että onko sahalaitaiset vai ripsekkäät korvakkeet. Mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että sahalaitaiset. Sanoisin, puhtaasti korvakkeiden perusteella ja 75% varmuudella, että mulla kasvaa täällä aho-orvokkia.

Aho-orvokkimätäs

Aho-orvokistaki erotetaan kahta lajia, mutta en nyt lähe heitä erottelemaan. Varsinki, kun Luontoportti sanoo myös, että aho- ja metsäorvokit voi helposti risteytyä keskenään. Mutta kuulemma myös hieta-, ranta- ja luhtaorvokin kanssa. Eli olkoon hän nyt vaan aho- (tai sitte metsä, mutta aika varmasti aho-) orvokki.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

It's alive!

Siitä on nyt ehkä kolme tai neljä viikkoa, kun siirrettiin kuusama. Se ei pelkästään säilyny hengissä vaan myös kukki.

Tuoksuköynnöskuusaman keijukaismaiset kukat

Väittäisin, että tässä on nyt enemmän kyse kuusaman tilannetajusta kuin mun vihertaidoista.

Tuoksuköynnöskuusaman kukat on keveät ja pitkulaiset

Kuusama köynnöstää seinässä olevaa ritilää pitkin

Mulla ois jemmassa pari metallista ritilää, joista vois askarrella tälle paremman kiipeilykehikon. Ehkä juhannuksena, kun voin orjuuttaa kyläileviä siskon lapsia. 


tiistai 11. kesäkuuta 2019

Yksinäinen humala

Oon nyt muutaman kesän koittanu selvitää mikä köynnöstää meidän rantapuskassa. Se tykkää suikerrella maata pitkin, mutta mielellään myös kiipeilee muiden kasvien päälle, rantakoivuun ja esim. rautakankea pitkin.

Yksinäinen sahalaitainen humala kiertyneenä punaisen rautakangen ympärille

Koska kyseinen tyyppi ei kuki eikä tee mitään muutakaan tunnistusta helpottavaa, päätin käyttää apuna ammattilaista. Kristiina mun balettitunnilta on kasvitieteilijä, joten nakkasin haasteen hänelle.

Pistin tän alla olevan kuvan sille ja viestin "Mikä köynnös. Ei kuki. Karvainen tarttuva varsi."

Humala on ruohovartinen köynnös, jossa on sahalaitaiset lehdet ja karvainen tarttuva varsi

Vastaus oli varsin kasvitieteellinen: "Haa! Nyt voitte perustaa panimon: mie väitän et se on humala! Kolmijakoinen sahalaitainen lehti, nelisärmäinen karvainen varsi. Se on kaksikotinen, joten vaatii tytön ja pojan, että tuottaa hedelmää."

Humalaa Google oli mulle tarjoillu, mutta en uskonu sitä, kun ei kerta tee niitä hedelmiä. Mennään siis humalalla ja kiitetään Kristiinaa tunnistusavusta numerolle 24!

Viherpeukalot kertoo, että "humala on nopeakasvuinen, ruohovartinen köynnös, jota ei tarvitse leikata kasvukaudella. Lakastuneet versot poistetaan maata myöten keväällä. Kypsiä, mutta ei vielä ruskettuneita tähkiä voi kerätä ja käyttää kuivattuina rauhoittavana iltateenä. Oluen valmistuksessa on perinteisesti käytetty humalan käpyjä."

Ja jatkaa, että "vain tyttöhumalat muodostavat käpyjä".

Vaikka olenkin oluenystävä, niin en ihan niin harrastunut kuitenkaan (puhumattakaan rauhoittavasta iltateestä), että alkaisin selvittää onko toi mun humala poika vai tyttö, ja etsimään sille kumppania. Niin paljon on elämää tuossa meidän rantapuskassa, että yksinäinen hän ei varmasti ole.

torstai 30. toukokuuta 2019

Suomen kaunein mökkisauna - katso myös ennen-kuvat

Saunaanhan me lopulta päästiin mökillä jo kesän 2017 viimeisenä kesälomapäivänä, mutta kuvia siitä ei tietenkään voinu ottaa ennen kuin viimeistelyt oli tehty. Ne tuli valmiiksi kesän 2018 lopulla. Sitte hajos puhelimen näyttö eikä pystyny instagrammaan ja sitte tuli taas syksyn kiireet ja ressi.

Mutta tässä tää nyt lopulta ois. Suomen kaunein mökkisauna.

Kotakiuas ja kotapata sekä taustalla vanhoista tiilistä tehty paloseinä

Löydettiin tosiaan aika läheltä paikka, josta saatiin ostaa vanhoja tiiliä, niin Varamies teki tollasen kauniin paloseinän eikä tarvinnu laittaa rumaa levyä.

puinen kiulu tervaleppälauteilla

Lauteet on tehty paikallisesta tervalepästä ja ne on niin leveät, että pystyy vaikka selällään löylyttelemään. Koska en halunnu tinkiä lauteiden leveydestä, niin ne tuli vähän tohon ikkunan eteen, mutta se haittaa mua joka kerta vähemmän.

Ja toi on muuten suoraprofiilista (STS) paneelia seinässä. Sai sitä pikkusen hakea, mutta en halunnu sitä pyöreereunasta, jota löytyy kaikista sanunoista. Ja ite värjätty joka lauta. Varmaan jollain Satu-saunasuojalla, mutta älkää kysykö sävyä. (Toi vaalee selkäpuu on kaupan tervaleppää. Ootellaan, että tummenee ajan kans.)

tervaleppäiset lauteet ja suoraprofiilinen saunapaneeli

Pesupenkki on lauteiden kanssa samaa tervaleppää. Emalivadin kaveriksi olen etsinyt kauniita ämpäreitä, mutta koska niitä ei vielä ole tullu vastaan, niin otin siksi aikaa pöntöimmän väriset mitä löysin eli kelta-turkoosit. Vesi kannetaan tietysti joesta.

tervaleppäinen peseytymispenkki,jonka päällä valkoinen emalivati ja alla keltaiset vesiämpärit

Kattoon laitettiin kaupasta ostettua, vähän ohkasempaa tervaleppää ja korkeutta saatiin tilaan pikkusen lisää nostamalla sisäkattoa kattoparrujen yläreunaan.

tervaleppäinen saunankatto ja vanhoista tiilistä tehty paloseinä

Saunassa olleet Kota-kiuas ja -pata pidettiin, koska ne oli hyvässä kunnossa. Kivet vaan vaihdettiin kiukaaseen. Niin ja alla oleva osa muuria piti Varamiehen melkein muurata uusiksi, kun oli niin murentunu. Mutta siitäki tuli sikahyvä.

Kotakiukaan luukku aukeaa alas eteen eikä sivulle, kuten kiukaissa normaalisti

Pikkunen hiilihanko nojaa tiiliseinää vasten

Aiemmin saunaan mentiin sisäpuolelta. Käännettiin sauna niin, että kulku on ulkoa, koska sitten lauteet saatiin niin, ettei tarvi istua selkä ikkunaa vasten.

Vanha saunanovi sopi hyvin ulkokäyttöön, joten pidettiin se. Siinä on edelleen vanha käsintehty (ruma, mutta sympaattinen) "Turbo bastu sauna" -kyltti. Se saa pysyä, mutta jostain syystä ovessa oli myös haka, jolla saunoja sai oven lukittua sisäpuolelta. Sen irrotin ekana. Ettei vaan sattuis mitään.

keltainen sauna, heinäseipäistä tehdyillä tikkailla pyyhkeitä ja vanha sormipaneelinen ovi

Tuossa vielä koko komeus. On se vaan mahtava.

keltainen sauna, kaksi seinää kiertävä terassi sekä ruokapöytä nurmikolla

Pistetään tänne nyt vielä tää, kun iskä ja Mies pitää tuumaustaukoa. Tää tulee pukuhuoneen seinälle kehyksiin, kunhan saadaan se sisustuspisteeseen. Käytännössä meidän kesäleikkien kestosuosikki, saunanpurku, jatkuu nyt viidettä kesää. Ehkä tänä kesänä...

Mies ja isä keskeneräisen saunan lauteilla tupakkatauolla

No pirsana. Kun kerta löysin, niin laitetaan nyt nää ennen-kuvatkin:

Tässä siis vanhalta ovelta uudelle ovelle päin kuvattuna. Pata ja kiuas samalla paikalla kuin nykyään. Vanhat lauteet oli tolleen ikkunan edessä, ikkunassa pitsiverho ja lattiassa muovimatto(a, silleen reilusti kerroksina). Bonuksenahan toi koko rakennus oli silleen vinossa, että lauteenreunasta sai pitää kiinni, ettei lähe valumaa ja peseytyä piti viemäriaukon yläpuolella (ja silti sai äyskäröidä vettä ovelta).



En muista oliko toi alakuvassa pesupaikan seinässä oleva laattaa vai laatan näköstä muovimattoa, mutta joka tapauksessa *puistatus*.


Mä oon vaan niin onnellinen, että toi sauna on valmis ja ihana.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Kuusama vaihtaa maisemaa

Ostimma huutokaupasta vanhan hirsirungon ja siitä ois tarkotus ruveta kasaan uutta mökkiä tänä kesänä. (Huoli pois. En tuu kyllästyttään teitä, enkä itteäni, rakentamisen yksityiskohdilla.)

Tää oli taustatarina sille, että koska "uus" mökki tulee tuon blogin taustakuvanakin olevan vajan paikalle, niin kuvassa olevalle kuusamalle, mun ekalle tunnistukselle, oli löydettävä uus sijoituspaikka.

Kuusama kasvaa vajan seinää vasten ritilään tukeutuen

Sen lisäksi, että kuusama on kaunis, siitä on tullu mulle yllättävän rakas ja tavallaan koko mökkipirkkoilun symboli. Siksi oli sikavaikee alottaa. Googlasin monet ohjeet kuusaman siirtämiseen ja pistokkaiden ottamiseen (varmuuden vuoksi). Pelkäsin, että mulla ei ole toista yhtä hyvää ja aurinkoista paikkaa sille.

Päädyin mökin seinustaan, johon paistaa aurinko puolesta päivästä eteenpäin. Silläkin uhalla, että jotain päivänä puretaan mökki ja kuusamaa uhkaa taas muutto.


(Uudesta kuopasta löytyi yllättäen sähköjohto ja vaikka Mies vakuutti, että siinä ei mene sähköä, niin pistin sen silti ite katkaseen sen. Ihan vaan varuilta.)

Vasta, kun otin lopulta lapion käteen ja aloin kaivaa, tajusin, että siirtäminen voi jopa tehä kaverille hyvää. Kuusamalle suositellaan hyvin kalkittua ja ravinteikasta kasvualustaa. En tiedä nyrkinkokosten kivien ravintoarvosta, mutta jotenki musta tuntuu, että hiekkamaa ja kivenmurikat ei välttämättä ole ollu sille ideaali elintila. Voi myös olla, että vajanseinusta oli jopa liian aurinkoinen.

Kuusaman juuripaakku melkein siirtoa vaille valmiiksi kaivettu

Voin tässä nyt myöntää, että juttelin sille koko operaation ajan. Pyysin anteeksi juurien katkomista ja lupasin, että tää on kaikki sen omaksi parhaaksi ja että se pääsee parempaan paikkaan. En oikeesti oo mikään hörhö, mutta poikkeukselliset toimet vaatii poikkeuksellisia metodeja.

Kuusama irrotettu ritilänsä kanssa, jotta tulee vähemmän eroahdistusta

Koska seinäritilä irtos helposti, niin päätin siirtää kuusaman ritilöineen. Josko se auttais eroahdistukseen edes vähän. Uuteen kuoppaan pistin kaikki loput löytyneet puutarhamullat ja vajasta löytyneen kalkin. Missään ei kerrota mitä käytännössä tarkottaa "reilusti kalkittu" kasvualusta, joten pistin pari kolme kourallista.

Kuusama uudella paikalla ravinteikkaassa mullassa ja seinään tuettuna

Uus kuoppa oli tietty inasen liian oikealla, joten toi ritilä tuli hieman ikkunanpielen päälle, mutta ne on näitä elämän pikku käpysiä. Oisinhan mä voinu sitä kuoppaa siirtää, mutta oon vaan liian laiska. "Itse kun tekee, niin saa mitä sattuu tulemaan".

Nyt vaan sitten pidetään peukkuja, että se tykkää uudesta paikastaan. Otin tietty myös pistokkaita varmuuden vuoksi, mutta niistä toisella kertaa.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Pensasmustikoiden kevätvitamiinit

Vahingossa tulin selanneeksi vanhoja tekstejä ja huomasin, että pensasmustikoille vois laittaa keväisin rodo-lannotetta. (Mun pitäs tehä joku systeemi, että mitkä kasvit tarvii kevät- ja mitkä syystoimenpiteitä, koska en minä niitä muista, vaikka olen kirjottanu ne just sitä varten tänne.)

Rodolannoite levitetty pensasmustikan juurien alueelle keväällä

No, ostin havu- ja rodolannotteen ja ohjeissa oli, että voi joko levittää maahan "juurialueelle" tai vaihtoehtoisesti voi tehdä maahan rautakangella reikiä, laittaa lannotteen sinne ja peittää mullalla. Kuka hullu tekee ja peittelee reikiä, jos homman voi kerta hoitaa helpomminki?

Vastaus: Mäyräkoiranomistaja.

Mäyräkoira poistumassa paikalta, kun on tullu yllätetyksi lannotteiden syömisestä

Kävin hakeen kastelukannun (koska lannotteen perään on kuulemma hyvä heittää vettä) ja kun tulin takas niin tää tyyppi nuoleskeli onnellisena rodolannotetta puskien juurelta.

Oishan mun pitäny arvata, kun se pionia istuttaessa veteli kanankakkaa suoraan pussista.

Näiden istutuksesta tulee nyt kaks vuotta. Peukut pystyyn, että tänä vuonna nähtäis mustikoitaki.

Kaksi pensasmustikkaa on saanut keväisen rodolannoitteensa ja odottaa vettä