Pionipäivitys 2019

Pionit ne vaan parantaa juoksuaan.

Pari kesää sitte istutettu Ewelina teki tänä vuonna ensimmäiset kaksi kaunista nuppua. Parhaimmillaan ovat varmaan nyt tulevina päivinä, kun en pääse mökille niitä ihailemaan. Mutta ihan niin harrastunu en oo, että pitäisin loman sen mukaan miten pionit kukkii.

Pääasia, että onnistuin istutuksessa. Jee!

Myös vanha nimetön pioni teki jälleen yhden kukan enemmän kuin viime vuonna eli kuudessa mennään jo.

Laav, laav!

Kelloinen muinaistulokas

Tunnistus 28 on peurankello. Varmasti sitä on tässä pihassa ollut aiemminkin, mutta vasta nyt se rupes oikein pistään silmään. Ehkä tänä kesänä kelit on ollu kasvikunnalle vähän armollisemmat, niin sellasetkin tyypit pukkaa sankoin joukoin esiin, joilla on muutamana kesänä ollu vähän rankkaa. Erityisesti erilaisia sinisiä kellokasveja on paljon.

Siniunikon blogi kertoo, että peurankello on pitkäikäinen perinnekasvi (Onko "perinnekasvi" joku juttu? Vai tarkottaako vaan, että on joku alkuperäinen suomenluotolainen?) ja kasvaa muinaistulokkaana (whaat?) niityillä ja kyläteiden pientareilla. Sitä on siirretty pihoihin, kun on niin kaunis. Kestää myös kuulemma maljakossa hyvin, jos vain raaskii leikkoa.

Faktalaatikko:

• Yle kertoo, että perinnekasvilla tarkoitetaan yli 50 vuotta vanhoja lajikkeita. Sen on oltava vanhaa kantaa ollakseen perinnekasvi. Ulkomailta tuodaan usein saman lajikkeen kasveja, mutta ne ovat uutta kantaa. Perinnekasvit on kestäviä ja helppohoitoisia ja sopeutuneet Suomen ilmastoon. 
• Wikipedia kertoo, että muinaistulokas on kasvilaji, joka on levinnyt ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle niin varhain, että saapumisesta ei ole muistiinpanoja ja jonka kulkeutuminen ei kaikesta päätellen ole äskettäistä.

Lällyhelpot vierasvararieskat

Rieskoissa on vaan sitä jotain. Oisko se joku lapsuuden turva-asia, kun äiti tapas tehä ohrarieskoja leivinuunissa ja niitä syötiin lämpiminä Voimariinin kanssa. (Äiti porskuttaa kyllä vielä, mutta jostain syystä rieskatehdas ei.)

Törmäsin Koti- ja keittiö -lehdessä (1/2017) niin helppoon rieskaohjeeseen, että tää onnistuu mökillä kuin mökilläki ihan heittämällä. Helppous on yläasteen kotitaloustuntien teeleipä -tasoa. Eli lällyhelppo ja siks täydellinen vierasvara. Minimaalinen vaiva, maksimaaliset kätevä emäntä -pisteet.

Tähän voi siis käyttää joko juuressosetta tai perunamuussia. Sissit tekee soseen tietty ite, mutta jos haluat päästä tosi helpolla, niin osta suosiolla se perunasosepakaste kaupasta. Juuressose on kuulemma joulunajan kausituote, että elä turhaa haaskaa aikaa sen metsästämiseen.

Tästä se lähtee. Määrä riippuu ihan siitä miten isoja teet näistä, mutta kaks pellillistä kuiten.

• Noin 5 dl juuressosetta, mutta koska et mökillä kuiten tee sitä ite eikä sitä saa kaupoista kuin jouluna, niin perunamuussi käy ihan yhtä hyvin. (Myös pakaste. Käytä vaan koko pussi, sen määrän kans ole niin justiinsa.)
• 1 tl suolaa
• 2 munaa
• 1 dl kaurahiutaleita
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• Jos taikina tuntuu liian jäykältä, niin loraus maitoa. Oon ite tehny tätä kahen eri firman pakastemuussista ja toista taikinaa piti jatkaa maidolla. En tietty muista minkä firman ne oli.
• Rypsiöljyä leivinpaperin öljyämiseen

1. Sulata pakastesose/muussi sellaseksi, että siihen pystyy sekottaan asioita.
2. Pistä uuni lämpeneen 250 asteeseen.
3. Lisää muussiin suola ja munat.
4. Lisää kaurahiutaleet ja jauhot.
5. Jos on sellannen tunnelma takamuksessa, että on liian jäykkää, niin notkista maidolla.
6. Nostele taikinaa öljytylle leivinpaperille, ripottele jauhoja päälle, ettei taikina tartu sormiin, kun painelet niitä lätyiksi.
7. Painele lätyiksi.
8. Painele vielä haarukalla reikiä. Ei haittaa vaikka unohtaa, mutta nätimpiä tulee reikien kans.
9. Paista uunin keskitasolla noin 15 min.
10. Syö lämpimänä (ainaki osa, ettei mee paras elämys haaskuuseen).

Oon testannu näitä jo parilla kaveripariskunnalla ja siskon perheellä.

Toimii.