Muutosmyönteiset mansikat

Heti perään toinen onnistuminen. Istutin viime vuonna pensasmustikoita ja juu, ne ei todellakaan vielä mustikoinu, mutta sen sijaan niiden juurille siirretyt metsämansikat on vallan villiintyny. 

Sitäki nimittäin viime vuonna täällä mietin, että voiko metsämansikoiden mansikointia jotenki auttaa ja sain kommentteja, että aurinkoiseen paikkaa siirtäminen vois auttaa. Siispä siirsin juuri raivattuun pensasmustikkapenkkiin kaikki muissa kaiveluhommissa eteen tulleet metsämansikat. Toimii. Tänäänki keräsin aamujugurttiin ainaki 15 mansikkaa. (Se ei oo kovin iso penkki...)

Noi mustikat ois ohjeitten mukaan pitäny lannottaa rodo-lannotteella keväällä. En muistanu, mutta enpä usko, että ne ois marjonu siitä huolimatta, koska vasta istutettu ja on ollu niin karmean kuivaaki niin nuorille juurille. Ehkä ens vuonna saan jugurttiin vaihtelua.

Pioni tarvitsi vain hieman tilaa

Lopultaki lomalla! Sen kunniaksi kerrottakoon, että pioniin aukesi tänä kesänä viisi hienoa kukkaa. Ai että!

Kaksi kesää sitten mulle selvis, että mulla ylipäätään on pioni. Silloin kukkia tuli yksi. Valtavan hieno sekin, mutta ilman kukkaa en olis rantapuskan keskeltä kyseistä tyyppiä koskaan löytäny.

Sillon selvis, että kuten me kaikki, pioni tarvitsee omaa tilaa kasvaakseen täyteen potentiaaliinsa. Sitä sille oli järjestettävä, joskin hieman kurjenmiekan kustannuksella. Mutta kannatti. Viime kesänä oli kaksi kukkaa ja tänä vuonna jo viisi. Viisi hienoa kukkaa.

(Toki ne on nyt jo kuihtunu, mutta kerkesin näkeen kuiten.)

Loma!

"Kanukat ovat isoja, leveitä, peittäviä pensaita"

Varaston seinustalla kasvava yksittäinen kirkkaan punavartinen köynnöstävästi kiipeävä kaveri on kiehtonu mua jo hetken. Ja koska se selvisi kuin selvisikin väliaikaisella nuupahduksella alkukesän kuivuudesta, niin se ansaitsee tunnistuksen, vaikka edustaa kooltaan ja egoltaan noin promillen tuhannesosaa tästä meidän viidakosta.

Nyt on taas nevöhöörd-osastoa. Huolellisen googlaamisen perusteella uskallan esittää, että kyseessä on korallikanukka. Tunnistamisen haasteellisuutta lisäsi se, että näyttävänpunaisesta varresta johtuen internettiin kuvia laittavat tahot on tykänneet kuvata tapausta lehdettömänä.

Puutarha.net osaa valaista kanukoiden sielunelämää:

• Sukuun kuuluvat lajit ovat kesävihantia yksikotisia pensaita tai pieniä puita ja joskus ruohoja. (Monipuolinen kaveri. Kesävihannan mä pystyn päätteleen, mutta osaako joku kertoa mitä tarkottaa yksikotinen?)
• Lehdet kasvavat vastakkain ja ovat ehyitä ja ehytlaitaisia. Lehtien sivusuonet ovat eteenkaartuvia. (Jep.)
• Kukinto on sarjamainen tai latvahuiskilo ja tiheä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja pieniä, verhiö ja teriö ovat neljälehtisiä. Hedelmä on kaksisiemeninen luumarja. (En oo toistaseksi tavannu kukintoja tossa meidän tyypissä. Ja mikä on luumarja...?)
• Kanukat ovat isoja, leveitä, peittäviä pensaita. (Haha, mulla on yksi varsi. XD)
• Kanukat viihtyvät parhaiten tuoreessa, runsasravinteisessa ja -multaisessa maassa. (No tää voi selittää ton edellisen kohdan.) 
• Kanukat sietävät tarvittaessa voimakastakin leikkausta. (Katotaan sitte, jos joskus on jotain leikattavaa.)

Korallikanukasta kerrotaan vielä erikseen, että se muodostaa suuria pystykasvuisia pensastoja ja, että siinä on keväällä valkoiset kukat huiskilokukinnassa. Ei mitään käryä mitä on huiskilokukinnot, mutta jos ottais tavotteeksi ton pensastomaisuuden ja kukkimisen.

Kanukkaa lisätään puutuneista pistokkaista. Äh. No mä vähän selvitin ja tosiaan toi pistokasasia on ihan oma maailmansa. On kuulkaas ruohopistokasta ja puutunutta ja puutumatonta ja taivukasta ja vaikka mitä. Tässä kuva puutuneen pistokkaan käsittelystä Marjatta Uosukaisen diaesityksessä "Puutarhakasvien varmennettu tuotantojärjestelmä ja FinE-tuotemerkki markkinoinnissa".

Palaan asiaan, jos joskus saan aikaiseksi kokeilla.

Terassinpohjapiiras: mustikka-jugurtti

No eihän tossa juhannuksena kerenny mitään kasveja tunnistaan, vaikka juhannussateen vaikutuksen alaisena ne onkin monet alkaneet osoittaa elonmerkkejä.

Syötiin, saunottiin ja pelattiin korttia, kuten juhannuksena kuuluu, mutta duunattiin myös saunan seinustan terassia. Tai minä mitään duunannu. Mun tehtävä on pitää huolta energiatasoista (kunnes on aika maalata taas).

Tein Miehelle ja Varamiehelle (miehen ystävä, joka on auttanu meitä täällä ihan sikana) mustikka-jugurtti-piiraan. Koska sattu olemaan mustikoita ja jugurttia. Enkä viittiny lähtiä kauppaan. Oli muuten pehmosta ja hyvää.

Ohje löyty Valiolta.

Pohja:

• 3dl vehnäjauhoja
• 1dl sokeria
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl sulatettua voita, juoksevaa rasvaa, tms.
• 2 kananmunaa
• 1dl mielellään maustamatonta jugurttia
• mausteeksi teelusikallinen sitruunankuorta tai puoli teelusikallista kardemummaa

Täyte:

• 200g eli 3-4dl mustikoita
• ja jos ovat jäisiä niin varaa 1rkl perunajauhoja
• 1 kananmuna
• 2dl samaa jugurttia kuin yllä
• 0,5 dl sokeria

Sitte:

• Laita nyt ihan ekana taas se uuni päälle. 200 astetta.
• Sekota kuivat aineet keskenään.
• Lisää rasva, munat ja jugurtti, mausta (sitruuna tai kardemumma, mulla ei ollu kumpaakaan ja hyvää tuli silti) ja sekota nopeasti tasaseksi.
• Elä voitele uunivuokaa (ite tein niin ja löysä taikina ei meinannu pysyä reunoilla). Kaada taikina vuokaan (joku peruspiirakkavuoka on oikein hyvä) ja levitä niin, että nousee reunoja myöten kans.
• Jos sulla nyt oli niitä pakkasesta otettuja mustikoita tai muuten vetisiä, niin sekota joukkoon se perunajauho ennen pohjan päälle levittelyä. Sitte levitä. Reunoille kans kunnolla.
• Sekota muna, jugurtti ja sokeri ja levitä marjojen päälle.
• Uuniin ja 30min. 
• Parasta vähän jäähtyneenä.

1. Ja siis parasta. Piste.

Juhannusmielitekobanaani

Selailinpa puhelinta tuossa Merikarvian rantaravintolassa tännään ja sattui silmiini grillattu suklaabanaani. Siltä istumalta ostin 12 Fazerin sinistä konvehtia (niillä ei ollu muuta) ja yhtä kesäistä olutta sekä takasmökilleajoa myöhemmin tekasin juhannusvieraille suklaabanaanit.

Neljään banaaniin vaan suklaat sisään ja koska sataa (ylläri) en jaksanu ruveta grillaan, vaan tökkäsin koko setin takkaan hiilloksen päälle.

Siellä annoin olla jonku vartin plus muutaman minuutin vielä arvoin, että millähän ne sieltä takasta saa pois. Tuhkalapio käy tähän tarkoitukseen tosi hyvin.

Ja sitte joku ehotti, että pähkinämurska vois toimia, niin murskailin pikkusen pähkinääki vielä päälle. Kermavaahtoa en sentään ruvennu vatkaamaan tällaista pikaista mielitekoa varten.

Hauskaa juhannusta!

Satais nyt, satais edes viikon

Ei tarvinnu ite tänä vuonna tappaa nurmikkoa sammalsyöpöllä. Se kuoli ihan itekseen. Voikukat sen sijaan ei.

Juhannusruusun kukat ei tahdo pysyä kasassa.

Tää kaveri on vielä tunnistamatta, mutta muutama kuiva päivä vielä, niin onpa yks tunnistettava vähemmän.

Marjapuska kellastuu uhkaavasti myös.

Mutta sentään jotain iloa. Kuumuus rauhottaa mukavasti mm. hyperaktiivisia mäyräkoiria. 

Trimmaava Mies

En sitte vahtinu koko aikaa, niin Mies raivas trimmerillä luonnonmustikkapuskat. Voi saatana, suoraan sanottuna!

On mulla tietty metsässä mustikkaa ja toisessa paikkaa tontilla, ja pensasmustikatkin, jotka ei tosin mustikoi tänä kesänä vissiin vielä. Mutta silti.

Toki ite osotin, että tästä voi vetää kaikki nää, mutta siinä oli vuohenputkea ja mustikat oli vasta kiven takana. Ne ei kuuluunu "näihin". Ei niillä ole hemmetti ulkonäöllisestikään muuta yhteistä kuin vihree väri.

Tunsin ansaitsevani mielipahajätskin. Sen sain. Miehen jätski oli ehjä.