keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Loppiaisen hyasinttivinkki

Tälle joulua sattu todella hyvät hyasintit. Ostin jotku ihan kolmen markan hyasintit joulukuun alussa enkä elätelly paljo toiveita, mutta niin vaan niistä kasvo kestävät ja komeet kukat. Joulureissusta tullessa oli yllärinä vielä uusia kukkavarsia, joten leikkasin vain kuolleet pois ja jatkoin kastelua. 

Hyasintin sipuleita juurineen

Eilen olin lopulta heittämässä heitä biojätteeseen, kun biologiystävä piipahti ja vinkkasi, että kun leikkaa varret pois ja pesee mullat (käsittelyn helpottamiseksi), niin keväällä ne voi istuttaa mökille ja niistä tulee kesäkukkia. 

Multaisia hyasintin sipuleita, joista varret leikattu pois


Tää on silleen pönttö vinkki, että en oo ite vielä kokeillu enkä osaa sit siitä istuttamisesta sanoa mitään tai että toimiiko oikeesti. Mutta hei, vaiva on niin minimi, että ei se ota jos ei annakkaan. 

Mullasta puhdistettuja hyasintin sipuleita

Nää nyssitte kellariin odottamaan kevättä.

Ihanaa uutta vuotta!

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Tulppaaninistutusohjeet ens vuotta varten

Uups, I did it again! Eli istutin ja googlasin sitten vasta ohjeet. Kuinka vaikeeta joku tulppaanin istuttaminen muka voi olla? Ja puolustuksena, mun piti toimia nopeesti, kun se meidän karkeakarvainen maansiirtourakoitsija on metsällä, niin sillon on parhaat mahikset saada omat kaivuuhommat tehtyä ilman välittömiä tuhoja. (Toki myöhempiä tuhoja ei estä muu ku aitaaminen.)

Viisi tulppaaninsipulipakettia ja istutuslapio ulkopöydällä

En oo aiemmin muistanu hommata tulppaaninsipuleita, mutta nyt onneksi osui Facebookissa silmiin Puutarhurin majan mainos, että vielä ehtii tilata ja istuttaa. Toki tässä meni kolme viikkoa ennen kuin kerkesin mökille, mutta onneksi Yhteishyvä kertoo, että pääasia, että istuttaa ennen routimista. 

Niiltä löyty muutenki kattavat ohjeet, jotka ois varmaan ollu paikallaan lukea ennen istuttamista. No mutta tässä ens vuotta varten:

Ennen istuttamista: 

  • Tulppaanit tykkää ravinteikkaasta, kuohkeasta ja vettä läpäisevästä multamaasta. Liian märässä mätänevät.
  • Istutusaika on pääasiassa lokakuu, mutta lämpimänä syksynä kannattaa odottaa, kun turhaan sitte versoilevat lämpimässä.
Istuttaminen:
  • Säilytä sipulit viileässä ja kuivassa ennen istuttamista. (Melkein check, unohtu muutamaksi päiväksi lämpimään eteiseen, mutta eivät näyttäneet siitä möksähtäneen.)
  • Aloita sipulin istuttaminen kitkemällä ja muokkaamalla kasvualusta. (Nooh, en tehny kumpaakaan.)
  • Kalkitse ja lannoita tarvittaessa pitkävaikutteisella ravinteella. (Mistä tietää tarviiko ja mistä tietää onko joku lannote pitkävaikutteinen?)
  • Tee multaan kuopat istutuslapiolla. Sipuli istutetaan niin, että kanta on alaspäin. (Huh. Tää meni oikein.)
  • Istuta sipulit tiiviisti, mutta ei saa koskettaa toisiaan. (Jätin enempi väliä, kun sipulipaketissa luki, että pitää jättä 12cm väliä.)
  • Istutusyvyys kolme kertaa sipulin koko eli noin 10-15 cm. (Tääki meni kohtuudella oikein.)
  • Kastele istutus, jos maa on kuivaa. (Joo ei kyllä ole. Joki on niin korkealla, että Mies epäili, että maa on jopa niin täynnä vettä, ettei se vedä enää.)
Myöhemmin: 
  • Tarhatulppaanin (tarkottanee tällasia kaupan sipuleita?) ravinteet riittää vain ekaan kukintaan, joten jos haluaa, että tulee tulppaaneja seuraavanakin vuonna, niin lannoita keväällä kasteluveteen sekoitettavalla seosravinteella. (Äh, pitää googlata, mitä on seosravinne.)
  • Älä leikkaa kuihtuvia lehtiä pois kukinnan jlkeen vaan taivuttele muun kasvillisuuden joukkoon. Lakastuvat lehdet maatuvat ja ravitsevat kasvualustaa. 
Keväällä nähään kuin mun käy.

Ja tässä vielä pari kuuraista kuvaa muistoksi kohta talveksi kääntyvästä syksystä.


Pohjajoki on marraskuussa korkealla

Kuurainen vaahteranlehti vielä vihreällä ruohikolla

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Selviytyjäunikot

Siivosin puhelimesta kuvia ja huomasin, että mulla oli jääny kertomatta loppukesäisistä selviytyjäunikoista. 

Unikossa on karvainen nuppu

Minähän siis metsästämällä metsästin pioniunikon siemeniä kesällä, kun olin Viherpiha-lehdessä niitä nähny ja ne oli sairaan hienoja. Tietty sit samalla otin muitaki unikonsiemeniä, ku onhan ne hienoja. 

Kylvin ne suoraan maahan, kun kesä oli jo kovin pitkällä. Raivasin taas rantapuskaan pikku plätit, lisäsin pussista jotain normimultaa ja nakkelin siemenet sinne. 

Unikon punaiset terälehdet ja musta silmä

No eihän siinä taas kestäny ku sekuntti, kun huomasin, että toiseen unikkopenkkiin oli kaivettu luu. Ja koiratietäjät tietää: kun se huomaa, että sä huomaat mihin se on arteensa piilottanu, niin tietty se pitää kaivaa pikapikaa ylös ja piilottaa johonki muualle. No se unikkopenkki oli sitte sillä taputeltu. 

Punainen unikko ja varsi

En edes tiiä mitä sit toiselle eli pioniunikkopenkille tapahtu. Ainaki sitä oli käytetty kulkureittinä ja siinä vaiheessa, kun pienet unikonalut oli jo pinnassa, niin jotain ihanaa siellä oli kai haissu, koska aika selvää jälkeä oli tehty siitäki penkistä. 

Olin siis menettäny jo toivon, mutta syyskuun puolivälissä huomasin, että muutama sinnikäs kaveri oli sit kuitenki puskenu tiensä päivänvaloon. Ei tietty kukaan pioniunikoista, mutta kauniita noi toisetki oli.

Mäyräkoira tutkii unikkopenkkiä

Ens kerralla istutan noi kauluspenkkeihin tai jotain. 

lauantai 12. syyskuuta 2020

Amatöörin auringonkukat!

Ne sanoo, että lapsiki osaa kasvattaa auringonkukkia. Kävi ilmi, että tähän hommaan ois pitäny suhtautua just tolla ajatuksella.

Toiset lapset on varmaan tosi taitavia ja tarkkoja, mutta jos ite oisin lapsena kasvattanu auringonkukkia, niin oisin varmaan tehny just kuten päätin tehdä tänä kesänä. Nakkaan ne siemenet maahan ja toivon parasta.

Pieni auringonkukka

Lopusta löytyy linkit mun aikasempiin auringonkukkapostauksiin, mutta tiivistettäköön niin, että olen koittanu (siis myös aiemmassa elämässä ennen Mökki-Pirkkoa) kasvattaa auringonkukkia liian monimutkaisesti taimentaen ja suojaten ja kastellen ja siirrellen. Ei ois kannattanu. 

Tänä kesänä päätin ihan vaan luovuttaa. Mulla siis oli siemeniä, mutta kikkailun sijasta kaivelin pikkuisen montun aurinkoiseen paikkaan, kaadoin siihen jotain ihan perusmarkettimultaa ja ripottelin koko siemenpussin siihen. Sitte kastelin niitä muutamana päivänä ja kun alkoivat pukata vartta, niin napsin surkeimmat yksilöt pois valoa ja tilaa viemästä. 

Kaksi hyvin keltaista auringonkukkaa kukkii

Jonkin aikaa näyttiki hyvältä, kunnes Mies trimmas varottelusta huolimatta vahvimmat yksilöt. Se vaan totes, että ei ne tollasessa paikassa kasva kuitenkaan (ihan niinku asiasta mitään tietäis). 

Tavallaan olin jo vähän unohtanu koko homman ja nyt muutaman viikon tauon jälkeen mökille tullessa olikin kaksi somaa kukkaa odottamassa. 

Mökki-Pirkon virallinen auringonkukankasvatusohje on siis:

  1. Pistä siemenet multaan. 
  2. Kastele, jos ei sada.
  3. Unohda koko homma.
Olokaapa hyvät.

(Ja turha siis kysellä, että mitä lajia nää on. En oo enää moneen vuoteen jaksanu uskoa, että pääsisin koskaan kirjottaan tätä postausta ja kertoon lajiketta.)

Auringonkukan nuppu

Tuosta vielä tuota historiaa:



torstai 13. elokuuta 2020

Nyt kutsuu mua yks toinenki kuusama

Keväällä, kun raivattiin angervopuskasta lisää tilaa uusille pensasmustikoille, Mies kyseli, että mikä tuo taempana kasvava pensas on ja pitäskö senki kasvua rajottaa. En ollu sitä vielä tunnistanu ja koska se vaikuttaa olevan enimmäkseen harmiton, niin jätettiin toistaiseksi rauhaan. 

Lehtokuusamassa on punaiset marjat ja harmahtavat lehdet

No sitte kesällä siinä käväs ihan pienenpienet valkoset kukat niin nopeesti, että en kerenny edes kuvia ottamaan, joten tunnistus lykkäänty taas. Nyt pensaassa loistaa kirkkaat punaiset marjat, joten google sai kysymyksen "iso pensas, punaiset marjat" ja kuvahaku päälle.

Ihan eka linkki osas kertoa, että kyseessä on kuusama ja että koko pensas on myrkyllinen marjoja myöten (ja jos sit kuitenki menit syömään, niin soita myrkytyskeskukseen 09 471 977). 

Sirpan luontoblogi kertoi, että kyseessä on lehtokuusama ja että sen sitkeän puuaineksen vuoksi siitä on tehty aikanaan tarve-esineitä. 

Lehtokuusaman myrkylliset marjat kasvavat usein yhteen

Turun Sanomat kertoo, että lehtokuusaman paras tuntomerkki ovat lehtihangoissa kaksittain kasvavat kukat, joista loppukesällä kypsyvät punaiset marjat ovat usein osittain toisiinsa kiinni kasvaneita. Kellan-valkeat kukat avautuvat juhannuksen tienoilla. 

Lehtokuusaman lehdet ovat tasareunaiset

Puutarha.net kutsuu kukkia mitättömiksi ja lehtiä puikeiksi, joten tunnistus lienee oikea. Tää on onneksi taas kasveja, jotka ei kaipaa mitään muuta kuin rauhaan jättämistä. Kestää kuulemma alasleikkauksen, jos oikein rupee ärsyttään. Saapa tuo tuolla mökin takana ainaki toistaseksi kasvaa ihan rauhassa, kunhan ei uhkaile pensasmustikoita. 

Lehtokuusamapensas metsän reunassa

Ja siis se eka kutsuva kuusama on tietty mun eka tunnistus vuodelta 2016 eli tuoksuköynnöskuusama, josta voi lukea näistä:


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Valko-vihreitä tuliaisia

Sanovat, että on kätevää, jos perheestä tai ystävistä löytyy esim. lääkäreitä tai putkimiehiä, mutta tällaselle amatöörille mökkipuutarhailijalle biologiystävä on kans ihan tosi kätevä. 

Viime viikonloppuna hän lopulta vieraili meillä mökillä ja sen jälkeen, kun oli puolihuolimattomasti tunnistanu viidessä minuutissa yhtä monta kasvia kuin minä neljässä vuodessa, hän kaivoi auton takakontista varsin kauniin valkoisen pallohortensian. 

Valkokukkainen pallohortensia

Istutimme sen yhdessä. Se meni vähän eri tavalla kuin jos oisin istuttanu sen yksin. Ite oisin raivannu just ja just kasvin mentävän tilan ja toivonu parasta. Nyt raivattiin useampi neliö angervoa (ja juuria) pois ja pelastettiin välistä löytyneet (valeriana, ehkä iriksen tai koristeangervon juuripaakkuja sekä orvokkeja) muualle (mistä taas raivattiin reilusti vuohenputkea).

Biologiystävä istuttaa pallohortensiaa iloisena

Pallohortensia oli varsin mieluinen tuliainen, koska huomasin, että meillä on täällä varsin vähän tähän aikaan kukkivia asioita. Pujoa ja paukkubalsamia ei lasketa. 

Kekkilä antaa seuraavat hoito-ohjeet: 
  • Istutus puolivarjoisaan paikkaan. (Check.)
  • Kukinta ei kärsi voimakkaasta alasleikkauksesta, sillä kukkii saman vuoden versoilla. Leikataan vuosittain varhain keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista. Leikkaus edistää kukintaa. (Josko kuitenki varmuuden vuoksi lippusiimaa ympärille, koska trimmaavan Miehen alasleikkaus tapahtuu todennäköisesti kesken kasvukauden. Se tuskin edistää kukintaa.)
  • Toinen tapa leikata on poistaa hangen yläpuolelta paleltuneet osat, jolloin kasvista tulee metrin korkuinen. (Viime vuonna ei tainnu olla niin paljo lunta, että vois hangesta puhua, joten mennään tolla ekalla.)
  • Kesällä tarvitsee paljon vettä ja ravinteita. 
  • Lannoitetaan havu- ja rodolannoitteella. Ei saa kalkita. (Eikä siis myöskään tuhkaa.)
Pallohortensian ympärille jätettiin paljon tilaa ja tuettiin pystyyn

Saatiin tänä kesänä saunan ikkunakin uusittua, kun vanha ikkuna otti itteensä rakennuksen suoristuksesta ja siinä oli pari vuotta sellanen tosi nätti jesariruksi. Pallohortensia pääsi paraatipaikalle saunan ikkunan taakse, niin saan sitä lauteilta ihastella.

Samana viikonloppuna oli kylässä myös Miehen veli vaimoineen ja toivat meille tuliaiseksi Finlaysonin Tamminiemi-saunatekstiilejä. Varsin kauniita ovat ja jos haluais jotenki sisustuslehtihifistellä, niin vois jopa sanoa, että pallohortensian valko-vihreä värimaailma toistuu saunan tekstiileissä. Kyllä kelepaa taas saunoa.

Finlaysonin Tamminiemi-saunatekstiilit jatkavat ulkona näkyvän valkoisen pallohortensian värimaailmaa

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Pionipäivitys 2020

Ei mulla oikeestaan muuta kuin, että pionit on ihania. 

Tänä vuonna vanha nimetön teki jo yheksän kukkaa (viime vuonna kuus ja löytövuonna 2016 yhden) ja ite istuttamani Ewelina toista vuotta peräkkäin kaksi. 

Tässä näitä ois. 

Ewelinan toinen kukka auki ja toinen nupulla

Ewelina oli eka selkeesti vaaleanpunainen ja muuttu sitten melkein valkoiseksi. 

Ewelina-pionin teki kaksi kukkaa





Vanhempi pioni elää sopusoinnussa ruskoliljojen kanssa. 

Pinkki pioni kasvaa ruskoliljojen vieressä

Ruskoliljat ja pionipensas joen varrella

Ihania ovat.