Pionin marraskuupimahdus

Sanovat, että on lämpimin marraskuu, no, tosi pitkään aikaan. On kuitenki ihan oikee ja kunnollinen syksy, joten leikkasin tänään ohjeen mukaan tuleentuneet pioninvarret. Pioni ei ole syksystä vissiin samaa mieltä.

Sieltä sitä pukkaa. Uutta pioninvartta.

Jotenki tuntuu, että tuota ei kannata nyt ainakaan syyslannottaa. Kannattaako sille tehä mitään? Kasvattaako se nyt sitte keväällä varsia ollenkaan? What what what?!

Chilinpoikasia

En oo koskaan aatellu kasvattaa chiliä, mutta kun työkaveri ehdotti muutaman taimen adoptoimista, niin vaikea siitä oli kieltäytyä.

En edes muista koska taimet tuli mulle, mutta kesäkuun alussa taisin laittaa ne omiin purkkeihin (samassa istutusvimmassa auringonkukkatikkarin kanssa). Silti kukkia ei millään meinannu tulla. Työkaveri kysy olinko lannottanu niitä. No en ollu. Kun se lannote oli niin hankalassa paikassa keittiön kaapissa.

Koska parempi överit kuin vajarit, niin rupesin vinkistä viisastuneena lannottaan joka kastelulla (ja lannotteen käyttöohjeita pari päivää sitte tutkittuani myös ihan hemmetisti liian tujulla aineella).

Hot Carrot (kuvassa oikealla) rupes kukkiin lähes välittömästi, mutta Lemon Drop 1 ja Lemon Drop 2 vaan kasvo pituutta. (Meillä kotona -sivustolla mainittiin, että lannote sais olla marja- ja hedelmäkasveille tarkotettua. En nyt jaksa lähtiä tarkistaan, mutta veikkaan, että toi mun ei oo. Se voi selittää pituuskasvun.)

Kolme viikkoa sitten toin tyypit mukanani mökille, koska täällä ne saa hienosti aurinkoa, pölyttäjiä piisaa (joten mun ei tarvi sormella pölyttää) ja vaikka olen poissa muutamia päiviä kerrallaan, niin sillointällöisellä sateella on edes teoreettinen kyky pitää ne hengissä.

Ja niin vaan rupes tyypit pukkaan hedelmää. Hot Carrot tietty etunenässä, kun käytti energiaa enemmän kukkimiseen ja vähemmän pituuskasvuun.

Nyt pitäs vaan tietää koska niitä sadonkorjataan. Chilinkasvatusta-blogin kirjoittaja ei kerro, mistä tietää onko noi kypsiä, mutta veti heti omiinsa cheddarit sisään ja pekonit ympärille ja uuniin. Ei huono varmasti.

Chilinkasvatuksesta kertoo näköjään tuhat ja yks nettisivua, joten googlasin Hot Carrotin ja Lemon Dropin. Ilmeisesti (mutta taidan tarkistaa tän vielä Erkalta) Hot Carrotit on kypsänä oransseja ja Lemon Dropit keltaisia. Tällä hetkellä Lemon Dropit on kahen sentin kokosia ja Hot Carrotit tumman vihreitä, joten jään odottamaan sadonkorjuuaikaa.

Kesän kuumin terassi

Hahaa! Nytkähtelee täällä eteenpäin vähän muukin kuin pioni. Vaikka laitoinki just siskojen whatsapp-chattiin, että meillä harrastetaan kesäleikkien kestohittiä, saunanpurkua, jo neljättä kesää peräkkäin, niin on sitä toisesta päästä keritty myös uudelleenrakentaan. 

Juu, ja edelleen itsensä saunan viimestelyt (oven- ja ikkunanpielet jne.) on sen verta tekemättä, että ei tuu vielä saunasta sisäkuvia, mutta saunanterassi on jo esittelykuntoinen. Miten olenkaan pärjänny tähän asti ilman sitä?

Terassille paistaa aamuaurinko, joten siitä on tietty tullu paras aamukahvipaikka, lisäksi se estää sotkun kantautumisen saunaan, on kätevä erilaisten asioiden kuivattamiseen, kesäkirjan lukemiseen ja nyt se on myös aamujoogatestattu. Toimii. (Tosin mun kädet ei oo toiminu kahteen päivään, kun pikku tauon jälkeen vähän turhan innokkaasti tartuin tohon astangaan.)

Nii, ja terassin alla on mäyräkoiran tosi viileä kölliä kuumana päivänä.

Eniten hienoa on tietty, että nyt päästään kulkeen myös pukkariin, jossa remppa jatkuu sisäpintojen purkamisella.

Pakko tunnustaa, että en tienny Miehen olevan niin taitava, että se osaa rakentaa tällasia, mutta niin vaan osaa. Tokihan mun iskä ja Miehen ystävä Varamies oli taas auttamassa (iso kiitos jälleen!!), mutta esimerkiksi noi kaiteet se teki ihan itekseen. 

Tosta nurkasta piirrettiin Miehen ja Varamiehen kans noin seittemän versiota. (Jännittävän monella tapaa vois noin pienen paikan toteuttaa. Useammalla kuin mitä on ehdottajia.)

Hieman iso ja ikävä kivi oleskelee tuossa saunan seinustalla. Sitäki jouduttiin rankasti miettimään, koska siirtäminen ei tullu kysymykseen eikä myöskään terassin nostaminen kiveä korkeammaksi. Mies päätti kiertää sen. Ja aika kauniisti kiersiki.

Kattokaa nyt miten hienosti tehty kulmat. Kyllä se vaan on taitava.

Siinä vielä koko komeus ilman koristeita ja Instagram-filttereitä. 

Anna olla viiminen angervo...

Istuttiin Miehen kanssa tuossa uudenkarheella saunanterassilla uintioluella (koska on liian kuuma saunoa) ja yhtä puskaa mietittiin, että miten siitä pääsis eroon, kun se ei oo erityisen kaunis ja tykkää levittäytyä vähän turhan tehokkaasti. Sanoisin jopa, että angervomaisesti.

Koska oon luvannu, että ketään ei hävitetä ennen kuin ne on tunnistettu, niin kaivoin esiin kesäkuun alussa otetut kuvat, joissa pensas vielä kukki, ja otin esiin ystäväni Googlen. 

Hyvin nopeasti alko käydä hyvin ilmeiseksi, että kyseessä on kuin onkin angervo. (Tähän väliin voimakkaita kirosanoja. Aiemmat angervotunnistukset voi lukea otsikoilla Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus, Tyhmä pajuangervo sekä Taas yks hel****n angervo!) 

Hetken toivoin, että kyseessä olis norjanangervo, jossa on kauniit, runsaat ja terttumaiset kukinnot, mutta koska toi mun puska ei väärästä tunnistuksesta kauniimmaksi muutu, niin pakko jatkaa etsintöjä. 

Uskoisin, että kyseessä on idänvirpiangervo, ystävien kesken virpiangervo. Tällä on soikeat sahalaitaiset lehdet ja pienet, valkoiset kukat, jotka kukkii melkein pyöreähköissä muodostelmissa, jotka puolestaan näyttää karvaselta, koska heteet on kukan kokoon nähden tosi pitkät. Kukat läheltä ihan kauniita, mutta kokonaisuudessaan kohtalaisen tylsä puska. Sanoisin jopa, että angervomaisen tylsä.

Ihan voin kertoa, että tämä angervoyksilö on tasan samanlainen kuin noi muutki angervot eli kasvaa ja leviää villisti ilman minkäänlaista hoitoakin, tykkää leikkaamisesta ihan helvetisti ja jos haluaa siitä eroon, niin tarvii repiä juurineen. Great.

Tää oli nyt sitte kasvitunnistus numerolla 23 ja tosiaan neljäs angervotunnistus. Mulle alkais nää angervot nyt piisaan.

Amatöörin auringonkukat: Ameriikan fail

Kukkatikkarista kasvatettavan auringonkukan (Ameriikan ihme, josta kirjoitin kesäkuussa) piti olla satavarma kasvatuskeino ja puutarhauusavuttomuuden ruumiillistuma. Tikkari multaan ja vettä perään säännöllisesti.

Testattu. Ei toimi.

Nyt toi rikkaruohoki kuolee jo, kun luovutin ja lakkasin kastelemasta useamman viikon odottamisen jälkeen.

Suoritin kasvitieteellisen ruumiinavauksen ja kyllä siellä jotain auringonkukan siemenen tapaista oli, mutta ei niistä kyllä yksikään ollu edes yrittäny itää. Mikä lie tullu sitte. Maanantai vai liian pitkä aika ilmatiiviissä muovikääreessä.

Ens keväänä vois unohtaa Ameriikan ihmeet ynnä muut temput, koittaa aloittaa ajoissa ja seurata oikeesti ohjeita.

Vielä mä saan sen kukkimaan, prkl!

Muutosmyönteiset mansikat

Heti perään toinen onnistuminen. Istutin viime vuonna pensasmustikoita ja juu, ne ei todellakaan vielä mustikoinu, mutta sen sijaan niiden juurille siirretyt metsämansikat on vallan villiintyny. 

Sitäki nimittäin viime vuonna täällä mietin, että voiko metsämansikoiden mansikointia jotenki auttaa ja sain kommentteja, että aurinkoiseen paikkaa siirtäminen vois auttaa. Siispä siirsin juuri raivattuun pensasmustikkapenkkiin kaikki muissa kaiveluhommissa eteen tulleet metsämansikat. Toimii. Tänäänki keräsin aamujugurttiin ainaki 15 mansikkaa. (Se ei oo kovin iso penkki...)

Noi mustikat ois ohjeitten mukaan pitäny lannottaa rodo-lannotteella keväällä. En muistanu, mutta enpä usko, että ne ois marjonu siitä huolimatta, koska vasta istutettu ja on ollu niin karmean kuivaaki niin nuorille juurille. Ehkä ens vuonna saan jugurttiin vaihtelua.

Pioni tarvitsi vain hieman tilaa

Lopultaki lomalla! Sen kunniaksi kerrottakoon, että pioniin aukesi tänä kesänä viisi hienoa kukkaa. Ai että!

Kaksi kesää sitten mulle selvis, että mulla ylipäätään on pioni. Silloin kukkia tuli yksi. Valtavan hieno sekin, mutta ilman kukkaa en olis rantapuskan keskeltä kyseistä tyyppiä koskaan löytäny.

Sillon selvis, että kuten me kaikki, pioni tarvitsee omaa tilaa kasvaakseen täyteen potentiaaliinsa. Sitä sille oli järjestettävä, joskin hieman kurjenmiekan kustannuksella. Mutta kannatti. Viime kesänä oli kaksi kukkaa ja tänä vuonna jo viisi. Viisi hienoa kukkaa.

(Toki ne on nyt jo kuihtunu, mutta kerkesin näkeen kuiten.)

Loma!