9 tykätyintä kuvaa 2019 ja tarinat niiden takana

Myönnän heti, että mun instafiltteröinti- tai photoshoppaustaidot ei oo riittävät tuottamaan kauniita kuvia mökiltä tänään. Tammikuu 2020 on täysin lumeton ja vaikka pimeällä näkyy hienosti tähdet, niin päivällä ei aurinko pilkahtele sen vertaa, että sais näitä ruskean eri sävyjä enemmän esiin.

Mutta koska mua mökkipirkottaa, niin tässäpä kooste vuoden 2019 tykätyimmistä kuvista Mökki-Pirkon Instagramista.

1. Muffinssikuva onki viimisimmästä kirjoituksesta lokakuulta, jolloin tein hillarahkamuffinsseja. Miehen ystävä oli tulossa kytkemään saunalle sähköt ja tilaisuus vaati leivonnaisia. Täältä Sähkärin hillarahkamuffinssien ohje.
2. Maisemakuvalle ei ookkaan postausta. Otin sen kävelyreissulla kauppaan päivälleen vuosi sitten eli 5.1.2019. Käytiin eilen kävellen kaupassa, mutta pelto ei houkutellu kuvaamaan. Lue sen sijaan viime tammikuun ainoa postaus, jossa Keskitalven nakertaja oli iskeny.
   
3. Oikeasta yläkulmasta löytyy Lällyhelpot vierasvararieskat. "Minimaalinen vaiva, maksimaaliset kätevä emäntä -pisteet." Suosittelen kokeilemaan.
   
4. IKEA hack! Ohje: Osta Ikeasta kynnysmatto. Jätä se koko kesäksi suojaamattomiin puolikosteisiin olosuhteisiin. Ihmettele syyskuussa mitä helvettiä siinä kasvaa. (Kynnysmatto itää löytyy täältä.)
   
5. Keskellä on koko kesän onnistunein kuva ja koko kollaasin ainoa kasvitunnistus eli peurankello. Kelloinen muinaistulokas -postauksessa kuva on isompana ja mehiläisystävä erottuu hienosti.
   
6. Sekä ovi- että kiuaskuva on samasta, vuoden 2019 onnellisimmasta kirjoituksesta, kun sain lopultakin julistaa neljä vuotta rassatun mökkisaunan valmiiksi. Siitä tuli tosi kaunis ja löylytkin on sikahyvät. Postauksesta löytyy myös kuvat ennen remppaa. Jumaleissön se oli kyllä kamala. Täältä löytyy Suomen kaunein mökkisauna - katso myös ennen-kuvat.
   
7. Vasemmasta alakulmasta löytyy mun viherpeukaloinnin tärkeimpiä kohteita mökillä eli pioni. Kuvassa Ewelina. Pionipäivitys 2019 löytyy täältä.
   
8. Loppusilauksena aamiaisbravuuri (koska aamupalat ♡) eli amerikkalaiset pannukakut. Omnom. Teen näitä aina, kun on yövieraita mökillä. Katso ohje: Helpot ja superparhaat amerikkalaiset pannarit.

Laitetaas vielä loppuun ainoo julkaisukelpoinen kuva tältä reissulta. Ostin joskus ajat sitte kirpparilta tän lyhdyn ja nyt sain lopulta tuotua mökille. 

(Ennen ku lähin ton Miehen kans kimppaan, niin en ois voinu kuvitella koskaan sisustavani sarvieläinaiheilla. Noi kauriinsarvet on muuten sen ite ampumat joskus nuoruusvuosina.)

Hienoa alkanutta mökkivuotta!

Sähkärin hillarahkamuffinssit

Varamies oli jättäny edellisviikolla mökille hillarahkapurkin ja koska Miehen ystävä oli vaimoineen tulossa käymään (kytkemään saunalle sähköt), niin aattelin, että muffinssit vois toimia.

Viimeksi käytin vuokina kaikkia mahdollisia kahvikuppeja (katso Muurarin banaani-kinuski-muffinssit), joten viisastuneena olin hommannu sekä metallisen muffinssipellin että sikahienoja sarjakuvapaperivuokia mökin lähikaupasta (K-ryhmä, jos joku innostu).

Valiolta löyty heti hyvän olonen ohje:

• 2 kananmunaa
• 1,5 dl sokeria
• 1 purkki maustettua rahkaa (mulla oli hillarahkaa, mutta voit käyttää mitä tykkäät)
• 1 dl juoksevaa/sulatettua rasvaa (mitä sulla nyt sattuu olemaan)
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Action osuus:

• Laita se uuni taas kuumenemaan heti 175 asteeseen.
• Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. (Tää jää mulla aina vähän vajaaksi jopa sähkövatkaimella, joten käsin vatkaten jäi ehkä vähän vajaammaksi vielä, mutta hyviä tuli silti.)
• Lisää rahka, rasva ja jauhot.
• Sekoita tasaiseksi.
• Jaa vuokiin.
• Paista 20 min.

Valion ohjeessa kikkaillaan tomusokeri-sitruunamehukuorrutteella, mutta ite otin kaupasta vaniljatuorejuustoa (muuta makeaa tuorejuustoa ei mökin lähikaupassa ollu) ja sivelin rennosti muffinssien päälle. 

Ehkä nää mun leivonnaiset hieman ontuu visuaalisessa näyttävyydessä, mutta maussa löytyy. Nämä oli erityisen meheviä ja sopivan kosteita vielä seuraavana päivänäki, kun syötiin vimpat.

Nii ja ne hienot sarjakuvavuoat meni paistovaiheessa ihan kuppasen näköseksi, niin en ottanu edes kuvaa. 

Mutta tässä nää sähköt! Valot on kyllä kiva juttu ihmisen elämässä. Kiitos Juha ja Hanna-Mari!

Kynnysmatto itää

Enpä lähe arvailemaan mikä niin kauniisti itää meidän saunan pukuhuoneen kynnysmatossa.

Mutta sanonpahan vaan, että ei pidä ihmisen joutua olemaan monta viikkoa pois mökiltä.

Pionipäivitys 2019

Pionit ne vaan parantaa juoksuaan.

Pari kesää sitte istutettu Ewelina teki tänä vuonna ensimmäiset kaksi kaunista nuppua. Parhaimmillaan ovat varmaan nyt tulevina päivinä, kun en pääse mökille niitä ihailemaan. Mutta ihan niin harrastunu en oo, että pitäisin loman sen mukaan miten pionit kukkii.

Pääasia, että onnistuin istutuksessa. Jee!

Myös vanha nimetön pioni teki jälleen yhden kukan enemmän kuin viime vuonna eli kuudessa mennään jo.

Laav, laav!

Kelloinen muinaistulokas

Tunnistus 28 on peurankello. Varmasti sitä on tässä pihassa ollut aiemminkin, mutta vasta nyt se rupes oikein pistään silmään. Ehkä tänä kesänä kelit on ollu kasvikunnalle vähän armollisemmat, niin sellasetkin tyypit pukkaa sankoin joukoin esiin, joilla on muutamana kesänä ollu vähän rankkaa. Erityisesti erilaisia sinisiä kellokasveja on paljon.

Siniunikon blogi kertoo, että peurankello on pitkäikäinen perinnekasvi (Onko "perinnekasvi" joku juttu? Vai tarkottaako vaan, että on joku alkuperäinen suomenluotolainen?) ja kasvaa muinaistulokkaana (whaat?) niityillä ja kyläteiden pientareilla. Sitä on siirretty pihoihin, kun on niin kaunis. Kestää myös kuulemma maljakossa hyvin, jos vain raaskii leikkoa.

Faktalaatikko:

• Yle kertoo, että perinnekasvilla tarkoitetaan yli 50 vuotta vanhoja lajikkeita. Sen on oltava vanhaa kantaa ollakseen perinnekasvi. Ulkomailta tuodaan usein saman lajikkeen kasveja, mutta ne ovat uutta kantaa. Perinnekasvit on kestäviä ja helppohoitoisia ja sopeutuneet Suomen ilmastoon. 
• Wikipedia kertoo, että muinaistulokas on kasvilaji, joka on levinnyt ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle niin varhain, että saapumisesta ei ole muistiinpanoja ja jonka kulkeutuminen ei kaikesta päätellen ole äskettäistä.

Lällyhelpot vierasvararieskat

Rieskoissa on vaan sitä jotain. Oisko se joku lapsuuden turva-asia, kun äiti tapas tehä ohrarieskoja leivinuunissa ja niitä syötiin lämpiminä Voimariinin kanssa. (Äiti porskuttaa kyllä vielä, mutta jostain syystä rieskatehdas ei.)

Törmäsin Koti- ja keittiö -lehdessä (1/2017) niin helppoon rieskaohjeeseen, että tää onnistuu mökillä kuin mökilläki ihan heittämällä. Helppous on yläasteen kotitaloustuntien teeleipä -tasoa. Eli lällyhelppo ja siks täydellinen vierasvara. Minimaalinen vaiva, maksimaaliset kätevä emäntä -pisteet.

Tähän voi siis käyttää joko juuressosetta tai perunamuussia. Sissit tekee soseen tietty ite, mutta jos haluat päästä tosi helpolla, niin osta suosiolla se perunasosepakaste kaupasta. Juuressose on kuulemma joulunajan kausituote, että elä turhaa haaskaa aikaa sen metsästämiseen.

Tästä se lähtee. Määrä riippuu ihan siitä miten isoja teet näistä, mutta kaks pellillistä kuiten.

• Noin 5 dl juuressosetta, mutta koska et mökillä kuiten tee sitä ite eikä sitä saa kaupoista kuin jouluna, niin perunamuussi käy ihan yhtä hyvin. (Myös pakaste. Käytä vaan koko pussi, sen määrän kans ole niin justiinsa.)
• 1 tl suolaa
• 2 munaa
• 1 dl kaurahiutaleita
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• Jos taikina tuntuu liian jäykältä, niin loraus maitoa. Oon ite tehny tätä kahen eri firman pakastemuussista ja toista taikinaa piti jatkaa maidolla. En tietty muista minkä firman ne oli.
• Rypsiöljyä leivinpaperin öljyämiseen

1. Sulata pakastesose/muussi sellaseksi, että siihen pystyy sekottaan asioita.
2. Pistä uuni lämpeneen 250 asteeseen.
3. Lisää muussiin suola ja munat.
4. Lisää kaurahiutaleet ja jauhot.
5. Jos on sellannen tunnelma takamuksessa, että on liian jäykkää, niin notkista maidolla.
6. Nostele taikinaa öljytylle leivinpaperille, ripottele jauhoja päälle, ettei taikina tartu sormiin, kun painelet niitä lätyiksi.
7. Painele lätyiksi.
8. Painele vielä haarukalla reikiä. Ei haittaa vaikka unohtaa, mutta nätimpiä tulee reikien kans.
9. Paista uunin keskitasolla noin 15 min.
10. Syö lämpimänä (ainaki osa, ettei mee paras elämys haaskuuseen).

Oon testannu näitä jo parilla kaveripariskunnalla ja siskon perheellä.

Toimii.

Tää pieni sininen mun ois kyllä pitäny tietää

Tällä viikolla oli keskimäärästä enemmän stressiä, jonka vuoksi viime yön unet jäi vähäiseksi, vaikka olin päässy jo mökille. Työasiat pyöri mielessä vielä nyt aamulla ja vaikka kuulostaa, että Mies vois tarvita apua vajan purkamisessa, niin aattelin eka tunnistaa yhen kasvin aivojen harhauttamiseksi.

Tätä tyyppiä on kans ollu tänä kesänä tosi paljon. Varmaan samasta syystä kuin oranssivoikeltanoa. Koska Mies ei oo kerenny juuri trimmaileen.

Yritin eka helpointa eli Googleen "pieni sininen kukka". No, niitä on pari erilaista. Lemmikki näytti hetken eniten samalta, mutta sillä ei oo pitkiä heteitä.

Pakko oli lopulta ottaa Luontoportti käyttöön. Jouduin laittaan sinne neljä määrettä kuudesta (kukan värin, kukan koon, terälehtien määrän ja kukinnon muodon), koska ihan viimiseen asti systeemi tarjoili aho-orvokkia ja tiesin, että orvokki tää nyt ainakaan ei oo. (Täältä voi lukea "Orvokki se nyt ainakin on".)

Sitte natsas. Nurmitädyke. Ja pakko sanoa, että tästä mä oon kyllä kuullu. Ja tää mun ois kyllä pitäny tunnistaa ilman apuvälineitäki.

---------

Karvakamu sai kiittää onneaan, että mun stressivarastot oli jo käytetty muuhun. Se sai illalla päähänsä, että rantakivikossa on jotain kiinnostavaa ja kaivo tiensä kivikkoon mun istuttamien mehikasvien läpi. Että uusiks meni seki projekti.