Pionipäivitys 2019

Pionit ne vaan parantaa juoksuaan.

Pari kesää sitte istutettu Ewelina teki tänä vuonna ensimmäiset kaksi kaunista nuppua. Parhaimmillaan ovat varmaan nyt tulevina päivinä, kun en pääse mökille niitä ihailemaan. Mutta ihan niin harrastunu en oo, että pitäisin loman sen mukaan miten pionit kukkii.

Pääasia, että onnistuin istutuksessa. Jee!

Myös vanha nimetön pioni teki jälleen yhden kukan enemmän kuin viime vuonna eli kuudessa mennään jo.

Laav, laav!

Kelloinen muinaistulokas

Tunnistus 28 on peurankello. Varmasti sitä on tässä pihassa ollut aiemminkin, mutta vasta nyt se rupes oikein pistään silmään. Ehkä tänä kesänä kelit on ollu kasvikunnalle vähän armollisemmat, niin sellasetkin tyypit pukkaa sankoin joukoin esiin, joilla on muutamana kesänä ollu vähän rankkaa. Erityisesti erilaisia sinisiä kellokasveja on paljon.

Siniunikon blogi kertoo, että peurankello on pitkäikäinen perinnekasvi (Onko "perinnekasvi" joku juttu? Vai tarkottaako vaan, että on joku alkuperäinen suomenluotolainen?) ja kasvaa muinaistulokkaana (whaat?) niityillä ja kyläteiden pientareilla. Sitä on siirretty pihoihin, kun on niin kaunis. Kestää myös kuulemma maljakossa hyvin, jos vain raaskii leikkoa.

Faktalaatikko:

• Yle kertoo, että perinnekasvilla tarkoitetaan yli 50 vuotta vanhoja lajikkeita. Sen on oltava vanhaa kantaa ollakseen perinnekasvi. Ulkomailta tuodaan usein saman lajikkeen kasveja, mutta ne ovat uutta kantaa. Perinnekasvit on kestäviä ja helppohoitoisia ja sopeutuneet Suomen ilmastoon. 
• Wikipedia kertoo, että muinaistulokas on kasvilaji, joka on levinnyt ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle niin varhain, että saapumisesta ei ole muistiinpanoja ja jonka kulkeutuminen ei kaikesta päätellen ole äskettäistä.

Lällyhelpot vierasvararieskat

Rieskoissa on vaan sitä jotain. Oisko se joku lapsuuden turva-asia, kun äiti tapas tehä ohrarieskoja leivinuunissa ja niitä syötiin lämpiminä Voimariinin kanssa. (Äiti porskuttaa kyllä vielä, mutta jostain syystä rieskatehdas ei.)

Törmäsin Koti- ja keittiö -lehdessä (1/2017) niin helppoon rieskaohjeeseen, että tää onnistuu mökillä kuin mökilläki ihan heittämällä. Helppous on yläasteen kotitaloustuntien teeleipä -tasoa. Eli lällyhelppo ja siks täydellinen vierasvara. Minimaalinen vaiva, maksimaaliset kätevä emäntä -pisteet.

Tähän voi siis käyttää joko juuressosetta tai perunamuussia. Sissit tekee soseen tietty ite, mutta jos haluat päästä tosi helpolla, niin osta suosiolla se perunasosepakaste kaupasta. Juuressose on kuulemma joulunajan kausituote, että elä turhaa haaskaa aikaa sen metsästämiseen.

Tästä se lähtee. Määrä riippuu ihan siitä miten isoja teet näistä, mutta kaks pellillistä kuiten.

• Noin 5 dl juuressosetta, mutta koska et mökillä kuiten tee sitä ite eikä sitä saa kaupoista kuin jouluna, niin perunamuussi käy ihan yhtä hyvin. (Myös pakaste. Käytä vaan koko pussi, sen määrän kans ole niin justiinsa.)
• 1 tl suolaa
• 2 munaa
• 1 dl kaurahiutaleita
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• Jos taikina tuntuu liian jäykältä, niin loraus maitoa. Oon ite tehny tätä kahen eri firman pakastemuussista ja toista taikinaa piti jatkaa maidolla. En tietty muista minkä firman ne oli.
• Rypsiöljyä leivinpaperin öljyämiseen

1. Sulata pakastesose/muussi sellaseksi, että siihen pystyy sekottaan asioita.
2. Pistä uuni lämpeneen 250 asteeseen.
3. Lisää muussiin suola ja munat.
4. Lisää kaurahiutaleet ja jauhot.
5. Jos on sellannen tunnelma takamuksessa, että on liian jäykkää, niin notkista maidolla.
6. Nostele taikinaa öljytylle leivinpaperille, ripottele jauhoja päälle, ettei taikina tartu sormiin, kun painelet niitä lätyiksi.
7. Painele lätyiksi.
8. Painele vielä haarukalla reikiä. Ei haittaa vaikka unohtaa, mutta nätimpiä tulee reikien kans.
9. Paista uunin keskitasolla noin 15 min.
10. Syö lämpimänä (ainaki osa, ettei mee paras elämys haaskuuseen).

Oon testannu näitä jo parilla kaveripariskunnalla ja siskon perheellä.

Toimii.

Tää pieni sininen mun ois kyllä pitäny tietää

Tällä viikolla oli keskimäärästä enemmän stressiä, jonka vuoksi viime yön unet jäi vähäiseksi, vaikka olin päässy jo mökille. Työasiat pyöri mielessä vielä nyt aamulla ja vaikka kuulostaa, että Mies vois tarvita apua vajan purkamisessa, niin aattelin eka tunnistaa yhen kasvin aivojen harhauttamiseksi.

Tätä tyyppiä on kans ollu tänä kesänä tosi paljon. Varmaan samasta syystä kuin oranssivoikeltanoa. Koska Mies ei oo kerenny juuri trimmaileen.

Yritin eka helpointa eli Googleen "pieni sininen kukka". No, niitä on pari erilaista. Lemmikki näytti hetken eniten samalta, mutta sillä ei oo pitkiä heteitä.

Pakko oli lopulta ottaa Luontoportti käyttöön. Jouduin laittaan sinne neljä määrettä kuudesta (kukan värin, kukan koon, terälehtien määrän ja kukinnon muodon), koska ihan viimiseen asti systeemi tarjoili aho-orvokkia ja tiesin, että orvokki tää nyt ainakaan ei oo. (Täältä voi lukea "Orvokki se nyt ainakin on".)

Sitte natsas. Nurmitädyke. Ja pakko sanoa, että tästä mä oon kyllä kuullu. Ja tää mun ois kyllä pitäny tunnistaa ilman apuvälineitäki.

---------

Karvakamu sai kiittää onneaan, että mun stressivarastot oli jo käytetty muuhun. Se sai illalla päähänsä, että rantakivikossa on jotain kiinnostavaa ja kaivo tiensä kivikkoon mun istuttamien mehikasvien läpi. Että uusiks meni seki projekti.

Mykerökukkainen

Jos Mies ei kerkee villiintyä ruohonleikkuun ja trimmerin kanssa, niin meillä kerkee kuiviin ja aurinkoisiin nurmikon kohtiin nousta noin 30 cm korkeita kukkia, joiden suoran, lähes lehdettömän varren päässä on rypäs oransseja kukkia.

Tämä vuonna niitä oli oikein reilusti, niin mitäpä tuota pidempään pohtimaan.

Googlaaminen vei pariin eri blogiin, joissa kirjoittajat kyselivät oranssin kukan nimeä. Sinisen tuvan kirjoittajalle joku olikin sitte osannu sanoa, että kyseessä on oranssivoikeltano.

Pistää kyllä vahvasti miettimään, että kuka näitä nimiä keksii.

Anyhow, se on hoitoa kaipaamaton tyyppi, joka ilmestyy, jos on ilmestyäkseen. Wikipedia osaa kertoa, että se on levinnyt Suomen luontoon todennäköisesti koristekasvikäytön seurauksena. Ja että sen kukintoa sanotaa mykeröksi, joka on mykerökukkaisten heimoon kuuluvalle tyypillinen kukintomuoto. Hih.

Ihanaa juhannusta!

Juhannusruusu antoi aikanaan yhden pisteen vihjeen kukkimalla juhannuksena. Siitä voi lukea täältä. Juhannusruusu oli mun toka tunnistus ja tapahtui 2016. 

Linkkiä etsiessä luin nyt ton hoito-ohjeen uudestaan ja taidan tästä lähtiä leikkaan ne kuivat oksat sittekki maata myöten, ettei kärsi kukinta. Ihanaa juhannusta ja moro!

Orvokki se nyt ainaki on

Nyt oli vaikee. Ihan ensisilmäykseltä se oli selkee metsäorvokki. Olin ottanu kuvia mukaan kaupunkiin, että voin tunnistella joutessani, mutta niin kävi, että Luontoportin metsäorvokkisivulla, ihan vaan siellä letkeästi lopussa, todettiin, että suottaahan tuo olla aho-orvokkiki.

No, kuvista ei erottanu korvakkeita (joo, nevöhöörd taas, mutta onneksi on google), niin piti säästää tunnistus siihen, että pääsee maastoon tarkastelemaan lähempää.

Niin pieniä on nämä, että aika hemmetin läheltä pitikin tarkastella. Jouduin ottaan Mieheltä mielipiteen kans, että onko sahalaitaiset vai ripsekkäät korvakkeet. Mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että sahalaitaiset. Sanoisin, puhtaasti korvakkeiden perusteella ja 75% varmuudella, että mulla kasvaa täällä aho-orvokkia.

Aho-orvokistaki erotetaan kahta lajia, mutta en nyt lähe heitä erottelemaan. Varsinki, kun Luontoportti sanoo myös, että aho- ja metsäorvokit voi helposti risteytyä keskenään. Mutta kuulemma myös hieta-, ranta- ja luhtaorvokin kanssa. Eli olkoon hän nyt vaan aho- (tai sitte metsä, mutta aika varmasti aho-) orvokki.