Amatöörin auringonkukat: Ameriikan fail

Kukkatikkarista kasvatettavan auringonkukan (Ameriikan ihme, josta kirjoitin kesäkuussa) piti olla satavarma kasvatuskeino ja puutarhauusavuttomuuden ruumiillistuma. Tikkari multaan ja vettä perään säännöllisesti.

Testattu. Ei toimi.

Nyt toi rikkaruohoki kuolee jo, kun luovutin ja lakkasin kastelemasta useamman viikon odottamisen jälkeen.

Suoritin kasvitieteellisen ruumiinavauksen ja kyllä siellä jotain auringonkukan siemenen tapaista oli, mutta ei niistä kyllä yksikään ollu edes yrittäny itää. Mikä lie tullu sitte. Maanantai vai liian pitkä aika ilmatiiviissä muovikääreessä.

Ens keväänä vois unohtaa Ameriikan ihmeet ynnä muut temput, koittaa aloittaa ajoissa ja seurata oikeesti ohjeita.

Vielä mä saan sen kukkimaan, prkl!

Muutosmyönteiset mansikat

Heti perään toinen onnistuminen. Istutin viime vuonna pensasmustikoita ja juu, ne ei todellakaan vielä mustikoinu, mutta sen sijaan niiden juurille siirretyt metsämansikat on vallan villiintyny. 

Sitäki nimittäin viime vuonna täällä mietin, että voiko metsämansikoiden mansikointia jotenki auttaa ja sain kommentteja, että aurinkoiseen paikkaa siirtäminen vois auttaa. Siispä siirsin juuri raivattuun pensasmustikkapenkkiin kaikki muissa kaiveluhommissa eteen tulleet metsämansikat. Toimii. Tänäänki keräsin aamujugurttiin ainaki 15 mansikkaa. (Se ei oo kovin iso penkki...)

Noi mustikat ois ohjeitten mukaan pitäny lannottaa rodo-lannotteella keväällä. En muistanu, mutta enpä usko, että ne ois marjonu siitä huolimatta, koska vasta istutettu ja on ollu niin karmean kuivaaki niin nuorille juurille. Ehkä ens vuonna saan jugurttiin vaihtelua.

Pioni tarvitsi vain hieman tilaa

Lopultaki lomalla! Sen kunniaksi kerrottakoon, että pioniin aukesi tänä kesänä viisi hienoa kukkaa. Ai että!

Kaksi kesää sitten mulle selvis, että mulla ylipäätään on pioni. Silloin kukkia tuli yksi. Valtavan hieno sekin, mutta ilman kukkaa en olis rantapuskan keskeltä kyseistä tyyppiä koskaan löytäny.

Sillon selvis, että kuten me kaikki, pioni tarvitsee omaa tilaa kasvaakseen täyteen potentiaaliinsa. Sitä sille oli järjestettävä, joskin hieman kurjenmiekan kustannuksella. Mutta kannatti. Viime kesänä oli kaksi kukkaa ja tänä vuonna jo viisi. Viisi hienoa kukkaa.

(Toki ne on nyt jo kuihtunu, mutta kerkesin näkeen kuiten.)

Loma!

"Kanukat ovat isoja, leveitä, peittäviä pensaita"

Varaston seinustalla kasvava yksittäinen kirkkaan punavartinen köynnöstävästi kiipeävä kaveri on kiehtonu mua jo hetken. Ja koska se selvisi kuin selvisikin väliaikaisella nuupahduksella alkukesän kuivuudesta, niin se ansaitsee tunnistuksen, vaikka edustaa kooltaan ja egoltaan noin promillen tuhannesosaa tästä meidän viidakosta.

Nyt on taas nevöhöörd-osastoa. Huolellisen googlaamisen perusteella uskallan esittää, että kyseessä on korallikanukka. Tunnistamisen haasteellisuutta lisäsi se, että näyttävänpunaisesta varresta johtuen internettiin kuvia laittavat tahot on tykänneet kuvata tapausta lehdettömänä.

Puutarha.net osaa valaista kanukoiden sielunelämää:

• Sukuun kuuluvat lajit ovat kesävihantia yksikotisia pensaita tai pieniä puita ja joskus ruohoja. (Monipuolinen kaveri. Kesävihannan mä pystyn päätteleen, mutta osaako joku kertoa mitä tarkottaa yksikotinen?)
• Lehdet kasvavat vastakkain ja ovat ehyitä ja ehytlaitaisia. Lehtien sivusuonet ovat eteenkaartuvia. (Jep.)
• Kukinto on sarjamainen tai latvahuiskilo ja tiheä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja pieniä, verhiö ja teriö ovat neljälehtisiä. Hedelmä on kaksisiemeninen luumarja. (En oo toistaseksi tavannu kukintoja tossa meidän tyypissä. Ja mikä on luumarja...?)
• Kanukat ovat isoja, leveitä, peittäviä pensaita. (Haha, mulla on yksi varsi. XD)
• Kanukat viihtyvät parhaiten tuoreessa, runsasravinteisessa ja -multaisessa maassa. (No tää voi selittää ton edellisen kohdan.) 
• Kanukat sietävät tarvittaessa voimakastakin leikkausta. (Katotaan sitte, jos joskus on jotain leikattavaa.)

Korallikanukasta kerrotaan vielä erikseen, että se muodostaa suuria pystykasvuisia pensastoja ja, että siinä on keväällä valkoiset kukat huiskilokukinnassa. Ei mitään käryä mitä on huiskilokukinnot, mutta jos ottais tavotteeksi ton pensastomaisuuden ja kukkimisen.

Kanukkaa lisätään puutuneista pistokkaista. Äh. No mä vähän selvitin ja tosiaan toi pistokasasia on ihan oma maailmansa. On kuulkaas ruohopistokasta ja puutunutta ja puutumatonta ja taivukasta ja vaikka mitä. Tässä kuva puutuneen pistokkaan käsittelystä Marjatta Uosukaisen diaesityksessä "Puutarhakasvien varmennettu tuotantojärjestelmä ja FinE-tuotemerkki markkinoinnissa".

Palaan asiaan, jos joskus saan aikaiseksi kokeilla.