maanantai 29. kesäkuuta 2020

Jaa tältäkö kuusaman pitäs näyttää?

Pelkäsin niin kovasti, että kuusama ottaa nokkiinsa muutosta viime vuoden toukokuussa. Olin jo varma sen kuolemasta, kun katkasin yhen tosi vahvan juuren. Se toki osottautu sittemmin koivun juureksi.

Kuusaman kukkia

Kesällä se sitten kuitenki kukki ja totesin pelkoni turhiksi. 

Tänä kesänä tyyppi vallan villiinty. Kaunis se oli minusta aiemminki, mutta olihan se tähän kesään verrattuna aivan surkea räpellys sillon 2016, kun siitä ekana tunnistuksenani päivitin. 

Tässä tyyppi tänä kesänä:

Kuusama kasvaa köynnöstäen seinää pitkin


Ja tässä 2016:

Ruppana kuusama punaisen vajan seinustalla

Kuusaman kukka

Toki toi yks karvanen kamu oli tässä eräänä päivänä kaivanu liian läheltä kuusamaa ja onnistunu katkomaan yhen varren. Se kiukku väisty tänä aamuna, kun samainen kamu kaivo yrttimaan kokonaan ylös. Siellä oli varmaan menny hiiri. Kamu joutu arestiin. 

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Miehen unelmia

Toi Mies tykkää toscakakusta. Kuulemma äiree teki aina paksun päällisen. Tai kerranki teki.

En oo sellasta sille kuitenkaan saanu aikaseksi (ja osaishan toi itekki, jos niin kauheesti toscapäällisestä unelmoi), mutta kun tässä eräänä päivänä mietin ääneen, että mitä tekis raparperista, ettei mee haaskuuseen, niin noin neljän minuutin päästä napsahti whatsappiin raparperitoscan ohje.

Toscakakku lasivuoassa kesäpöydällä


Juhannuksena sain oikein aikaseksi lopulta. Tai minä tein pääosin muita juttuja ja Mutti (tsekkaa Instasta Miss Mureena) pilkko raparperit ja sekotteli päälliset. 

Täähän on siis silleen helppo, että tähän ei tuu sitä aivan turhaa kakkuosaa ollenkaan vaan se korvataan raparperilla ja sokerilla. Muutenhan tää onki pääasiassa lisää sokeria, voita ja mantelilastuja. Noin kötsiljoona kaloria per annos. Mutta siis aivan sairaan hyvää! Kirpeä raparperi ja suolaisen makean kinuskinen ja rapea mantelipäällinen. Siihen vielä nokare ranskankermaa kylkeen, niin voit exponentata kalorit, mutta maku on kyllä täydellisesti sen arvonen. 

Toscakakku tarjoiltuna ranskankerman kanssa


Tästä sitte eli Raparperitosca

Ja ohjehan oli Iltalehdestä ja silleen kiva, että leivonnassa yleensä on hyvä noudattaa annettuja määriä, niin tässä ei oo niin justiinsa.

"Pohja"
  • 5-6 raparperin vartta (no ja täähän riippuu siitä kuin isoja ne sun raparperit on niin sanoisin, että kunhan vuoan pohjalle sellanen kolme neljä senttiä)
  • sokeria (taas käsketään käyttää ruokosokeria, mutta en oo kyllä vieläkään hifistelyn kannalla näissä mökkihommissa eli tavallista vaan)
Päällinen
  • 3 dl (100 g) mantelilastuja
  • 100 g voita
  • 2 dl sokeria (ruoko- tai tavallista)
  • 2,5 rkl vehnäjauhoja (ohjeessa oli spelttivehnäjauhoja, mutta arvaatte varmaan, että vedin taviksilla)
  • 5 rkl maitoa
Action-vaihe
  • Uuni lämpenemään taas heti 200 asteeseen
  • Pilko raparperit pieniksi, pistä voideltuun vuokaan ja ripottele päälle sopivasti sokeria.
  • Pistä kaikki kuorruteaineet kattilaan ja kunhan voi on sulanu, niin lisää lämpöä ja anna kiehua pari minuuttia. Ja siis sitä kannattaa sekotella.
  • Kuorrute raparperien päälle ja paista 20-25 min. 
  • Jos vaan maltat, niin anna jäähtyä, niin päällisestä tulee mahtavan rapea.
  • Tarjoile ranskankerman tai jäätelön kans.
Omnom.

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Kolmen K:n toimenpidesuunnitelma

Tää on nyt neljäs kesä, kun oottelen, että mun pensasmustikat alkais mustikoimaan. Aattelin aluksi, että jännittävät, mutta neljä kesää on musta jo liikaa ujommallekki lajille. (Kuvan mustikka ei liity tapaukseen.)

Blue Crop pensasmustikan marja-aihiot on vihreitä vielä

Tulipa sitte aiemmin mainitsemani kukansyöntikirjailijatyökaverini Teklan kans puheeksi tämä ongelma ja hän suositteli kolmea toimenpidettä:

  1. Kanankakkaa (oon jo laittanu, mutta en tiiä paljo mustikoille jäi, kun toi koira tykkää siitä kans)
  2. Kastelua (ohups, enpä tullu edes ajatelleeksi)
  3. Kavereita (lisämustikat ei kyllä haittais)
No ensinnäki noi uudet kaverit, kaks kappaletta Blue Cropia, oli varmaan vähän ammatillisemmalla otteella säilötty kevät kuin noi mun aiemmat aikanaan (koska ostin ne aika aikasin ja oottivat kellarissa loppusijoitusta). Niissä nimittäin oli jo valmiina kukkia. (Ja nyt sitte jo marjanalkuja, kts. eka kuva.)

Kaksi Blue Crop -pensasmustikkaa istutettuna todennäköisesti liian kuivaan maahan

Ja sitte toiseksi, niin se kastelu muuten auttaa. Nyt mua vähän nolottaa, että uhkailin jo Chippewaa hävityksellä, jos se ei edes yritä. 

Northblue-pensasmustikan kukkia

Varmaan olin vähän myöhässä, kun vaan Northblue kerkes tekeen kukkia (kuva yllä), mutta kaikki kolme (se vimppa on Northcountry, jos jotakuta kiinnostaa) teki kyllä komeet lehet ja on muutenki jotenki tosi paljo kiitollisemman olosia.

Ehkä sit jo ens kesänä oikeesti kunnolla marjojaki. (Kuitenki joku jänis syö ne. Tai toi koira.)

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Rikkaruohomuhennosta

No kävi silleen kivasti, että tohon onki pariin kolmeen aika keskeiseen tontin osaan viime vuosina levinny mattona kasvi, joka ei oo erityisen kaunis ja näyttää peittävän kaiken alleen. En oo jaksanu sitä varmuudella tunnistaa, kun mua lähinnä vituttaa sen hallitsevuus ja tylsyys.

Vuohenputki kasvaa tiheänä mattona

Mutta siis se kiva osuus oli se, että tänä keväänä, kun porukka on seonnu hortoiluun, kävi ilmi, että se on vuohenputki ja toisin sanoen mulla kasvaa tällä neliötolkulla oivallista muhennosainesta.

Ja siis eka vaan oletin, että ne on vuohenputkia, koska ystäväni Marina (Dioriina-blogista) muutama vuos sitte sano, että ne vois olla. Nyt se oli käymässä viikonloppuna ja kielsi koskaan moista sanoneensa. Pakko oli siis varmistaa tunnistus, ettei syödä mitään jännää.

Vuohenputken tunnistus


Vuohenputkessa on kolme sormea, joissa jokaisessa on kaksi tai kolme lehteä

Tunnistus on kohtalaisen helppoa kyllä, mutta ehdottoman tärkeää, koska samaan kasviperheeseen kuuluu myös myrkyllisiä jäseniä. Helsinki Wildfoodsin videolla asia on kerrottu niin, että vihreempiki hortoilija ymmärtää.  Pikavinkit tässä:

  • Kasvaa laajoina mattoina
  • Varressa kasvaa kolme lehti"sormea", joissa jokaisessa on 2-3 lehteä 
  • Kun leikkaat varren, niin siitä helposti näkee, että varsi on kolmion tai melkein v:n mallinen, kun yhdellä syrjällä on kouru
  • Sanovat myös, että haisee porkkanalle, mutta en kyllä ite sitä hahmota
Vuohenputki on parhaimmillaan aivan pienenä. Sellasena, että lehdet on just ja just auenneet tai aukeemassa vasta. Toki pienten keräämisessä menee pidempään, mutta mihinpä täsä kiire on.

Vuohenputkesta kannattaa kerätä pienet vasta aukeamassa oievat varret

Ja sit se muhennos


Tällä kertaa ohje Kodin kuvalehdeltä. Tää on helppo ja sopii loistavasti esim. kalan kaveriksi. 
  • Keitä huuhdeltuja vuohenputkia minuutin verran ja silppua sitte pieneksi. (Mulla oli seassa myös nokkosta, koska why not.)
  • Kuullota sipulia ja siirrä sivuun oottamaan.
  • Paista vuohenputkea voissa (tai mitä rasvaa sulla sattuu olemaan).
  • Nakkaa sipulit sitte samaan pannuun ja nakkaa perään esim. ranskankermaa ja pikkusen ruokakermaa. (Ite laitoin myös maustetun tuorejuuston jämät ja suolaa.)
  • Done.
Keitetty vuohenputki

Vuohenputkimuhennokseen tulee sipulia ja ranskankermaa

Innostuin sen verran tästä hommasta, että silläki uhalla, että tunnen itteni tosi keski-ikäseksi, niin keräsin vuohenputkia myös pakkaseen. Parhaiten sanovat, että säilyy, kun keittää ja pilppuaa ja pakastaa valmiina mössönä.

Ja siis koska kyseessä on kuitenkin varsin ärsyttävä rikkaruoho, niin ei yhtään haittaa vaikka Mies trimmausvimmassaan vetää noi tasaseksi, koska ne kuulemma tekee sitte toisen maukkaan sadon.

Vuohenputki kasvaa laajoina mattomaisina kasvustoina

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Marskin ulkomainen heila

Kun mä sillon viimeksi en kehannu korjata omia sanomisiani ja ostin epähuomiossa mustaherukan eli ton mun Marskin, niin nyt menin sellaseen kauppaan, jossa ei varmasti tule kukaan kysymään, että voiko auttaa. Sain ostettua karhunvatukan. (Ja siis tässä luki jo monta minuuttia taas, että mustaherukka. Mun aivot ei vaan pysty sanoon karhunvatukka.)

Black Satin karhunvatukassa on vaaleanpunaiset kukat

Biologiystäväni ehotti kyllä suomalaista lajiketta, mutta en jaksanu enää vaihtaa kauppasuunnitelmaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Rubus fruticosus Black Satin. (Tai ois siellä ollu toinenki lajike, mutta se oli puolet kalliimpi eikä kylteistä erottanu, että niillä ois ollu mitenkään olennaisesti eroa esim. marjojen maussa, niin otin ton halvemman.)

Karhunvatukassa on itsepölyttyvät kukat

Marskiin verrattuna istutus oli huomattavasti suoraviivasempi. Sen ku kuoppaan vaan normaalimullan kans, vähän aiempaa syvemmälle ja vettä perään. Tietty laitoin vähän ite tehtyä kompostimultaa alle, koska voin.

karhunvatukka istutettuna normaaliin multaan

Black Satin on köynnöstävä, joten se tarvii kehikon johon kiipeillä. Mutta siinä tuli sellanen rimpula mukana, niin en ruvennu heti ainakaan vaihtamaan järeempään.

Muita ominaisuuksia:


  • Piikitön (mahtavaa!)
  • Itsepölyttyvä (joten sen kaveri voi olla mustaherukka eikä tarvetta lajitoverille)
  • Köynnöstävä (eli tarvii kiipeilykehikon)
  • Erittäin satoisa (mahtavaa taas!)
  • Marjat makeat, aromikkaat ja mehukkaat

Hoito:
  • Marjoneet oksat poistetaan syksyllä (ja syytä ei kerrota missään, mutta varmasti tää on sama kuin normaalivatulla eli tekee marjat toisen vuoden oksiin)
  • Suojataan kevätauringolta (no tähän ois kiva saaha jotain tarkennusta, että miksi lasketaan kevätauringoksi, kun kuitenkin muuten tykkää auringosta)
  • Ei kannata kauheesti lannotella, kun kasvattelee sit vaan turhaan lehtiä ja muuta turhaa

Jännä nähä joko se ystävänsä Marskin tavoin aikoo marjoa jo tänä kesänä, kun on kerta kukat ja kaikki. Mie kerron sitte.

Black Satin pääsi Marskin viereen