Ja siis eka vaan oletin, että ne on vuohenputkia, koska ystäväni Marina (Dioriina-blogista) muutama vuos sitte sano, että ne vois olla. Nyt se oli käymässä viikonloppuna ja kielsi koskaan moista sanoneensa. Pakko oli siis varmistaa tunnistus, ettei syödä mitään jännää.
Vuohenputken tunnistus
- Kasvaa laajoina mattoina
- Varressa kasvaa kolme lehti"sormea", joissa jokaisessa on 2-3 lehteä
- Kun leikkaat varren, niin siitä helposti näkee, että varsi on kolmion tai melkein v:n mallinen, kun yhdellä syrjällä on kouru
- Sanovat myös, että haisee porkkanalle, mutta en kyllä ite sitä hahmota
Vuohenputki on parhaimmillaan aivan pienenä. Sellasena, että lehdet on just ja just auenneet tai aukeemassa vasta. Toki pienten keräämisessä menee pidempään, mutta mihinpä täsä kiire on.
Ja sit se muhennos
Tällä kertaa ohje Kodin kuvalehdeltä. Tää on helppo ja sopii loistavasti esim. kalan kaveriksi.
- Keitä huuhdeltuja vuohenputkia minuutin verran ja silppua sitte pieneksi. (Mulla oli seassa myös nokkosta, koska why not.)
- Kuullota sipulia ja siirrä sivuun oottamaan.
- Paista vuohenputkea voissa (tai mitä rasvaa sulla sattuu olemaan).
- Nakkaa sipulit sitte samaan pannuun ja nakkaa perään esim. ranskankermaa ja pikkusen ruokakermaa. (Ite laitoin myös maustetun tuorejuuston jämät ja suolaa.)
- Done.
Innostuin sen verran tästä hommasta, että silläki uhalla, että tunnen itteni tosi keski-ikäseksi, niin keräsin vuohenputkia myös pakkaseen. Parhaiten sanovat, että säilyy, kun keittää ja pilppuaa ja pakastaa valmiina mössönä.
Ja siis koska kyseessä on kuitenkin varsin ärsyttävä rikkaruoho, niin ei yhtään haittaa vaikka Mies trimmausvimmassaan vetää noi tasaseksi, koska ne kuulemma tekee sitte toisen maukkaan sadon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti