lauantai 29. kesäkuuta 2019

Tää pieni sininen mun ois kyllä pitäny tietää

Tällä viikolla oli keskimäärästä enemmän stressiä, jonka vuoksi viime yön unet jäi vähäiseksi, vaikka olin päässy jo mökille. Työasiat pyöri mielessä vielä nyt aamulla ja vaikka kuulostaa, että Mies vois tarvita apua vajan purkamisessa, niin aattelin eka tunnistaa yhen kasvin aivojen harhauttamiseksi.

Nurmitädykkeessä on pienet siniset kukat

Tätä tyyppiä on kans ollu tänä kesänä tosi paljon. Varmaan samasta syystä kuin oranssivoikeltanoa. Koska Mies ei oo kerenny juuri trimmaileen.

Yritin eka helpointa eli Googleen "pieni sininen kukka". No, niitä on pari erilaista. Lemmikki näytti hetken eniten samalta, mutta sillä ei oo pitkiä heteitä.

Pakko oli lopulta ottaa Luontoportti käyttöön. Jouduin laittaan sinne neljä määrettä kuudesta (kukan värin, kukan koon, terälehtien määrän ja kukinnon muodon), koska ihan viimiseen asti systeemi tarjoili aho-orvokkia ja tiesin, että orvokki tää nyt ainakaan ei oo. (Täältä voi lukea "Orvokki se nyt ainakin on".)


Sitte natsas. Nurmitädyke. Ja pakko sanoa, että tästä mä oon kyllä kuullu. Ja tää mun ois kyllä pitäny tunnistaa ilman apuvälineitäki.

---------

Karvakamu sai kiittää onneaan, että mun stressivarastot oli jo käytetty muuhun. Se sai illalla päähänsä, että rantakivikossa on jotain kiinnostavaa ja kaivo tiensä kivikkoon mun istuttamien mehikasvien läpi. Että uusiks meni seki projekti.


keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Mykerökukkainen

Jos Mies ei kerkee villiintyä ruohonleikkuun ja trimmerin kanssa, niin meillä kerkee kuiviin ja aurinkoisiin nurmikon kohtiin nousta noin 30 cm korkeita kukkia, joiden suoran, lähes lehdettömän varren päässä on rypäs oransseja kukkia.

oranssivoikeltano kuivalla ja aurinkoisella paikalla

Tämä vuonna niitä oli oikein reilusti, niin mitäpä tuota pidempään pohtimaan.

Googlaaminen vei pariin eri blogiin, joissa kirjoittajat kyselivät oranssin kukan nimeä. Sinisen tuvan kirjoittajalle joku olikin sitte osannu sanoa, että kyseessä on oranssivoikeltano.

Pistää kyllä vahvasti miettimään, että kuka näitä nimiä keksii.

Oranssivoikeltanon kukat kasvaa mykeröissä

Anyhow, se on hoitoa kaipaamaton tyyppi, joka ilmestyy, jos on ilmestyäkseen. Wikipedia osaa kertoa, että se on levinnyt Suomen luontoon todennäköisesti koristekasvikäytön seurauksena. Ja että sen kukintoa sanotaa mykeröksi, joka on mykerökukkaisten heimoon kuuluvalle tyypillinen kukintomuoto. Hih.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Ihanaa juhannusta!


Juhannusruusu antoi aikanaan yhden pisteen vihjeen kukkimalla juhannuksena. Siitä voi lukea täältä. Juhannusruusu oli mun toka tunnistus ja tapahtui 2016. 

meidän juhannusruusu kukkii valkoisia kukkia

Linkkiä etsiessä luin nyt ton hoito-ohjeen uudestaan ja taidan tästä lähtiä leikkaan ne kuivat oksat sittekki maata myöten, ettei kärsi kukinta. Ihanaa juhannusta ja moro!

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Orvokki se nyt ainaki on

Nyt oli vaikee. Ihan ensisilmäykseltä se oli selkee metsäorvokki. Olin ottanu kuvia mukaan kaupunkiin, että voin tunnistella joutessani, mutta niin kävi, että Luontoportin metsäorvokkisivulla, ihan vaan siellä letkeästi lopussa, todettiin, että suottaahan tuo olla aho-orvokkiki.

Aho-orvokissa on pienet sinisenvioletit kuvat ja se on muutenkin kovin pieni

No, kuvista ei erottanu korvakkeita (joo, nevöhöörd taas, mutta onneksi on google), niin piti säästää tunnistus siihen, että pääsee maastoon tarkastelemaan lähempää.

aho-orvokin korvakkeet ovat sahalaitaiset

Niin pieniä on nämä, että aika hemmetin läheltä pitikin tarkastella. Jouduin ottaan Mieheltä mielipiteen kans, että onko sahalaitaiset vai ripsekkäät korvakkeet. Mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että sahalaitaiset. Sanoisin, puhtaasti korvakkeiden perusteella ja 75% varmuudella, että mulla kasvaa täällä aho-orvokkia.

Aho-orvokkimätäs

Aho-orvokistaki erotetaan kahta lajia, mutta en nyt lähe heitä erottelemaan. Varsinki, kun Luontoportti sanoo myös, että aho- ja metsäorvokit voi helposti risteytyä keskenään. Mutta kuulemma myös hieta-, ranta- ja luhtaorvokin kanssa. Eli olkoon hän nyt vaan aho- (tai sitte metsä, mutta aika varmasti aho-) orvokki.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

It's alive!

Siitä on nyt ehkä kolme tai neljä viikkoa, kun siirrettiin kuusama. Se ei pelkästään säilyny hengissä vaan myös kukki.

Tuoksuköynnöskuusaman keijukaismaiset kukat

Väittäisin, että tässä on nyt enemmän kyse kuusaman tilannetajusta kuin mun vihertaidoista.

Tuoksuköynnöskuusaman kukat on keveät ja pitkulaiset

Kuusama köynnöstää seinässä olevaa ritilää pitkin

Mulla ois jemmassa pari metallista ritilää, joista vois askarrella tälle paremman kiipeilykehikon. Ehkä juhannuksena, kun voin orjuuttaa kyläileviä siskon lapsia. 


tiistai 11. kesäkuuta 2019

Yksinäinen humala

Oon nyt muutaman kesän koittanu selvitää mikä köynnöstää meidän rantapuskassa. Se tykkää suikerrella maata pitkin, mutta mielellään myös kiipeilee muiden kasvien päälle, rantakoivuun ja esim. rautakankea pitkin.

Yksinäinen sahalaitainen humala kiertyneenä punaisen rautakangen ympärille

Koska kyseinen tyyppi ei kuki eikä tee mitään muutakaan tunnistusta helpottavaa, päätin käyttää apuna ammattilaista. Kristiina mun balettitunnilta on kasvitieteilijä, joten nakkasin haasteen hänelle.

Pistin tän alla olevan kuvan sille ja viestin "Mikä köynnös. Ei kuki. Karvainen tarttuva varsi."

Humala on ruohovartinen köynnös, jossa on sahalaitaiset lehdet ja karvainen tarttuva varsi

Vastaus oli varsin kasvitieteellinen: "Haa! Nyt voitte perustaa panimon: mie väitän et se on humala! Kolmijakoinen sahalaitainen lehti, nelisärmäinen karvainen varsi. Se on kaksikotinen, joten vaatii tytön ja pojan, että tuottaa hedelmää."

Humalaa Google oli mulle tarjoillu, mutta en uskonu sitä, kun ei kerta tee niitä hedelmiä. Mennään siis humalalla ja kiitetään Kristiinaa tunnistusavusta numerolle 24!

Viherpeukalot kertoo, että "humala on nopeakasvuinen, ruohovartinen köynnös, jota ei tarvitse leikata kasvukaudella. Lakastuneet versot poistetaan maata myöten keväällä. Kypsiä, mutta ei vielä ruskettuneita tähkiä voi kerätä ja käyttää kuivattuina rauhoittavana iltateenä. Oluen valmistuksessa on perinteisesti käytetty humalan käpyjä."

Ja jatkaa, että "vain tyttöhumalat muodostavat käpyjä".

Vaikka olenkin oluenystävä, niin en ihan niin harrastunut kuitenkaan (puhumattakaan rauhoittavasta iltateestä), että alkaisin selvittää onko toi mun humala poika vai tyttö, ja etsimään sille kumppania. Niin paljon on elämää tuossa meidän rantapuskassa, että yksinäinen hän ei varmasti ole.