sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Hortoilun ensiaskeleet nokkosen kanssa

Tepastelin tossa pihalla ja totesin tänäkin vuonna nokkosten saavuttaneen optimaalisen satokauden. En tiedä miten on mahdollista potea huonoa omaatuntoa käyttämättömistä nokkosista. Mutta minkäs teet. Paitsi tietty otat ne hanskat ja sakset kauniiseen käteen ja meet poimiin ne nokkoset.

Nokkosia kasvamassa tiilillä reunustetun kasvimaan laidalla

No näin sitte tein. Ajattelin alottaa turvallisesti nokkosletuista.

Koska ollaan varsin perustavanlaatuisen ensikerran äärellä, niin otetaan resepti Martoilta. Ne ei kikkaile.

Nokkosten tuoreita versoja astiassa

Paitsi, että eka piti selvittää, että miten nokkoset kannattaa ryöpätä. Heleposti näköjään. Suolaveteen kiehumaan 30-60 sekunniksi. (Paitsi mulla oli 3 min, ku tein eka rankkoja oletuksia aiheesta ja tarkistin ton ajan vasta jälkikäteen. Todennäköisesti onnistuin tappamaan kaikki ravintoarvot.) (Edit. alhaalla mainittu Tekla vinkkas, että ryöppäysveden voi käyttää esim. Maailman parhaan leivän tekoon. Menee heti testiin.)

Ryöppäysoperaation jälkeen kävi ilmi, että ryöppäystä ei ois tarvinnu tehä ollenkaan, kun mun versot oli varsin nuoria enkä keränny niitä mistään tunkion päältä. (Eikä mun keräämissä asioissa oo mitään elukoita tai epämääräsyyksiä myöskään.)

Nokkosia puisella leikkulaudalla

Mutta siis se ohje (on ihan peruslettuohje, mutta nokkosilla):
  • 2 kananmunaa 
  • 5 dl maitoa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl kiehautettuja ja hienonnettuja nokkosia
  • 1/2 tl suolaa 
  • 1 tl öljyä
  1. Riko kananmunan rakenne ja lisää puolet maidosta ja jauhot.
  2. Lisää nokkoset, suola, öljy ja lopuksi loppu maito.
  3. Anna turvota puolisen tuntia.
  4. Paista (kun laittaa pannulle rasvaa, niin tulee ne ihanat rapeet pitsireunat, mutta ei se tietty terveellistä oo)
Nokkoslettutaikina on juoksevaa

Tuoreita nokkoslettuja kasassa

Piti tehä näitä mukavaksi aamupäiväsnäkiksi. No, siihen mennessä, kun olin käyny eka koiran kans kaupalla hakeen purkin maitoa, oli jo niin nälkä, että päädyin tekemään lettuihin jauheliha-kasvis-täytteen. Toimii. (Ohje siihenki: Paista porkkananpaloja, sipulia ja parsakaalta (tai mitä vaan kasviksia) pannulla. Ruskista sitte erikseen jauheliha ja mausta miten tykkäät. Nakkaa kasvikset sekaan. Valmis.)

Jauhelihalla täytetyt nokkosletut

Luonnonkasvien käyttämistä ruuassa näytetään kutsuttavan hortoiluksi. Sehän sopii. Se kuulemma trendaa varsinki nyt korona-keväänä, kun porukalla on aikaa puuhailla. Mullahan on työkaveriki kirjottanu oikein kirjan aiheesta. Kukkamakuja-kirjaan (by Tekla Wannas) voi tutustua Kariston kirjakaupassa.

lauantai 23. toukokuuta 2020

Ravinnoksi kelpaava kevätkukkija

Koska etätyöt onnistuu mökiltä ihan melkein yhtä hyvin kuin kotoaki (mitä nyt puhelut pitää puhua huussin portailla, kun siellä on paras kuuluvuus), niin ollaan yllättäen oltu tänä keväänä paljon mökillä.

Huomasin, että meillä kasvaa täällä tosi vähän mitään varhaisen kevään juttuja. 2017 tunnistettu idänsinililja tietty, mutta sen lisäksi lähinnä minipientä valkoista kukkaa. Niin pientä, että mietin viittiikö tuota edes tunnistaa.

Käenkaalissa eli ketunleivässä on pienet valkoiset kukat, violetit suonet ja apilaiset sydämenmuotoiset lehdet.

Mutta josko tällä nyt sais talven jäljiltä tunnistusputken taas päälle. Siispä googleen erilaisia hakusanoja valkoisista pienistä kukista (no joo, niitä on pari). Mukaan violetit raidat, apilaiset lehdet ja toukokuu, niin rupes osuun.

Se on käenkaali. Tai ketunleipä. Tai revonrieska. Siis sama kasvi, monta nimeä. (Tällä kertaa tunnistuksen varmuudesta ei siis ole epäilystä.)

Käenkaalen eli ketunleivän kukka nuokkuu hämärässä tai liian kirkkaassa

Yle kertoo kaikenlaista hauskaa:
  • Yleinen kuusi- ja sekametsissä (check)
  • Muodostaa suuria kasvustoja suikertavan maavarren avulla (meillä jälleen kovin pieniä ovat kasvustot, mutta mikäpä muu meillä kasvais villisti kuin angervot)
  • Hämärässä ja liian kirkkaassa kukat "nukkuu" (niinku tossa tokassa kuvassa)
  • Myöhemmin kesällä osa kukista ei avaudu vaan ne pölyttävät itse itsensä (merkillistä)
  • Sydämenmuotoisten lehtien hapan maku johtuu oksaalihaposta ja antaa oman vivahteensa esim. salaattiin ja levitteeseen (ilmeisesti lehdet vaan on syötäviä?)
  • "Kukapa ei olisi lapsena maistanut ketunleipää" (öö.. minä)
Jos jollaki on resepti, johon ketunleipä sopii erinomaisesti, niin pistä vinkkiä kommentteihin. 

lauantai 16. toukokuuta 2020

Mustien banaanien loppusijoituspaikka

Mulla oli pari sysimustaa banaania. Tai ei ne vielä ollu niin mustia sillon, ku bongasin Satokausikalenterin Instasta hyvin suoraviivasen banaanileivän reseptin. Mutta sit meni päiviä, ehkä reilu viikko, ennen ku sain aikaseksi. Mutta tässä reseptissä onneksi mustempi banaani = parempi banaani.

Banaanileipä on ihanan makea ja tahmainen

Koska aina välillä banaanit ottaa iskua ja mökillä niitä ei voi nakata smoothieeseen, niin oon ennenki googlannu banaanileivän ohjetta, mutta jostain syystä en oo selvinny sinne leipään saakka vaan jotenki ne on aina päätyny muffinsseiksi. (Pääasia joka tapauksessa, että päätyvät taikinaan eikä biojätteeseen. Ruuan hukkaaminen ahistaa mua tolkuttomasti.)

Ois kyllä kannattanu kokeilla ennenki. Tää on jälleen todella helppo ja vaatii vain asioita, joita sulla on jo mökillä valmiina.

Banaanileivän taikina pitkulaisessa leipävuoassa


Näitä tarviit:

  • Niitä banaaneja (virallisessa ohjeessa 4, mutta mulla oli vaan 3 ja hyvä tuli silläki)
  • 1 dl voita (pistin silmämääräsesti köntsän Oivariinia ja uskon, että voit rohkeesti kokeilla ihan sillä rasvalla mitä sulla on siellä mökillä)
  • 2 dl sokeria (ohjeessa oli ruokosokeria, mutta ei mulla ainakaan mitään hienostelusokereita täällä ole, niin käytin tavallista)
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • vaniljaa (no ei mulla tietty oo sitäkään, niin laitoin vähän vaniljasokeria ja veikkaan, että ihan ilmanki pärjää)
Action-osuus:
  • Laita se uuni taas lämpeneen heti. 175 astetta.
  • Anna rasvan pehmetä ja sekota se sokerin kans.
  • Lisää muussatut banaanit.
  • Lisää munat.
  • Lisää loput kuivat aineet.
  • Voitele vuoka (eli mikä tahansa uuninkestävä astia sulla siinä on käytössä, mutta tollasessa pitkulaisessa vuoassa ei jää varmaan keskeltä raa'aksi niin helposti) ja taikina vuokaan.
  • Paista 50 min.
Kuten Satokausikalenteri kertoo "Lopputulos on ihanan makea ja tahmaisen sienimäinen." Kyllä.

Ehdottavat tarjoiltavaksi hapokkaan ranskankerman kanssa, mutta koska en (tietenkään) lukenu ohjetta loppuun saakka etukäteen, eikä mulla (tietenkään) ole täällä normisti jääkaapissa mitään ranskankermoja, niin vedettiin Oivariinilla. Oli muuten aivan järjettömän hyvää. Varsinki lämpimänä ja kylmänä.

Banaanileivän viipaaleet puisella leikkuulaudalla

Jos sulla on karmee tarve lokeroida, niin virallisestihan tää on jälkiruoka, mutta kokemuksen perusteella tää on tosi hyvää aamu- ja iltapaloilla sekä päiväkahvin kanssa.

maanantai 11. toukokuuta 2020

Tuhkan dos and don'ts

Mun varmin lukija ja aktiivisin kommentoija, eli äiti, laitto linkkivinkin (varmaanki kompostimullasta inspiroituneena), että mihin kaikkeen tuhkaa voi käyttää. Sitä täällä kyllä kertyy, kun sauna lämpiää joka päivä ja pienikin pilvi antaa hyvän syyn laittaa takkaan tuli.

Sinkkiämpäri on kaunis tuhkasanko takan tuhkalle

Tää Kotilieden artikkeli kertoo, että tuhka nostaa maan PH-arvoa, jonka ansiosta ravinteet irtoaa helpommin kasvien käyttöön. Meillä tulee ainaki mökillä tulee joskus poltettua roskia ja esim. vanhoja maalipintaisia puunpätkiä, mutta puutarhaan kannattaa kuulemma levittää vain puhtaasta puusta syntynyttä tuhkaa. Vastaavia ohjeita antavat myös mm. Hyötykasviyhdistys ja Maaseudun tulevaisuus.

Sitte dos and don'ts, eli levitä tuhkaa näille:

  • Hedelmäpuut
  • Marjapensaat
  • Juurekset
  • Kaalikasvit
  • Pavut
  • Salaatit
  • Sipulit
  • Tomaatit
  • Nurmikko
  • Perennapenkki
  • Metsäiset luonnonalueet
  • Kompostiin (20cm välein) (vaikka kompostiohjeissa nimenomaan kiellettiin tuhka)

Tuhka leviää kauniisti tuulessa marjapensaan juurelle

Mutta elä levitä näille happamasta tykkääville:
  • Pensasmustikka (tää on hyvä huomio, koska oisin todellaki laskenu mun pensasmustikat joko marjapensaaksi tai "metsäiseksi luonnonalueeksi")
  • Peruna
  • Alppiruustu ja atsaleat
  • Havukasvit
  • Hortensiat

Ja sitte vielä lisää rajotuksia:
  • Tuhka sisältää raskasmetalleja, joten ihan kauheesti ei kannata villiintyä sen levittelyn kans (max ämpärillinen aarille eli 10 x 10 metrin alueelle).
  • Pitäs koittaa välttää tuhkan joutumista vesistöihin ja siksi pitäski välttää tuhkan nakkelu keväthangille useamman kymmenen metrin päässä rannasta.
  • Levitä eri aikaan kuin typpilannoitteet (Äh, miksi? Ja mihin aikaa typpilannoite levitetään? Äh.)
  • Nii ja sit vielä neuvovat, että oota, että se tuhka on oikeesti kylmää, että ei kannata hengitellä tota ja paras ku oottelet tyyntä keliä, ettei vaan sattus mitään. 

Tuhka leviää hienosti vanhan marjapensaan juurelle