Inspiraatiopuuskassa raivasin tohon rantapusikkoon pikkuruisen yrttimaan pari viikkoa sitten ja reunasin sen pihassa lojuneilla tiilillä. Mulla on vielä tunnistamatta toi pensas, josta osa sai väistyä tän prosessin tieltä. Ootan, jos siihen tulis jotain kukintoa, niin ois helpompi tunnistaa (ja sitten hävittää, kun se estää näkymän joelle aika tehokkaasti).
Vaikeita valintoja oli yrttihyllyllä, mutta päädyin ruohosipuliin (vaihtelua salaattiin ja leivän päälle + monivuotinen), korianteria (koska tykätään ajatella, että tykätään kokata thaityylisesti), tilliä (koska tykätään oikeasti kokata kalaruokia) sekä persiljaa ostin valmiina puskana, koska ei jaksa kaikkea oottaa (persiljaa taas menee jauhelihakeittoon, jota tehdään kohtuu usein).
Kattoin tietysti ohjeet taas vasta, kun olin jo istuttanu. Turhan tiuhaan meni siemenet, mutta kun ne oli niin kovin pieniä. Ja tietty vierekkäin ruohosipulia, jonka maa ei saa olla liian märkä ja korianteria, jonka maa pitää olla koko ajan märkä.
Kehysten ulkopuolelle laittelin vielä mehitähteä ja kivikkoon mätästävää turkestaninmaksaruohoa. Toivotaan, että ne selviää ja leviää, kun ne on niin kovin nättejä. Hiekkamaa ja aurinko on ainakin ohjeiden mukaiset.
Viimeisessä Kennelliiton jäsenlehdessä, Koiramme-lehdessä (6/2016), oli juttua koirankestävästä puutarhasta. Siinä neuvottiin, että kannattaa katsoa missä koira kulkee ja istuttaa asiat sen mukaisesti. Näin tein.
Toimii varmaan teoriassa. Käytännössä tollanen pätkätassu pääsee rantapuskaan kauheen paljo kivemmin tollasesta valmiiksi raivatusta aukosta kuin vanhaa reittiä pensaan läpi. Yrttimaa on siis jatkuvan tallomisen kohteena. Tulee mäyräkoiran koulimia yrttejä.
Kyllä sieltä varmasti tulee hyviä yrttejä.
VastaaPoistaOsallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.
Voi olla, että kannattaa ensi vuonna laittaa yrtttiviljelys niin korkeaan laatikkoon, ettei tarvitse pelätä Urhon kaivelevan ja lannoittavan niitä.
VastaaPoista