Männäpäivänä lueskelin Rikkaruohoelämää-blogissa akileijoista, "noista puutarhan keijukaisprinsessoista", ja niin vain kaksi vartta tätäkin kaunokaista löytyy tuosta rantapuskasta.
Se on ehtymätön tunnistamattomien kasvien lähde tuo meidän rantapuska.
Onko se muuten jotenki puutarhanhoidollinen laki, vai perinteistä Murphyä vain, että niitä kaikista kauneimpia kasveja ei ole kuin yksi tai kaksi vartta? Juuri sen verran, että Mies ihan vahingossakin niittää ne ruohonleikkuuinnostuksessaan, jos niitä ei erikseen aitaa ja lippusiimoita.
Vaan täytyypä myöntää nyt, kun aloin asiaan perehtyä, että on niitä akileijoja aika paljon hienompiakin vielä kuin mitä toi mun on. Tästähän vois ottaa sellasen "kerää koko sarja" -projektin. Että jos mietit, mitä meille vois tuoda mökkituliaiseksi, niin joku tosi hieno akileija on esimerkiksi ihan tosi hyvä.
"Akileijat ovat tunnettuja erinomaisesta risteytymiskyvystään. Jos pihassa kasvaa useita akileija-lajikkeita, tuloksena voi olla aivan uusia, jännittäviä väri- ja muotoyhdistelmiä", kertoo meille Idealista-sivusto.
Ja jatkaa: "On vaikea löytää yhtä vähään tyytyvää kasvia kuin tavallinen akileija. Ihanteellisella kasvupaikalla on hyvin läpäisevä maa ja aurinkoa tai puolivarjoa. Jos taimia lannoitetaan hiukan keväällä, niistä tulee erityisen reheviä. Kesällä kukinnan jälkeen lehdet voivat näyttää hiukan ikäviltä. Silloin on aika leikata kasvi alas, minkä jälkeen se tekee pian uusia, tuoreita lehtiä. Jos kesä sattuu olemaan pitkä ja lämmin, akileija saattaa jopa kukkia toisen kerran syksyllä."
Meillä kotona tarkentaa vielä, että "Akileijoja lisätään siemenistä. Osa lajeista vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen hyvin. Akileijojen lisääminen ei onnistu jakamalla." (Kylmäkäsittelyn? No googlasin, ja jos joku on kiinnostunu kylmäkäsittelyn vaiheista, niin tästä klikaten kokonainen keskustelu aiheesta.)
Mikäli tapaan akileijansiemeniä, niin lupaan tehä ton kylmäkäsittelyn, jos se takaa mun yksinäiselle akileijalle eliittiseuraa.
Mikäli tapaan akileijansiemeniä, niin lupaan tehä ton kylmäkäsittelyn, jos se takaa mun yksinäiselle akileijalle eliittiseuraa.
Kuulema myös, jos kukan nyppää kukinnon jälkeen pois niin tekee vielä uuden kukan. En ole muistanut kokeilla. Pitänee myös ens keväänä panostaa tuohon lannoitusjuttuun. Näitä löytyy pihasta vähän joka puskasta violettina.
VastaaPoistaVoin kokeilla sitte, kun on enemmän kuin kaksi vartta. :D Taidan jättää ton leikkuunkin ja toivoa, että toi vähän lisääntyy itsenäisesti siementämällä.
PoistaPaitsi jos kukan nyppää pois, kun se alkaa kuihtua (eli tehdä siemeniä), niin ei sitten tule niitä siemeniä, joista se lisääntyisi. Meidän pihassa kasvoi noita samanlaisia vaaleanpunaisia akileijoja pensasaidan seassa ja marjapensaiden alla rikkaruohoina, mutta kun olen antanut kukkien kukkia ja ropsutellut ympäriinsä kuihtuneiden varsien kanssa (kun siemenkodat ovat auenneet ja siemenet varisevat helposti ulos), niin nyt niitä on ihan kivoissa paikoissa, kuten kukkapenkissä ja omenapuiden alla ja värejä on tullut lisää valkoinen ja tumma violetti.
PoistaMinäki raivasin tilaa näiden ympärille, että jos en ole oikeaan aikaan paikalla levittelemässä siemeniä, niin onpa ainakin maata johon pudota. Jään odottamaan värivariaatoita. :D
PoistaKuulin myös huhuja, että leviää suht helposti! Mun puutarha näyttäs olevan elävä esimerkki. Eli tsemppiä lisääntymiseen!
VastaaPoistaNääkin ois varmaan levinny, jos olis ollu yhtään tilaa. Tai enhän siis tiedä onko niitä ennen ollu enemmän vai onko nämäkin kaksi vartta jonkun linnunkakan mukana levinneet meille. Nyt on raivattu tilaa, niin saavat rellestää. Kiitos tsempistä! :)
PoistaAkileijat ovat ainoita kukkia meidän pihalla, joita en ole onnistunut kasvattamaan kukkapenkissä.
VastaaPoistaYksittäisiä eri väreissä kasvaa ympäri pihaa, jos ruohonleikkurilta säästyvät. Saa hakea siemeniä, jos tiedät, mitä niillä tehdään?
Terveiset Ilvespolulta (Rovaniemi)
Jes! Jos ne ei oo siemenvaiheessa vielä ens viikon viikonloppuna, kun tuun, niin jemmaa mulle siemeniä, kun tuun taas syyskuussa. :)
Poista