lauantai 12. syyskuuta 2020

Amatöörin auringonkukat!

Ne sanoo, että lapsiki osaa kasvattaa auringonkukkia. Kävi ilmi, että tähän hommaan ois pitäny suhtautua just tolla ajatuksella.

Toiset lapset on varmaan tosi taitavia ja tarkkoja, mutta jos ite oisin lapsena kasvattanu auringonkukkia, niin oisin varmaan tehny just kuten päätin tehdä tänä kesänä. Nakkaan ne siemenet maahan ja toivon parasta.

Pieni auringonkukka

Lopusta löytyy linkit mun aikasempiin auringonkukkapostauksiin, mutta tiivistettäköön niin, että olen koittanu (siis myös aiemmassa elämässä ennen Mökki-Pirkkoa) kasvattaa auringonkukkia liian monimutkaisesti taimentaen ja suojaten ja kastellen ja siirrellen. Ei ois kannattanu. 

Tänä kesänä päätin ihan vaan luovuttaa. Mulla siis oli siemeniä, mutta kikkailun sijasta kaivelin pikkuisen montun aurinkoiseen paikkaan, kaadoin siihen jotain ihan perusmarkettimultaa ja ripottelin koko siemenpussin siihen. Sitte kastelin niitä muutamana päivänä ja kun alkoivat pukata vartta, niin napsin surkeimmat yksilöt pois valoa ja tilaa viemästä. 

Kaksi hyvin keltaista auringonkukkaa kukkii

Jonkin aikaa näyttiki hyvältä, kunnes Mies trimmas varottelusta huolimatta vahvimmat yksilöt. Se vaan totes, että ei ne tollasessa paikassa kasva kuitenkaan (ihan niinku asiasta mitään tietäis). 

Tavallaan olin jo vähän unohtanu koko homman ja nyt muutaman viikon tauon jälkeen mökille tullessa olikin kaksi somaa kukkaa odottamassa. 

Mökki-Pirkon virallinen auringonkukankasvatusohje on siis:

  1. Pistä siemenet multaan. 
  2. Kastele, jos ei sada.
  3. Unohda koko homma.
Olokaapa hyvät.

(Ja turha siis kysellä, että mitä lajia nää on. En oo enää moneen vuoteen jaksanu uskoa, että pääsisin koskaan kirjottaan tätä postausta ja kertoon lajiketta.)

Auringonkukan nuppu

Tuosta vielä tuota historiaa:



torstai 13. elokuuta 2020

Nyt kutsuu mua yks toinenki kuusama

Keväällä, kun raivattiin angervopuskasta lisää tilaa uusille pensasmustikoille, Mies kyseli, että mikä tuo taempana kasvava pensas on ja pitäskö senki kasvua rajottaa. En ollu sitä vielä tunnistanu ja koska se vaikuttaa olevan enimmäkseen harmiton, niin jätettiin toistaiseksi rauhaan. 

Lehtokuusamassa on punaiset marjat ja harmahtavat lehdet

No sitte kesällä siinä käväs ihan pienenpienet valkoset kukat niin nopeesti, että en kerenny edes kuvia ottamaan, joten tunnistus lykkäänty taas. Nyt pensaassa loistaa kirkkaat punaiset marjat, joten google sai kysymyksen "iso pensas, punaiset marjat" ja kuvahaku päälle.

Ihan eka linkki osas kertoa, että kyseessä on kuusama ja että koko pensas on myrkyllinen marjoja myöten (ja jos sit kuitenki menit syömään, niin soita myrkytyskeskukseen 09 471 977). 

Sirpan luontoblogi kertoi, että kyseessä on lehtokuusama ja että sen sitkeän puuaineksen vuoksi siitä on tehty aikanaan tarve-esineitä. 

Lehtokuusaman myrkylliset marjat kasvavat usein yhteen

Turun Sanomat kertoo, että lehtokuusaman paras tuntomerkki ovat lehtihangoissa kaksittain kasvavat kukat, joista loppukesällä kypsyvät punaiset marjat ovat usein osittain toisiinsa kiinni kasvaneita. Kellan-valkeat kukat avautuvat juhannuksen tienoilla. 

Lehtokuusaman lehdet ovat tasareunaiset

Puutarha.net kutsuu kukkia mitättömiksi ja lehtiä puikeiksi, joten tunnistus lienee oikea. Tää on onneksi taas kasveja, jotka ei kaipaa mitään muuta kuin rauhaan jättämistä. Kestää kuulemma alasleikkauksen, jos oikein rupee ärsyttään. Saapa tuo tuolla mökin takana ainaki toistaseksi kasvaa ihan rauhassa, kunhan ei uhkaile pensasmustikoita. 

Lehtokuusamapensas metsän reunassa

Ja siis se eka kutsuva kuusama on tietty mun eka tunnistus vuodelta 2016 eli tuoksuköynnöskuusama, josta voi lukea näistä:


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Valko-vihreitä tuliaisia

Sanovat, että on kätevää, jos perheestä tai ystävistä löytyy esim. lääkäreitä tai putkimiehiä, mutta tällaselle amatöörille mökkipuutarhailijalle biologiystävä on kans ihan tosi kätevä. 

Viime viikonloppuna hän lopulta vieraili meillä mökillä ja sen jälkeen, kun oli puolihuolimattomasti tunnistanu viidessä minuutissa yhtä monta kasvia kuin minä neljässä vuodessa, hän kaivoi auton takakontista varsin kauniin valkoisen pallohortensian. 

Valkokukkainen pallohortensia

Istutimme sen yhdessä. Se meni vähän eri tavalla kuin jos oisin istuttanu sen yksin. Ite oisin raivannu just ja just kasvin mentävän tilan ja toivonu parasta. Nyt raivattiin useampi neliö angervoa (ja juuria) pois ja pelastettiin välistä löytyneet (valeriana, ehkä iriksen tai koristeangervon juuripaakkuja sekä orvokkeja) muualle (mistä taas raivattiin reilusti vuohenputkea).

Biologiystävä istuttaa pallohortensiaa iloisena

Pallohortensia oli varsin mieluinen tuliainen, koska huomasin, että meillä on täällä varsin vähän tähän aikaan kukkivia asioita. Pujoa ja paukkubalsamia ei lasketa. 

Kekkilä antaa seuraavat hoito-ohjeet: 
  • Istutus puolivarjoisaan paikkaan. (Check.)
  • Kukinta ei kärsi voimakkaasta alasleikkauksesta, sillä kukkii saman vuoden versoilla. Leikataan vuosittain varhain keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista. Leikkaus edistää kukintaa. (Josko kuitenki varmuuden vuoksi lippusiimaa ympärille, koska trimmaavan Miehen alasleikkaus tapahtuu todennäköisesti kesken kasvukauden. Se tuskin edistää kukintaa.)
  • Toinen tapa leikata on poistaa hangen yläpuolelta paleltuneet osat, jolloin kasvista tulee metrin korkuinen. (Viime vuonna ei tainnu olla niin paljo lunta, että vois hangesta puhua, joten mennään tolla ekalla.)
  • Kesällä tarvitsee paljon vettä ja ravinteita. 
  • Lannoitetaan havu- ja rodolannoitteella. Ei saa kalkita. (Eikä siis myöskään tuhkaa.)
Pallohortensian ympärille jätettiin paljon tilaa ja tuettiin pystyyn

Saatiin tänä kesänä saunan ikkunakin uusittua, kun vanha ikkuna otti itteensä rakennuksen suoristuksesta ja siinä oli pari vuotta sellanen tosi nätti jesariruksi. Pallohortensia pääsi paraatipaikalle saunan ikkunan taakse, niin saan sitä lauteilta ihastella.

Samana viikonloppuna oli kylässä myös Miehen veli vaimoineen ja toivat meille tuliaiseksi Finlaysonin Tamminiemi-saunatekstiilejä. Varsin kauniita ovat ja jos haluais jotenki sisustuslehtihifistellä, niin vois jopa sanoa, että pallohortensian valko-vihreä värimaailma toistuu saunan tekstiileissä. Kyllä kelepaa taas saunoa.

Finlaysonin Tamminiemi-saunatekstiilit jatkavat ulkona näkyvän valkoisen pallohortensian värimaailmaa

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Pionipäivitys 2020

Ei mulla oikeestaan muuta kuin, että pionit on ihania. 

Tänä vuonna vanha nimetön teki jo yheksän kukkaa (viime vuonna kuus ja löytövuonna 2016 yhden) ja ite istuttamani Ewelina toista vuotta peräkkäin kaksi. 

Tässä näitä ois. 

Ewelinan toinen kukka auki ja toinen nupulla

Ewelina oli eka selkeesti vaaleanpunainen ja muuttu sitten melkein valkoiseksi. 

Ewelina-pionin teki kaksi kukkaa





Vanhempi pioni elää sopusoinnussa ruskoliljojen kanssa. 

Pinkki pioni kasvaa ruskoliljojen vieressä

Ruskoliljat ja pionipensas joen varrella

Ihania ovat.

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Trimmaava mies kohtaa amatöörin auringonkukat

Ja kuinkas sitten kävikään. 

Trimmatut auringonkukan varret on surullinen näky


En oo edes raportoinu tän vuoden auringonkukkayrityksestä, koska ensimmäistä kertaa näytti siltä, että ei mee ihan reisille koko homma ja ajattelin kertoa sitten, kun eka kukka kukkii. 

Sanoin Miehelle noin 16 kertaa, että varoo niitä auringonkukkia, kun puuhailee. 

Tänään se trimmas ekaa kertaa tälle kesälle. Oon ite hoitanu aiemmin, ettei vaan sattuis mitään. 

Nyt vituttaa. Ihan silleen huolella. Kaikki pitäs saatana ite tehä tai sitten aidata jollain helvetin lippusiimalla. 


Tästä pikkusen historiaa vuodatukselle:

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Jaa tältäkö kuusaman pitäs näyttää?

Pelkäsin niin kovasti, että kuusama ottaa nokkiinsa muutosta viime vuoden toukokuussa. Olin jo varma sen kuolemasta, kun katkasin yhen tosi vahvan juuren. Se toki osottautu sittemmin koivun juureksi.

Kuusaman kukkia

Kesällä se sitten kuitenki kukki ja totesin pelkoni turhiksi. 

Tänä kesänä tyyppi vallan villiinty. Kaunis se oli minusta aiemminki, mutta olihan se tähän kesään verrattuna aivan surkea räpellys sillon 2016, kun siitä ekana tunnistuksenani päivitin. 

Tässä tyyppi tänä kesänä:

Kuusama kasvaa köynnöstäen seinää pitkin


Ja tässä 2016:

Ruppana kuusama punaisen vajan seinustalla

Kuusaman kukka

Toki toi yks karvanen kamu oli tässä eräänä päivänä kaivanu liian läheltä kuusamaa ja onnistunu katkomaan yhen varren. Se kiukku väisty tänä aamuna, kun samainen kamu kaivo yrttimaan kokonaan ylös. Siellä oli varmaan menny hiiri. Kamu joutu arestiin. 

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Miehen unelmia

Toi Mies tykkää toscakakusta. Kuulemma äiree teki aina paksun päällisen. Tai kerranki teki.

En oo sellasta sille kuitenkaan saanu aikaseksi (ja osaishan toi itekki, jos niin kauheesti toscapäällisestä unelmoi), mutta kun tässä eräänä päivänä mietin ääneen, että mitä tekis raparperista, ettei mee haaskuuseen, niin noin neljän minuutin päästä napsahti whatsappiin raparperitoscan ohje.

Toscakakku lasivuoassa kesäpöydällä


Juhannuksena sain oikein aikaseksi lopulta. Tai minä tein pääosin muita juttuja ja Mutti (tsekkaa Instasta Miss Mureena) pilkko raparperit ja sekotteli päälliset. 

Täähän on siis silleen helppo, että tähän ei tuu sitä aivan turhaa kakkuosaa ollenkaan vaan se korvataan raparperilla ja sokerilla. Muutenhan tää onki pääasiassa lisää sokeria, voita ja mantelilastuja. Noin kötsiljoona kaloria per annos. Mutta siis aivan sairaan hyvää! Kirpeä raparperi ja suolaisen makean kinuskinen ja rapea mantelipäällinen. Siihen vielä nokare ranskankermaa kylkeen, niin voit exponentata kalorit, mutta maku on kyllä täydellisesti sen arvonen. 

Toscakakku tarjoiltuna ranskankerman kanssa


Tästä sitte eli Raparperitosca

Ja ohjehan oli Iltalehdestä ja silleen kiva, että leivonnassa yleensä on hyvä noudattaa annettuja määriä, niin tässä ei oo niin justiinsa.

"Pohja"
  • 5-6 raparperin vartta (no ja täähän riippuu siitä kuin isoja ne sun raparperit on niin sanoisin, että kunhan vuoan pohjalle sellanen kolme neljä senttiä)
  • sokeria (taas käsketään käyttää ruokosokeria, mutta en oo kyllä vieläkään hifistelyn kannalla näissä mökkihommissa eli tavallista vaan)
Päällinen
  • 3 dl (100 g) mantelilastuja
  • 100 g voita
  • 2 dl sokeria (ruoko- tai tavallista)
  • 2,5 rkl vehnäjauhoja (ohjeessa oli spelttivehnäjauhoja, mutta arvaatte varmaan, että vedin taviksilla)
  • 5 rkl maitoa
Action-vaihe
  • Uuni lämpenemään taas heti 200 asteeseen
  • Pilko raparperit pieniksi, pistä voideltuun vuokaan ja ripottele päälle sopivasti sokeria.
  • Pistä kaikki kuorruteaineet kattilaan ja kunhan voi on sulanu, niin lisää lämpöä ja anna kiehua pari minuuttia. Ja siis sitä kannattaa sekotella.
  • Kuorrute raparperien päälle ja paista 20-25 min. 
  • Jos vaan maltat, niin anna jäähtyä, niin päällisestä tulee mahtavan rapea.
  • Tarjoile ranskankerman tai jäätelön kans.
Omnom.