Ja sitte tää. Nyt tuli kuulkaas vaikein tunnistus tähän mennessä. Käytin kaikki mahdolliset Google-hakutaitoni sekä noin 40 erilaista ominaisuusyhdistelmää Luontoportin lajitunnistuskoneessa. Kävin jopa kaks kertaa tarkistamassa kukkien torvimaisuuden asteen ja lehtien sahalaidan pyöreyden.
Päädyin jo kerran peippiin ja toisessa kohtaa pillikkeeseen, mutta jotenki ei tuntunu oikeelta. Sitte pillike-kuvia kahlatessa tuli vastaan Siniunikon-blogi ja siellä just oikean oloinen tapaus. Jalopähkämö. Huh.
Wikipedia kertoo, että jalopähkämö on monivuotinen pähkämölaji, jota esiintyy Lounais-Aasiassa.
Jaatuota.
Voidaanko kuitenki sopia, että sitä esiintyy myös Suomessa.
Normaalisti en luettelis näitä ominaisuuksia, mutta varaudun jo seuraavaan googletukseen ja voin tarvita mm. seuraavia termejä: pensastava, lehti puikea, herttatyvinen, koristeellinen sahalaita, terttumaiset kukinnot, huulimaiset kukat. (Nämä meille tarjosi Puutarha.net.)
Ja arvatkaas mitä muuta? "Kutsutaan myös nimellä jalopillike." Jossain luki aiemmin, että jotain peippiä voi kutsua myös pillikkeeksi. Eli onko pillikkeet, peipit ja pähkämöt samaa asiaa vai onko pillike jonku sortin yleisnimitys?
Liiallisilla hoito-ohjeilla jalopähkämöstä kertovia sivustoja ei ole pilattu:
- Heinäkuun kukinnan jälkeen kuihtuneiden kukkien poistamisella voi lisätä lehvästön rehevyyttä. (Viherpeukalot.fi)
- Jaetaan ja istutetaan uudelleen, kun kasvuston harvennettua keskeltä. Lisääminen jakamalla. (Puutarha.net (myös kirjoitusvirhe))
- Ei kannata istuttaa kovin pieneen tilaan vaan esim. isompiin perennapenkkeihin, pensaiden aluskasviksi. Istutusväli 40 cm. (Kuusankosken Viherpiste)
Pittääpä kattoa, mitä tämän kans tekkee. Ihan nättihän se olis jossain vähemmän ruuhkasessa kohteessa. Jään pohtimaan.
Pillikkeet, peipit ja pähkämöt ovat eri asioita. Mutta kasveilla on paljon myös epävirallisia kutsumanimiä niin kuin jalopähkämölle tuo jalopillike. Jalopähkämö on oikea virallinen suomenkielinen nimitys Stachys macranthalle.
VastaaPoistaJalopähkämö on hyvä perenna, tykkään kovasti. Se lisääntyy ja täyttää tilansa hyvin ja peittää maanpinnan hyvin, joten on rikkojen puolesta helppo. Kukinnan jälkeen kannattaa poistaa kukkavarret, niin lehdistö pysyy kauniina koko lopun kesän. Vaikka jalopähkämö on aika leviäväinen, niin olen saanut pidettyä sen hyvin kurissa leikkaamalla alueen reunasta lehtiä puukolla tai villoitusveitsellä varsineen poikki aina samalla kun leikkelen ohikukkineet kukkavarret. Minulla on kasvanut sitä jo kohta parikymmentä vuotta, mutta mitään jakotarvetta en ole huomannut. Lannoitusta muutaman vuoden välein niin kukinta pysyy runsaana.
Kannattaa kyllä kasvatella jalopähkämöä. Ihanan peittävä kasvutapa ja kaunis kukinta. On ollut suosittu perenna maaseudun pihoissa.
Kiitos, Elina, kommentista ja lisäinfosta! Tästä tapauksesta ei tosiaan meinannu löytyä oikein kokemuksia eikä ohjeita googlaamalla. Pittääpä tehä sille tilaa ja kattoa josko leviäis vähän ja kasvais pystymmäksi, kun on nyt on ollu vähän tuon pensashässäkän alla piilossa. Se on onneksi sillä puolella pensashanhikkia, ettei uhkaa mun pionia, niin saa vähän levitäkki. :D
Poista