Laitetaas väliin vähän Supermessu-hommaa. Nehän siis oli jo tossa kotva sitten, mutta tässä oli vähän kaikenlaista. Siis kaikenlaista positiivista ja kiirettä, elekää huolestuko.
Lähes yhtä maltillisesti meni nämä messu kuin kevätmessutki. Lähes. Jätin ne viiskyt tulppaania ostamatta tälläki kertaa, mutta mutta...
Mä tykkään astioista. Se on joku lapsuuden turvallisuusjuttu. Kotiin niitä ei mahu enempää (vaikka rupesin viime kesänä hävittään kirpparille rumimmasta päästä), mutta onneksi on mökki, mikä ihana tekosyy. Ja koska mökillä on pelkästää järkevää, että kaikki on eriparia, niin voin sortua hyvällä omallatunnolla lähes joka kerta, kun törmään johonkin yhtä valloittavaan kuin Kuppitehdas Uoman Apaja-sarjan. Nää tehään vielä käsityönä Tampereella.
Ihan ei vapunalusviikko tarjoillu pihakahvikelejä...
Vaelluskenkien ostaminen sen sijaan on tuskaa, koska prosessiin liittyy sietämätön epätietoisuus lopullisesta yhteensopivuudesta. Oon lykänny toimenpidettä jo aika pitkään. No, kappas sattuikin, että retkeily-osiossa oli mun vanhoista vaelluslenkkareista uudempi versio tarjouksessa. Kivutonta. Myös jatkossa.
Voi olla, että oli myös koiranulkoilutustakille tarvetta. Voi olla, että Fjellreveniltä löyty aika kiva. Ei ihan ilmanen, mutta jos joka päivä käyttää, niin ei jää vuodessa enää montaa euroa kerralle.
Pionihan tietysti lähin tavottelemaan ja sellaisen kanssa myös tulin kotiin. Kiinanpioni Ewelina on hän. Tuossa se on nyt pihalla ootellu, että mentäis mökille. Naapuri käveli siitä eilen ohi ja totes, että "komia pioni sulla tulossa". Mistä se voi tietää, että toi on pioni? Tai että siitä tulee komia? Mulla on niin paljon opittavaa...
Mun ehdoton lempparikohde Supermessuilla oli kuitenki Akaalaisen Hopping Brewstersin piste. Meillä oli tavallaan niinku vuosipäivä Hopparin kanssa, kun tasan vuosi sitten samaisilla messuilla pääsin ensi kertaa maistamaan. Kaveri oli jo pitkään kehunu, mutta saatavuus oli tuolloin vielä huonoa.
Nythän näitä saa Tampereella jo usiammasta ravintolasta ja lähikaupasta, mutta valitettavasti ei vielä meän mökkikunnasta. Onneksi niitten sivuilla voi ilmiantaa paikan, josta ei vielä Hopparia löydy. Mökkilähikauppa ja -baari ilmiannettu.
Oli uutena vuonna onnellinen mahdollisuus maistaa tuota Ameliaa ja se on ehkä parasta ikinä. Penteleen nainen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, mutta kyllä mä sen vielä saavutan. Messuillakin se oli vain näytillä. Kuvan sentään sain, niin voin fiilistellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti