Yksinäinen humala

Oon nyt muutaman kesän koittanu selvitää mikä köynnöstää meidän rantapuskassa. Se tykkää suikerrella maata pitkin, mutta mielellään myös kiipeilee muiden kasvien päälle, rantakoivuun ja esim. rautakankea pitkin.

Koska kyseinen tyyppi ei kuki eikä tee mitään muutakaan tunnistusta helpottavaa, päätin käyttää apuna ammattilaista. Kristiina mun balettitunnilta on kasvitieteilijä, joten nakkasin haasteen hänelle.

Pistin tän alla olevan kuvan sille ja viestin "Mikä köynnös. Ei kuki. Karvainen tarttuva varsi."

Vastaus oli varsin kasvitieteellinen: "Haa! Nyt voitte perustaa panimon: mie väitän et se on humala! Kolmijakoinen sahalaitainen lehti, nelisärmäinen karvainen varsi. Se on kaksikotinen, joten vaatii tytön ja pojan, että tuottaa hedelmää."

Humalaa Google oli mulle tarjoillu, mutta en uskonu sitä, kun ei kerta tee niitä hedelmiä. Mennään siis humalalla ja kiitetään Kristiinaa tunnistusavusta numerolle 24!

Viherpeukalot kertoo, että "humala on nopeakasvuinen, ruohovartinen köynnös, jota ei tarvitse leikata kasvukaudella. Lakastuneet versot poistetaan maata myöten keväällä. Kypsiä, mutta ei vielä ruskettuneita tähkiä voi kerätä ja käyttää kuivattuina rauhoittavana iltateenä. Oluen valmistuksessa on perinteisesti käytetty humalan käpyjä."

Ja jatkaa, että "vain tyttöhumalat muodostavat käpyjä".

Vaikka olenkin oluenystävä, niin en ihan niin harrastunut kuitenkaan (puhumattakaan rauhoittavasta iltateestä), että alkaisin selvittää onko toi mun humala poika vai tyttö, ja etsimään sille kumppania. Niin paljon on elämää tuossa meidän rantapuskassa, että yksinäinen hän ei varmasti ole.

Suomen kaunein mökkisauna - katso myös ennen-kuvat

Saunaanhan me lopulta päästiin mökillä jo kesän 2017 viimeisenä kesälomapäivänä, mutta kuvia siitä ei tietenkään voinu ottaa ennen kuin viimeistelyt oli tehty. Ne tuli valmiiksi kesän 2018 lopulla. Sitte hajos puhelimen näyttö eikä pystyny instagrammaan ja sitte tuli taas syksyn kiireet ja ressi.

Mutta tässä tää nyt lopulta ois. Suomen kaunein mökkisauna.

Löydettiin tosiaan aika läheltä paikka, josta saatiin ostaa vanhoja tiiliä, niin Varamies teki tollasen kauniin paloseinän eikä tarvinnu laittaa rumaa levyä.

Lauteet on tehty paikallisesta tervalepästä ja ne on niin leveät, että pystyy vaikka selällään löylyttelemään. Koska en halunnu tinkiä lauteiden leveydestä, niin ne tuli vähän tohon ikkunan eteen, mutta se haittaa mua joka kerta vähemmän.

Ja toi on muuten suoraprofiilista (STS) paneelia seinässä. Sai sitä pikkusen hakea, mutta en halunnu sitä pyöreereunasta, jota löytyy kaikista sanunoista. Ja ite värjätty joka lauta. Varmaan jollain Satu-saunasuojalla, mutta älkää kysykö sävyä. (Toi vaalee selkäpuu on kaupan tervaleppää. Ootellaan, että tummenee ajan kans.)

Pesupenkki on lauteiden kanssa samaa tervaleppää. Emalivadin kaveriksi olen etsinyt kauniita ämpäreitä, mutta koska niitä ei vielä ole tullu vastaan, niin otin siksi aikaa pöntöimmän väriset mitä löysin eli kelta-turkoosit. Vesi kannetaan tietysti joesta.

Kattoon laitettiin kaupasta ostettua, vähän ohkasempaa tervaleppää ja korkeutta saatiin tilaan pikkusen lisää nostamalla sisäkattoa kattoparrujen yläreunaan.

Saunassa olleet Kota-kiuas ja -pata pidettiin, koska ne oli hyvässä kunnossa. Kivet vaan vaihdettiin kiukaaseen. Niin ja alla oleva osa muuria piti Varamiehen melkein muurata uusiksi, kun oli niin murentunu. Mutta siitäki tuli sikahyvä.

Aiemmin saunaan mentiin sisäpuolelta. Käännettiin sauna niin, että kulku on ulkoa, koska sitten lauteet saatiin niin, ettei tarvi istua selkä ikkunaa vasten.

Vanha saunanovi sopi hyvin ulkokäyttöön, joten pidettiin se. Siinä on edelleen vanha käsintehty (ruma, mutta sympaattinen) "Turbo bastu sauna" -kyltti. Se saa pysyä, mutta jostain syystä ovessa oli myös haka, jolla saunoja sai oven lukittua sisäpuolelta. Sen irrotin ekana. Ettei vaan sattuis mitään.

Tuossa vielä koko komeus. On se vaan mahtava.

Pistetään tänne nyt vielä tää, kun iskä ja Mies pitää tuumaustaukoa. Tää tulee pukuhuoneen seinälle kehyksiin, kunhan saadaan se sisustuspisteeseen. Käytännössä meidän kesäleikkien kestosuosikki, saunanpurku, jatkuu nyt viidettä kesää. Ehkä tänä kesänä...

No pirsana. Kun kerta löysin, niin laitetaan nyt nää ennen-kuvatkin:

Tässä siis vanhalta ovelta uudelle ovelle päin kuvattuna. Pata ja kiuas samalla paikalla kuin nykyään. Vanhat lauteet oli tolleen ikkunan edessä, ikkunassa pitsiverho ja lattiassa muovimatto(a, silleen reilusti kerroksina). Bonuksenahan toi koko rakennus oli silleen vinossa, että lauteenreunasta sai pitää kiinni, ettei lähe valumaa ja peseytyä piti viemäriaukon yläpuolella (ja silti sai äyskäröidä vettä ovelta).

En muista oliko toi alakuvassa pesupaikan seinässä oleva laattaa vai laatan näköstä muovimattoa, mutta joka tapauksessa *puistatus*.

Mä oon vaan niin onnellinen, että toi sauna on valmis ja ihana.

Kuusama vaihtaa maisemaa

Ostimma huutokaupasta vanhan hirsirungon ja siitä ois tarkotus ruveta kasaan uutta mökkiä tänä kesänä. (Huoli pois. En tuu kyllästyttään teitä, enkä itteäni, rakentamisen yksityiskohdilla.)

Tää oli taustatarina sille, että koska "uus" mökki tulee tuon blogin taustakuvanakin olevan vajan paikalle, niin kuvassa olevalle kuusamalle, mun ekalle tunnistukselle, oli löydettävä uus sijoituspaikka.

Sen lisäksi, että kuusama on kaunis, siitä on tullu mulle yllättävän rakas ja tavallaan koko mökkipirkkoilun symboli. Siksi oli sikavaikee alottaa. Googlasin monet ohjeet kuusaman siirtämiseen ja pistokkaiden ottamiseen (varmuuden vuoksi). Pelkäsin, että mulla ei ole toista yhtä hyvää ja aurinkoista paikkaa sille.

Päädyin mökin seinustaan, johon paistaa aurinko puolesta päivästä eteenpäin. Silläkin uhalla, että jotain päivänä puretaan mökki ja kuusamaa uhkaa taas muutto.

(Uudesta kuopasta löytyi yllättäen sähköjohto ja vaikka Mies vakuutti, että siinä ei mene sähköä, niin pistin sen silti ite katkaseen sen. Ihan vaan varuilta.)

Vasta, kun otin lopulta lapion käteen ja aloin kaivaa, tajusin, että siirtäminen voi jopa tehä kaverille hyvää. Kuusamalle suositellaan hyvin kalkittua ja ravinteikasta kasvualustaa. En tiedä nyrkinkokosten kivien ravintoarvosta, mutta jotenki musta tuntuu, että hiekkamaa ja kivenmurikat ei välttämättä ole ollu sille ideaali elintila. Voi myös olla, että vajanseinusta oli jopa liian aurinkoinen.

Voin tässä nyt myöntää, että juttelin sille koko operaation ajan. Pyysin anteeksi juurien katkomista ja lupasin, että tää on kaikki sen omaksi parhaaksi ja että se pääsee parempaan paikkaan. En oikeesti oo mikään hörhö, mutta poikkeukselliset toimet vaatii poikkeuksellisia metodeja.

Koska seinäritilä irtos helposti, niin päätin siirtää kuusaman ritilöineen. Josko se auttais eroahdistukseen edes vähän. Uuteen kuoppaan pistin kaikki loput löytyneet puutarhamullat ja vajasta löytyneen kalkin. Missään ei kerrota mitä käytännössä tarkottaa "reilusti kalkittu" kasvualusta, joten pistin pari kolme kourallista.

Uus kuoppa oli tietty inasen liian oikealla, joten toi ritilä tuli hieman ikkunanpielen päälle, mutta ne on näitä elämän pikku käpysiä. Oisinhan mä voinu sitä kuoppaa siirtää, mutta oon vaan liian laiska. "Itse kun tekee, niin saa mitä sattuu tulemaan".

Nyt vaan sitten pidetään peukkuja, että se tykkää uudesta paikastaan. Otin tietty myös pistokkaita varmuuden vuoksi, mutta niistä toisella kertaa.

Pensasmustikoiden kevätvitamiinit

Vahingossa tulin selanneeksi vanhoja tekstejä ja huomasin, että pensasmustikoille vois laittaa keväisin rodo-lannotetta. (Mun pitäs tehä joku systeemi, että mitkä kasvit tarvii kevät- ja mitkä syystoimenpiteitä, koska en minä niitä muista, vaikka olen kirjottanu ne just sitä varten tänne.)

No, ostin havu- ja rodolannotteen ja ohjeissa oli, että voi joko levittää maahan "juurialueelle" tai vaihtoehtoisesti voi tehdä maahan rautakangella reikiä, laittaa lannotteen sinne ja peittää mullalla. Kuka hullu tekee ja peittelee reikiä, jos homman voi kerta hoitaa helpomminki?

Vastaus: Mäyräkoiranomistaja.

Kävin hakeen kastelukannun (koska lannotteen perään on kuulemma hyvä heittää vettä) ja kun tulin takas niin tää tyyppi nuoleskeli onnellisena rodolannotetta puskien juurelta.

Oishan mun pitäny arvata, kun se pionia istuttaessa veteli kanankakkaa suoraan pussista.

Näiden istutuksesta tulee nyt kaks vuotta. Peukut pystyyn, että tänä vuonna nähtäis mustikoitaki.

Helpot ja superparhaat amerikkalaiset pannarit

Teen mökillä usein amerikkalaisia pannukakkuja. Rupes ärsyttään, että jouduin joka kerta netistä ohjetta ettiessä arpomaan mikä niistä nyt sitte oli se superyksinkertainen ja superhyvä. (Sitä aina luulee, että ens kerralla muistaa, mutta ei vaan, ei.)

Sattu olemaan jemmassa pari ylimäärästä kehystä jostain tekemättä jääneestä projektista, ja leimasinkirjaimia (joita oon oikeesti käyttänykki), joten tekasin pannariohjeesta sisustustaulun mökkikeittiön seinälle.

Koska en vielä keksinyt toista yhtä tarvittua ruokaohjetta, niin tein toiseen Pinterestistä bongatun lainauksen "If you are lucky enough to have a house by the water you are lucky enough". Musta se on hyvin sanottu.

Mutta ei ollu muuten ihan yksinkertainen juttu lievästi lukihäiriöiselle saada koko resepti kokonaa oikein. Ei menny ihan yhellä tai kahella yrittämällä. Enkä tietenkään oo vielä seinälle näitä saanu, mutta jonain päivänä.

Mutta käsitellääs se pannariohje vielä. Se superhelppo ja superhyvä on siis Anna-lehden resepti. Tästä tulee joku 15-18 helposti eli käytännössä kahelle aikuiselle.

Siihen tulee:

• 1 muna 
• 2dl maitoa
• 2dl vehnäjauhoja
• 2tl leivinjauhetta (tää on tärkee)
• 1rkl sokeria 
• 1 tl vaniljasokeria (paitsi, jos sulla ei satu oleen)
• ripaus suolaa (noni, näköjään unohin tän tosta taulusta)
• voit sie laittaa ruokalusikallisen juoksevaa rasvaaki, jos tykkäät

Riko muna eka ja lisää sitte kaikki muut ainekset. Elä panikoidu, jos taikina tuntuu liian paksulta. Sen kuuluu olla paksua, jotta pannarit ei leviä pannulla. Oon pari kertaa lisänny maitoa ja reisillehän se menee sitte. 

Anna turvota hetki, jos maltat (ite en yleensä malta). Sitte vaan kaatelet paistinpannulle sopivan kokosia täppiä taikinaa (ite teen yleensä varmaan noin 8 cm halkasijaltaan, koska niitä mahtuu kivasti kolme) tai voit käyttää sellastaki pannua missä on ne kolot (mutta onhan se nyt vähän epäurheilijamaista ja turhaa hifistelyä). 

Koita kääntää niin pian kuin mahdollista. Varsinki, jos pannu on liian kuuma, niin siinä ei mee kuin parikytsekkaa, kun ovat kääntövalmiita.

Ja pro-vinkki: Mietit kuitenki, miksi leffoissa pannarit on kauniita ja sun on rumia.  No, pannareiden pinnasta tulee kauniin tasainen, jos et käytä paistamiseen rasvaa. Tää onnistuu vain, jos sulla on hyvä teflon- tai vastaava pinnoitettu pannu. 

Tarjoa vähintään voinokareen ja vaahterasiirapin kans, mutta ite tykkään tehä kylkeen usein myös pekonia rapeaksi paistettuna ja karamellisoitua banaania. (Leikkaan banaanin eka keskeltä poikki ja sitte pitkittäin puoliksi. Kierittelen sokerissa ja paistan kuumalla pannulla, kunnes sokeri ruskistuu.)

Keskitalven nakertaja

Yhtä jääkaapin vihanneslaatikkoon pari vuotta sitten menehtynyttä yksilöä lukuunottamatta meillä ei ole mökillä näkynyt jälkiä hiiristä. 

Paitsi viimeksi. Tiskipöytä ja hellan päällinen oli tasaisesti papanoitu. Ei oltu edes unohdettu normaalia enempää mitään syötävää näkyville. Tarkempi tiskipöydällä olleiden tavaroiden tarkastelu osoitti, että papanoiva vieras oli ollu joko tosi tylsistyny tai erityisen nälkäinen. 

 Tästä lähtien myös aterimia säilytetään tiskikaapissa. 

Pionin marraskuupimahdus

Sanovat, että on lämpimin marraskuu, no, tosi pitkään aikaan. On kuitenki ihan oikee ja kunnollinen syksy, joten leikkasin tänään ohjeen mukaan tuleentuneet pioninvarret. Pioni ei ole syksystä vissiin samaa mieltä.

Sieltä sitä pukkaa. Uutta pioninvartta.

Jotenki tuntuu, että tuota ei kannata nyt ainakaan syyslannottaa. Kannattaako sille tehä mitään? Kasvattaako se nyt sitte keväällä varsia ollenkaan? What what what?!