Helpot ja superparhaat amerikkalaiset pannarit

Teen mökillä usein amerikkalaisia pannukakkuja. Rupes ärsyttään, että jouduin joka kerta netistä ohjetta ettiessä arpomaan mikä niistä nyt sitte oli se superyksinkertainen ja superhyvä. (Sitä aina luulee, että ens kerralla muistaa, mutta ei vaan, ei.)

Sattu olemaan jemmassa pari ylimäärästä kehystä jostain tekemättä jääneestä projektista, ja leimasinkirjaimia (joita oon oikeesti käyttänykki), joten tekasin pannariohjeesta sisustustaulun mökkikeittiön seinälle.

Koska en vielä keksinyt toista yhtä tarvittua ruokaohjetta, niin tein toiseen Pinterestistä bongatun lainauksen "If you are lucky enough to have a house by the water you are lucky enough". Musta se on hyvin sanottu.

Mutta ei ollu muuten ihan yksinkertainen juttu lievästi lukihäiriöiselle saada koko resepti kokonaa oikein. Ei menny ihan yhellä tai kahella yrittämällä. Enkä tietenkään oo vielä seinälle näitä saanu, mutta jonain päivänä.

Mutta käsitellääs se pannariohje vielä. Se superhelppo ja superhyvä on siis Anna-lehden resepti. Tästä tulee joku 15-18 helposti eli käytännössä kahelle aikuiselle.

Siihen tulee:

• 1 muna 
• 2dl maitoa
• 2dl vehnäjauhoja
• 2tl leivinjauhetta (tää on tärkee)
• 1rkl sokeria 
• 1 tl vaniljasokeria (paitsi, jos sulla ei satu oleen)
• ripaus suolaa (noni, näköjään unohin tän tosta taulusta)
• voit sie laittaa ruokalusikallisen juoksevaa rasvaaki, jos tykkäät

Riko muna eka ja lisää sitte kaikki muut ainekset. Elä panikoidu, jos taikina tuntuu liian paksulta. Sen kuuluu olla paksua, jotta pannarit ei leviä pannulla. Oon pari kertaa lisänny maitoa ja reisillehän se menee sitte. 

Anna turvota hetki, jos maltat (ite en yleensä malta). Sitte vaan kaatelet paistinpannulle sopivan kokosia täppiä taikinaa (ite teen yleensä varmaan noin 8 cm halkasijaltaan, koska niitä mahtuu kivasti kolme) tai voit käyttää sellastaki pannua missä on ne kolot (mutta onhan se nyt vähän epäurheilijamaista ja turhaa hifistelyä). 

Koita kääntää niin pian kuin mahdollista. Varsinki, jos pannu on liian kuuma, niin siinä ei mee kuin parikytsekkaa, kun ovat kääntövalmiita.

Ja pro-vinkki: Mietit kuitenki, miksi leffoissa pannarit on kauniita ja sun on rumia.  No, pannareiden pinnasta tulee kauniin tasainen, jos et käytä paistamiseen rasvaa. Tää onnistuu vain, jos sulla on hyvä teflon- tai vastaava pinnoitettu pannu. 

Tarjoa vähintään voinokareen ja vaahterasiirapin kans, mutta ite tykkään tehä kylkeen usein myös pekonia rapeaksi paistettuna ja karamellisoitua banaania. (Leikkaan banaanin eka keskeltä poikki ja sitte pitkittäin puoliksi. Kierittelen sokerissa ja paistan kuumalla pannulla, kunnes sokeri ruskistuu.)