Ravinnoksi kelpaava kevätkukkija

Koska etätyöt onnistuu mökiltä ihan melkein yhtä hyvin kuin kotoaki (mitä nyt puhelut pitää puhua huussin portailla, kun siellä on paras kuuluvuus), niin ollaan yllättäen oltu tänä keväänä paljon mökillä.

Huomasin, että meillä kasvaa täällä tosi vähän mitään varhaisen kevään juttuja. 2017 tunnistettu idänsinililja tietty, mutta sen lisäksi lähinnä minipientä valkoista kukkaa. Niin pientä, että mietin viittiikö tuota edes tunnistaa.

Mutta josko tällä nyt sais talven jäljiltä tunnistusputken taas päälle. Siispä googleen erilaisia hakusanoja valkoisista pienistä kukista (no joo, niitä on pari). Mukaan violetit raidat, apilaiset lehdet ja toukokuu, niin rupes osuun.

Se on käenkaali. Tai ketunleipä. Tai revonrieska. Siis sama kasvi, monta nimeä. (Tällä kertaa tunnistuksen varmuudesta ei siis ole epäilystä.)

Yle kertoo kaikenlaista hauskaa:

• Yleinen kuusi- ja sekametsissä (check)
• Muodostaa suuria kasvustoja suikertavan maavarren avulla (meillä jälleen kovin pieniä ovat kasvustot, mutta mikäpä muu meillä kasvais villisti kuin angervot)
• Hämärässä ja liian kirkkaassa kukat "nukkuu" (niinku tossa tokassa kuvassa)
• Myöhemmin kesällä osa kukista ei avaudu vaan ne pölyttävät itse itsensä (merkillistä)
• Sydämenmuotoisten lehtien hapan maku johtuu oksaalihaposta ja antaa oman vivahteensa esim. salaattiin ja levitteeseen (ilmeisesti lehdet vaan on syötäviä?)
• "Kukapa ei olisi lapsena maistanut ketunleipää" (öö.. minä)

Jos jollaki on resepti, johon ketunleipä sopii erinomaisesti, niin pistä vinkkiä kommentteihin.