lauantai 11. toukokuuta 2019

Pensasmustikoiden kevätvitamiinit

Vahingossa tulin selanneeksi vanhoja tekstejä ja huomasin, että pensasmustikoille vois laittaa keväisin rodo-lannotetta. (Mun pitäs tehä joku systeemi, että mitkä kasvit tarvii kevät- ja mitkä syystoimenpiteitä, koska en minä niitä muista, vaikka olen kirjottanu ne just sitä varten tänne.)

Rodolannoite levitetty pensasmustikan juurien alueelle keväällä

No, ostin havu- ja rodolannotteen ja ohjeissa oli, että voi joko levittää maahan "juurialueelle" tai vaihtoehtoisesti voi tehdä maahan rautakangella reikiä, laittaa lannotteen sinne ja peittää mullalla. Kuka hullu tekee ja peittelee reikiä, jos homman voi kerta hoitaa helpomminki?

Vastaus: Mäyräkoiranomistaja.

Mäyräkoira poistumassa paikalta, kun on tullu yllätetyksi lannotteiden syömisestä

Kävin hakeen kastelukannun (koska lannotteen perään on kuulemma hyvä heittää vettä) ja kun tulin takas niin tää tyyppi nuoleskeli onnellisena rodolannotetta puskien juurelta.

Oishan mun pitäny arvata, kun se pionia istuttaessa veteli kanankakkaa suoraan pussista.

Näiden istutuksesta tulee nyt kaks vuotta. Peukut pystyyn, että tänä vuonna nähtäis mustikoitaki.

Kaksi pensasmustikkaa on saanut keväisen rodolannoitteensa ja odottaa vettä


tiistai 16. huhtikuuta 2019

Helpot ja superparhaat amerikkalaiset pannarit

Teen mökillä usein amerikkalaisia pannareita. Rupes ärsyttään, että jouduin joka kerta netistä ohjetta ettiessä arpomaan mikä niistä nyt sitte oli se superyksinkertainen ja superhyvä. (Sitä aina luulee, että ens kerralla muistaa, mutta ei vaan, ei.)

helpot amerikkalaiset pannarit tarjolla voin ja haahterasiirapin kanssa

Sattu olemaan jemmassa pari ylimäärästä kehystä jostain tekemättä jääneestä projektista, ja leimasinkirjaimia (joita oon oikeesti käyttänykki), joten tekasin pannariohjeesta sisustustaulun mökkikeittiön seinälle.

amerikkalaisten pannareiden resepti sisustustaulussa

Koska en vielä keksinyt toista yhtä tarvittua ruokaohjetta, niin tein toiseen Pinterestistä bongatun lainauksen "If you are lucky enough to have a house by the water you are lucky enough". Musta se on hyvin sanottu.

Mutta ei ollu muuten ihan yksinkertainen juttu lievästi lukihäiriöiselle saada koko resepti kokonaa oikein. Ei menny ihan yhellä tai kahella yrittämällä. Enkä tietenkään oo vielä seinälle näitä saanu, mutta jonain päivänä.

Mutta käsitellääs se pannariohje vielä. Se superhelppo ja superhyvä on siis Anna-lehden resepti. Tästä tulee joku 15-18 helposti eli käytännössä kahelle aikuiselle.

Siihen tulee:

  • 1 muna 
  • 2dl maitoa
  • 2dl vehnäjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta (tää on tärkee)
  • 1rkl sokeria 
  • 1 tl vaniljasokeria (paitsi, jos sulla ei satu oleen)
  • ripaus suolaa (noni, näköjään unohin tän tosta taulusta)
  • voit sie laittaa ruokalusikallisen juoksevaa rasvaaki, jos tykkäät
Riko muna eka ja lisää sitte kaikki muut ainekset. Elä panikoidu, jos taikina tuntuu liian paksulta. Sen kuuluu olla paksua, jotta pannarit ei leviä pannulla. Oon pari kertaa lisänny maitoa ja reisillehän se menee sitte. 

Anna turvota hetki, jos maltat (ite en yleensä malta). Sitte vaan kaatelet paistinpannulle sopivan kokosia täppiä taikinaa (ite teen yleensä varmaan noin 8 cm halkasijaltaan, koska niitä mahtuu kivasti kolme) tai voit käyttää sellastaki pannua missä on ne kolot (mutta onhan se nyt vähän epäurheilijamaista ja turhaa hifistelyä). 

Koita kääntää niin pian kuin mahdollista. Varsinki, jos pannu on liian kuuma, niin siinä ei mee kuin parikytsekkaa, kun ovat kääntövalmiita.

Ja pro-vinkki: Mietit kuitenki, miksi leffoissa pannarit on kauniita ja sun on rumia.  No, pannareiden pinnasta tulee kauniin tasainen, jos et käytä paistamiseen rasvaa. Tää onnistuu vain, jos sulla on hyvä teflon- tai vastaava pinnoitettu pannu. 

Tarjoa vähintään voinokareen ja vaahterasiirapin kans, mutta ite tykkään tehä kylkeen usein myös pekonia rapeaksi paistettuna ja karamellisoitua banaania. (Leikkaan banaanin eka keskeltä poikki ja sitte pitkittäin puoliksi. Kierittelen sokerissa ja paistan kuumalla pannulla, kunnes sokeri ruskistuu.)

lauantai 19. tammikuuta 2019

Keskitalven nakertaja

Yhtä jääkaapin vihanneslaatikkoon pari vuotta sitten menehtynyttä yksilöä lukuunottamatta meillä ei ole mökillä näkynyt jälkiä hiiristä. 

Paitsi viimeksi. Tiskipöytä ja hellan päällinen oli tasaisesti papanoitu. Ei oltu edes unohdettu normaalia enempää mitään syötävää näkyville. Tarkempi tiskipöydällä olleiden tavaroiden tarkastelu osoitti, että papanoiva vieras oli ollu joko tosi tylsistyny tai erityisen nälkäinen. 

Hiiri on syönyt puisen lastan reunat


Hiiri nakersi puisen lastan mökillä

 Tästä lähtien myös aterimia säilytetään tiskikaapissa. 

lauantai 10. marraskuuta 2018

Pionin marraskuupimahdus

Sanovat, että on lämpimin marraskuu, no, tosi pitkään aikaan. On kuitenki ihan oikee ja kunnollinen syksy, joten leikkasin tänään ohjeen mukaan tuleentuneet pioninvarret. Pioni ei ole syksystä vissiin samaa mieltä.

punaiset pioninalut puskevat maasta kuolleiden varsien seasta vaikka on marraskuu

Sieltä sitä pukkaa. Uutta pioninvartta.

Jotenki tuntuu, että tuota ei kannata nyt ainakaan syyslannottaa. Kannattaako sille tehä mitään? Kasvattaako se nyt sitte keväällä varsia ollenkaan? What what what?!

torstai 9. elokuuta 2018

Chilinpoikasia

En oo koskaan aatellu kasvattaa chiliä, mutta kun työkaveri ehdotti muutaman taimen adoptoimista, niin vaikea siitä oli kieltäytyä.

En edes muista koska taimet tuli mulle, mutta kesäkuun alussa taisin laittaa ne omiin purkkeihin (samassa istutusvimmassa auringonkukkatikkarin kanssa). Silti kukkia ei millään meinannu tulla. Työkaveri kysy olinko lannottanu niitä. No en ollu. Kun se lannote oli niin hankalassa paikassa keittiön kaapissa.

Koska parempi överit kuin vajarit, niin rupesin vinkistä viisastuneena lannottaan joka kastelulla (ja lannotteen käyttöohjeita pari päivää sitte tutkittuani myös ihan hemmetisti liian tujulla aineella).

mökin terassilla chilit rupes lopulta tuottaan satoa

Hot Carrot (kuvassa oikealla) rupes kukkiin lähes välittömästi, mutta Lemon Drop 1 ja Lemon Drop 2 vaan kasvo pituutta. (Meillä kotona -sivustolla mainittiin, että lannote sais olla marja- ja hedelmäkasveille tarkotettua. En nyt jaksa lähtiä tarkistaan, mutta veikkaan, että toi mun ei oo. Se voi selittää pituuskasvun.)

Kolme viikkoa sitten toin tyypit mukanani mökille, koska täällä ne saa hienosti aurinkoa, pölyttäjiä piisaa (joten mun ei tarvi sormella pölyttää) ja vaikka olen poissa muutamia päiviä kerrallaan, niin sillointällöisellä sateella on edes teoreettinen kyky pitää ne hengissä.

Ja niin vaan rupes tyypit pukkaan hedelmää. Hot Carrot tietty etunenässä, kun käytti energiaa enemmän kukkimiseen ja vähemmän pituuskasvuun.

Hot Carrotin pitäisi muuttua tummanvihreästä oranssiksi kypsyttyään

Nyt pitäs vaan tietää koska niitä sadonkorjataan. Chilinkasvatusta-blogin kirjoittaja ei kerro, mistä tietää onko noi kypsiä, mutta veti heti omiinsa cheddarit sisään ja pekonit ympärille ja uuniin. Ei huono varmasti.

Chilinkasvatuksesta kertoo näköjään tuhat ja yks nettisivua, joten googlasin Hot Carrotin ja Lemon Dropin. Ilmeisesti (mutta taidan tarkistaa tän vielä Erkalta) Hot Carrotit on kypsänä oransseja ja Lemon Dropit keltaisia. Tällä hetkellä Lemon Dropit on kahen sentin kokosia ja Hot Carrotit tumman vihreitä, joten jään odottamaan sadonkorjuuaikaa.

lauantai 4. elokuuta 2018

Kesän kuumin terassi

Hahaa! Nytkähtelee täällä eteenpäin vähän muukin kuin pioni. Vaikka laitoinki just siskojen whatsapp-chattiin, että meillä harrastetaan kesäleikkien kestohittiä, saunanpurkua, jo neljättä kesää peräkkäin, niin on sitä toisesta päästä keritty myös uudelleenrakentaan. 

Keltaisen saunan kruunaa kahdella sivulla kiertävä puolitoistametriä leveä terassi

Juu, ja edelleen itsensä saunan viimestelyt (oven- ja ikkunanpielet jne.) on sen verta tekemättä, että ei tuu vielä saunasta sisäkuvia, mutta saunanterassi on jo esittelykuntoinen. Miten olenkaan pärjänny tähän asti ilman sitä?

mäyräkoiran hyväksymä terassi

Terassille paistaa aamuaurinko, joten siitä on tietty tullu paras aamukahvipaikka, lisäksi se estää sotkun kantautumisen saunaan, on kätevä erilaisten asioiden kuivattamiseen, kesäkirjan lukemiseen ja nyt se on myös aamujoogatestattu. Toimii. (Tosin mun kädet ei oo toiminu kahteen päivään, kun pikku tauon jälkeen vähän turhan innokkaasti tartuin tohon astangaan.)

Nii, ja terassin alla on mäyräkoiran tosi viileä kölliä kuumana päivänä.

saunanterassilla onnistuu esimerkiksi jooga

Eniten hienoa on tietty, että nyt päästään kulkeen myös pukkariin, jossa remppa jatkuu sisäpintojen purkamisella.

Pakko tunnustaa, että en tienny Miehen olevan niin taitava, että se osaa rakentaa tällasia, mutta niin vaan osaa. Tokihan mun iskä ja Miehen ystävä Varamies oli taas auttamassa (iso kiitos jälleen!!), mutta esimerkiksi noi kaiteet se teki ihan itekseen. 

terassin nurkkaan tehtiin yksi kolmionmuotoinen askelma

Tosta nurkasta piirrettiin Miehen ja Varamiehen kans noin seittemän versiota. (Jännittävän monella tapaa vois noin pienen paikan toteuttaa. Useammalla kuin mitä on ehdottajia.)

kiveä kiertävät laudanpäät leikattiin tylpäksi, jotta terävät kärjet ei katkea ajansaatossa

Hieman iso ja ikävä kivi oleskelee tuossa saunan seinustalla. Sitäki jouduttiin rankasti miettimään, koska siirtäminen ei tullu kysymykseen eikä myöskään terassin nostaminen kiveä korkeammaksi. Mies päätti kiertää sen. Ja aika kauniisti kiersiki.

kaiteen kulma on irrallaan pystypuusta

Kattokaa nyt miten hienosti tehty kulmat. Kyllä se vaan on taitava.


Siinä vielä koko komeus ilman koristeita ja Instagram-filttereitä. 

torstai 2. elokuuta 2018

Anna olla viiminen angervo...

Istuttiin Miehen kanssa tuossa uudenkarheella saunanterassilla uintioluella (koska on liian kuuma saunoa) ja yhtä puskaa mietittiin, että miten siitä pääsis eroon, kun se ei oo erityisen kaunis ja tykkää levittäytyä vähän turhan tehokkaasti. Sanoisin jopa, että angervomaisesti.

Koska oon luvannu, että ketään ei hävitetä ennen kuin ne on tunnistettu, niin kaivoin esiin kesäkuun alussa otetut kuvat, joissa pensas vielä kukki, ja otin esiin ystäväni Googlen. 

Idänvirpiangervon kukat on läheltä kauniit pienet ja valkoiset

Hyvin nopeasti alko käydä hyvin ilmeiseksi, että kyseessä on kuin onkin angervo. (Tähän väliin voimakkaita kirosanoja. Aiemmat angervotunnistukset voi lukea otsikoilla Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus, Tyhmä pajuangervo sekä Taas yks hel****n angervo!

Hetken toivoin, että kyseessä olis norjanangervo, jossa on kauniit, runsaat ja terttumaiset kukinnot, mutta koska toi mun puska ei väärästä tunnistuksesta kauniimmaksi muutu, niin pakko jatkaa etsintöjä. 

Idänvirpiangervo on angervomaisen tylsä puska

Uskoisin, että kyseessä on idänvirpiangervo, ystävien kesken virpiangervo. Tällä on soikeat sahalaitaiset lehdet ja pienet, valkoiset kukat, jotka kukkii melkein pyöreähköissä muodostelmissa, jotka puolestaan näyttää karvaselta, koska heteet on kukan kokoon nähden tosi pitkät. Kukat läheltä ihan kauniita, mutta kokonaisuudessaan kohtalaisen tylsä puska. Sanoisin jopa, että angervomaisen tylsä.

Ihan voin kertoa, että tämä angervoyksilö on tasan samanlainen kuin noi muutki angervot eli kasvaa ja leviää villisti ilman minkäänlaista hoitoakin, tykkää leikkaamisesta ihan helvetisti ja jos haluaa siitä eroon, niin tarvii repiä juurineen. Great.

Tää oli nyt sitte kasvitunnistus numerolla 23 ja tosiaan neljäs angervotunnistus. Mulle alkais nää angervot nyt piisaan.