torstai 9. elokuuta 2018

Chilinpoikasia

En oo koskaan aatellu kasvattaa chiliä, mutta kun työkaveri ehdotti muutaman taimen adoptoimista, niin vaikea siitä oli kieltäytyä.

En edes muista koska taimet tuli mulle, mutta kesäkuun alussa taisin laittaa ne omiin purkkeihin (samassa istutusvimmassa auringonkukkatikkarin kanssa). Silti kukkia ei millään meinannu tulla. Työkaveri kysy olinko lannottanu niitä. No en ollu. Kun se lannote oli niin hankalassa paikassa keittiön kaapissa.

Koska parempi överit kuin vajarit, niin rupesin vinkistä viisastuneena lannottaan joka kastelulla (ja lannotteen käyttöohjeita pari päivää sitte tutkittuani myös ihan hemmetisti liian tujulla aineella).

mökin terassilla chilit rupes lopulta tuottaan satoa

Hot Carrot (kuvassa oikealla) rupes kukkiin lähes välittömästi, mutta Lemon Drop 1 ja Lemon Drop 2 vaan kasvo pituutta. (Meillä kotona -sivustolla mainittiin, että lannote sais olla marja- ja hedelmäkasveille tarkotettua. En nyt jaksa lähtiä tarkistaan, mutta veikkaan, että toi mun ei oo. Se voi selittää pituuskasvun.)

Kolme viikkoa sitten toin tyypit mukanani mökille, koska täällä ne saa hienosti aurinkoa, pölyttäjiä piisaa (joten mun ei tarvi sormella pölyttää) ja vaikka olen poissa muutamia päiviä kerrallaan, niin sillointällöisellä sateella on edes teoreettinen kyky pitää ne hengissä.

Ja niin vaan rupes tyypit pukkaan hedelmää. Hot Carrot tietty etunenässä, kun käytti energiaa enemmän kukkimiseen ja vähemmän pituuskasvuun.

Hot Carrotin pitäisi muuttua tummanvihreästä oranssiksi kypsyttyään

Nyt pitäs vaan tietää koska niitä sadonkorjataan. Chilinkasvatusta-blogin kirjoittaja ei kerro, mistä tietää onko noi kypsiä, mutta veti heti omiinsa cheddarit sisään ja pekonit ympärille ja uuniin. Ei huono varmasti.

Chilinkasvatuksesta kertoo näköjään tuhat ja yks nettisivua, joten googlasin Hot Carrotin ja Lemon Dropin. Ilmeisesti (mutta taidan tarkistaa tän vielä Erkalta) Hot Carrotit on kypsänä oransseja ja Lemon Dropit keltaisia. Tällä hetkellä Lemon Dropit on kahen sentin kokosia ja Hot Carrotit tumman vihreitä, joten jään odottamaan sadonkorjuuaikaa.

lauantai 4. elokuuta 2018

Kesän kuumin terassi

Hahaa! Nytkähtelee täällä eteenpäin vähän muukin kuin pioni. Vaikka laitoinki just siskojen whatsapp-chattiin, että meillä harrastetaan kesäleikkien kestohittiä, saunanpurkua, jo neljättä kesää peräkkäin, niin on sitä toisesta päästä keritty myös uudelleenrakentaan. 

Keltaisen saunan kruunaa kahdella sivulla kiertävä puolitoistametriä leveä terassi

Juu, ja edelleen itsensä saunan viimestelyt (oven- ja ikkunanpielet jne.) on sen verta tekemättä, että ei tuu vielä saunasta sisäkuvia, mutta saunanterassi on jo esittelykuntoinen. Miten olenkaan pärjänny tähän asti ilman sitä?

mäyräkoiran hyväksymä terassi

Terassille paistaa aamuaurinko, joten siitä on tietty tullu paras aamukahvipaikka, lisäksi se estää sotkun kantautumisen saunaan, on kätevä erilaisten asioiden kuivattamiseen, kesäkirjan lukemiseen ja nyt se on myös aamujoogatestattu. Toimii. (Tosin mun kädet ei oo toiminu kahteen päivään, kun pikku tauon jälkeen vähän turhan innokkaasti tartuin tohon astangaan.)

Nii, ja terassin alla on mäyräkoiran tosi viileä kölliä kuumana päivänä.

saunanterassilla onnistuu esimerkiksi jooga

Eniten hienoa on tietty, että nyt päästään kulkeen myös pukkariin, jossa remppa jatkuu sisäpintojen purkamisella.

Pakko tunnustaa, että en tienny Miehen olevan niin taitava, että se osaa rakentaa tällasia, mutta niin vaan osaa. Tokihan mun iskä ja Miehen ystävä Varamies oli taas auttamassa (iso kiitos jälleen!!), mutta esimerkiksi noi kaiteet se teki ihan itekseen. 

terassin nurkkaan tehtiin yksi kolmionmuotoinen askelma

Tosta nurkasta piirrettiin Miehen ja Varamiehen kans noin seittemän versiota. (Jännittävän monella tapaa vois noin pienen paikan toteuttaa. Useammalla kuin mitä on ehdottajia.)

kiveä kiertävät laudanpäät leikattiin tylpäksi, jotta terävät kärjet ei katkea ajansaatossa

Hieman iso ja ikävä kivi oleskelee tuossa saunan seinustalla. Sitäki jouduttiin rankasti miettimään, koska siirtäminen ei tullu kysymykseen eikä myöskään terassin nostaminen kiveä korkeammaksi. Mies päätti kiertää sen. Ja aika kauniisti kiersiki.

kaiteen kulma on irrallaan pystypuusta

Kattokaa nyt miten hienosti tehty kulmat. Kyllä se vaan on taitava.


Siinä vielä koko komeus ilman koristeita ja Instagram-filttereitä. 

torstai 2. elokuuta 2018

Anna olla viiminen angervo...

Istuttiin Miehen kanssa tuossa uudenkarheella saunanterassilla uintioluella (koska on liian kuuma saunoa) ja yhtä puskaa mietittiin, että miten siitä pääsis eroon, kun se ei oo erityisen kaunis ja tykkää levittäytyä vähän turhan tehokkaasti. Sanoisin jopa, että angervomaisesti.

Koska oon luvannu, että ketään ei hävitetä ennen kuin ne on tunnistettu, niin kaivoin esiin kesäkuun alussa otetut kuvat, joissa pensas vielä kukki, ja otin esiin ystäväni Googlen. 

Idänvirpiangervon kukat on läheltä kauniit pienet ja valkoiset

Hyvin nopeasti alko käydä hyvin ilmeiseksi, että kyseessä on kuin onkin angervo. (Tähän väliin voimakkaita kirosanoja. Aiemmat angervotunnistukset voi lukea otsikoilla Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus, Tyhmä pajuangervo sekä Taas yks hel****n angervo!

Hetken toivoin, että kyseessä olis norjanangervo, jossa on kauniit, runsaat ja terttumaiset kukinnot, mutta koska toi mun puska ei väärästä tunnistuksesta kauniimmaksi muutu, niin pakko jatkaa etsintöjä. 

Idänvirpiangervo on angervomaisen tylsä puska

Uskoisin, että kyseessä on idänvirpiangervo, ystävien kesken virpiangervo. Tällä on soikeat sahalaitaiset lehdet ja pienet, valkoiset kukat, jotka kukkii melkein pyöreähköissä muodostelmissa, jotka puolestaan näyttää karvaselta, koska heteet on kukan kokoon nähden tosi pitkät. Kukat läheltä ihan kauniita, mutta kokonaisuudessaan kohtalaisen tylsä puska. Sanoisin jopa, että angervomaisen tylsä.

Ihan voin kertoa, että tämä angervoyksilö on tasan samanlainen kuin noi muutki angervot eli kasvaa ja leviää villisti ilman minkäänlaista hoitoakin, tykkää leikkaamisesta ihan helvetisti ja jos haluaa siitä eroon, niin tarvii repiä juurineen. Great.

Tää oli nyt sitte kasvitunnistus numerolla 23 ja tosiaan neljäs angervotunnistus. Mulle alkais nää angervot nyt piisaan.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Amatöörin auringonkukat: Ameriikan fail

Kukkatikkarista kasvatettavan auringonkukan (Ameriikan ihme, josta kirjoitin kesäkuussa) piti olla satavarma kasvatuskeino ja puutarhauusavuttomuuden ruumiillistuma. Tikkari multaan ja vettä perään säännöllisesti.

Testattu. Ei toimi.

Nyt toi rikkaruohoki kuolee jo, kun luovutin ja lakkasin kastelemasta useamman viikon odottamisen jälkeen.

Kukkatikkarin pallo on auennut hieman, mutta mitään kasvanut ulos

Suoritin kasvitieteellisen ruumiinavauksen ja kyllä siellä jotain auringonkukan siemenen tapaista oli, mutta ei niistä kyllä yksikään ollu edes yrittäny itää. Mikä lie tullu sitte. Maanantai vai liian pitkä aika ilmatiiviissä muovikääreessä.

Todistettavasti sisällä oli siemeniä, mutta ei mitään mikä ois itänyt

Ens keväänä vois unohtaa Ameriikan ihmeet ynnä muut temput, koittaa aloittaa ajoissa ja seurata oikeesti ohjeita.

Vielä mä saan sen kukkimaan, prkl!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Muutosmyönteiset mansikat

Heti perään toinen onnistuminen. Istutin viime vuonna pensasmustikoita ja juu, ne ei todellakaan vielä mustikoinu, mutta sen sijaan niiden juurille siirretyt metsämansikat on vallan villiintyny. 

Metsämansikka villiintyi aurinkoisesta paikasta ja nyt on paljon marjoja

Sitäki nimittäin viime vuonna täällä mietin, että voiko metsämansikoiden mansikointia jotenki auttaa ja sain kommentteja, että aurinkoiseen paikkaa siirtäminen vois auttaa. Siispä siirsin juuri raivattuun pensasmustikkapenkkiin kaikki muissa kaiveluhommissa eteen tulleet metsämansikat. Toimii. Tänäänki keräsin aamujugurttiin ainaki 15 mansikkaa. (Se ei oo kovin iso penkki...)

Metsämansikassa on samanlaiset valkoiset kukat kuin viljellyssä mansikassa

Noi mustikat ois ohjeitten mukaan pitäny lannottaa rodo-lannotteella keväällä. En muistanu, mutta enpä usko, että ne ois marjonu siitä huolimatta, koska vasta istutettu ja on ollu niin karmean kuivaaki niin nuorille juurille. Ehkä ens vuonna saan jugurttiin vaihtelua.


torstai 19. heinäkuuta 2018

Pioni tarvitsi vain hieman tilaa

Lopultaki lomalla! Sen kunniaksi kerrottakoon, että pioniin aukesi tänä kesänä viisi hienoa kukkaa. Ai että!

Bowl of beauty -pionin kukat on isoja ja syvän pinkkejä


Kaksi kesää sitten mulle selvis, että mulla ylipäätään on pioni. Silloin kukkia tuli yksi. Valtavan hieno sekin, mutta ilman kukkaa en olis rantapuskan keskeltä kyseistä tyyppiä koskaan löytäny.

Sillon selvis, että kuten me kaikki, pioni tarvitsee omaa tilaa kasvaakseen täyteen potentiaaliinsa. Sitä sille oli järjestettävä, joskin hieman kurjenmiekan kustannuksella. Mutta kannatti. Viime kesänä oli kaksi kukkaa ja tänä vuonna jo viisi. Viisi hienoa kukkaa.

(Toki ne on nyt jo kuihtunu, mutta kerkesin näkeen kuiten.)

hymyilevän mäyräkoiran kans nautitaan saunan terassilla auringosta kesästä ja lomasta

Loma!



lauantai 7. heinäkuuta 2018

"Kanukat ovat isoja, leveitä, peittäviä pensaita"

Varaston seinustalla kasvava yksittäinen kirkkaan punavartinen köynnöstävästi kiipeävä kaveri on kiehtonu mua jo hetken. Ja koska se selvisi kuin selvisikin väliaikaisella nuupahduksella alkukesän kuivuudesta, niin se ansaitsee tunnistuksen, vaikka edustaa kooltaan ja egoltaan noin promillen tuhannesosaa tästä meidän viidakosta.

meidän kanukka on yksivartinen surkea ilmestys eikä mikään iso, leveä ja peittävä pensas


Nyt on taas nevöhöörd-osastoa. Huolellisen googlaamisen perusteella uskallan esittää, että kyseessä on korallikanukka. Tunnistamisen haasteellisuutta lisäsi se, että näyttävänpunaisesta varresta johtuen internettiin kuvia laittavat tahot on tykänneet kuvata tapausta lehdettömänä.

Puutarha.net osaa valaista kanukoiden sielunelämää:

  • Sukuun kuuluvat lajit ovat kesävihantia yksikotisia pensaita tai pieniä puita ja joskus ruohoja. (Monipuolinen kaveri. Kesävihannan mä pystyn päätteleen, mutta osaako joku kertoa mitä tarkottaa yksikotinen?)
  • Lehdet kasvavat vastakkain ja ovat ehyitä ja ehytlaitaisia. Lehtien sivusuonet ovat eteenkaartuvia. (Jep.)
  • Kukinto on sarjamainen tai latvahuiskilo ja tiheä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja pieniä, verhiö ja teriö ovat neljälehtisiä. Hedelmä on kaksisiemeninen luumarja. (En oo toistaseksi tavannu kukintoja tossa meidän tyypissä. Ja mikä on luumarja...?)
  • Kanukat ovat isoja, leveitä, peittäviä pensaita. (Haha, mulla on yksi varsi. XD)
  • Kanukat viihtyvät parhaiten tuoreessa, runsasravinteisessa ja -multaisessa maassa. (No tää voi selittää ton edellisen kohdan.) 
  • Kanukat sietävät tarvittaessa voimakastakin leikkausta. (Katotaan sitte, jos joskus on jotain leikattavaa.)

Korallikanukasta kerrotaan vielä erikseen, että se muodostaa suuria pystykasvuisia pensastoja ja, että siinä on keväällä valkoiset kukat huiskilokukinnassa. Ei mitään käryä mitä on huiskilokukinnot, mutta jos ottais tavotteeksi ton pensastomaisuuden ja kukkimisen.

Kanukkaa lisätään puutuneista pistokkaista. Äh. No mä vähän selvitin ja tosiaan toi pistokasasia on ihan oma maailmansa. On kuulkaas ruohopistokasta ja puutunutta ja puutumatonta ja taivukasta ja vaikka mitä. Tässä kuva puutuneen pistokkaan käsittelystä Marjatta Uosukaisen diaesityksessä "Puutarhakasvien varmennettu tuotantojärjestelmä ja FinE-tuotemerkki markkinoinnissa".
Kuvalliset ohjeet puutuneiden pistokkaiden käsittelylle

Palaan asiaan, jos joskus saan aikaiseksi kokeilla.