maanantai 7. elokuuta 2017

Iso kiltti jätti

En kauheasti vietä aikaa tuolla tontin nurkalla, jossa säilötään saunaremppatarvikkeita. Tänään sieltä yllättäen pilkisti yksi varsi varsin vaikuttavan kokoisia valkoisi kelloja. Ukonkelloja.

Jostain luin, että ukonkello on suurin Suomessa kasvava kellokasvi, mutta koska en nyt enää löydä sitä sivustoa ja linkkiä, niin sovitaanko, että vaan uskotte mua.

suuri kellokukka valkoinen ukonkello

En tiiä onko sillä kukkiensa painoon nähden liian hentoinen ja pitkä varsi vai oliko parin päivän sadekeli lannistanut kukkijan, mutta hain varmuuden vuoksi sille hiukan lisätukea, ettei tarvi ihan maata myöten mötköttää.

Arboretum Mustilan nettisivuilla kerrotaan, että metsässä ukonkello ei kasva yhtä korkeaksi kuin lannoitetussa perennamaassa ja pysyy siksi paremmin pystyssä, mutta että sadekuuro tekee varresta niin raskaan, että kaatuilevat joka tapauksessa. Vaikka toi mun ukonkello kasvaa teknisesti perennapenkissä, niin kyllä sen kasvupaikka taitaa tässä tapauksessa metsäkategoriaan mennä, koska tuota nurkkaa ei varsinaisesti hoideta eikä lannoiteta.

En tiedä onko tämä yksilö kasvanu meillä jo aiemmin vai toiko lintu sen mukanaan, mutta Mustilan mukaan violettiin vivahtava sininen on joka tapauksessa yleisempi väri ja valkokukkaisia näkee harvemmin.

Ukonkello kuulemma kasvattaa vuosien mittaan voimakkaan mättään ja komistuu, kun paksuihin juuriin kertyy vararavintoa. Se leviää hyvin siemenestä, mutta ei rikkaruohomaisesti. En tiedä miten tuota vararavinnonsaantia voi edistää, mutta taidanpa tehdä tälle saman kuin akileijoille eli raivata tilaa siemenille tipahdella ja itää.

Äiti on täällä mökillä käymässä ja olin juuri esittelemässä kuinka hienosti akileijat on lisääntyny rantapuskassa viime vuodesta, kun bongasin niiden seasta toisen varren ukonkelloa. Ihan toisella puolella tonttia kuin se toinen, tietysti.

suuri valkoinen kellokukka ukonkello akileijojen juurella

Ukonkello siis jatkaa meidän tontilla säännöksi muodostunutta linjaa, jossa kauniita kukkia on vain yksi tai kaksi vartta, kun taas rumia kasvaa valtoimenaan joka puolella vaikka kuinka hävittäis. Taistelu tasapainon löytämiseksi jatkuu.

perjantai 4. elokuuta 2017

Muurarin banaani-kinuski-muffinssit

Miehen ystävä (kutsuttakoon häntä Varamieheksi, kun on niin usein maisemissa) on auttanu meitä älyttömästi saunarempassa ja meinas syksymmällä tulla muuramaan vielä saunan paloseinän. Kun se kuuli, että kaikki loput seinä- ja kattovärkit on hommattu ja oltiin löydetty vielä vanhojen tiilien taivas Noormarkusta, niin eihän se malttanu pysyä poissa.

Ja minä tietysti jälleen tilanteessa, jossa mietin, miten voin korvata talkootyön keittiön antimilla. (Aiemminhan meillä on jo syöty mm. Saunansuoristussämpylöitä ja Saunanpurkajan pikapullaa.)

muffinssit mukeissa aitoja kuppikakkuja

(Kuvassa jo paistettuna, kun muuten ois tullu tähän alkuun liikaa pelkkää tekstiä.)

Olin aiemmin pakastanu pari tosi mustaksi ehtinyttä banaania paloina, kun en raaskinu poiskaan heittää, ja Dioriina-blogin Marina jätti käydessään puoli purkkia kinuskituorejuustoa. Nää rupes kuulostaan ihan banaani-kinuski-muffinsseilta.

Tietty tartuin Kodin Kuvalehden ohjeeseen, joka oli otsikoitu "Banaanimuffinit, joihin on aina ainekset kaapissa". Kuulostaa mökkisetiltä.

Mutta eihän mulla mökillä mitään muffinssivuokia ole, joten tein nää kaikkiin mukeihin ja muihin mitä nyt sattu olemaan puhtaana. Ohjeesta sanotaan tulevan 15, jos teet tavallisiin muotteihin.

taikinaa vatkataan vispilällä vihreässä kulhossa

Muffinssit on superhelppoja tehä. Näihin tarviit:

  • 100 g voita tai margariinia
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 munaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 banaania (mitä mustempia, sen parempi)
  • Kinuskituorejuustoa (tai jos sulla on jotain muuta makeaa makua, niin käy varmasti)

Action-osuus:
  • Laita ihan ekana taas uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  • Vaahdota pehmeä rasva, sokerit ja munat. (Mullahan ei ole täällä sähkövatkainta, joten vatkasin sen verran kuin jaksoin. Ei sitä nyt ehkä vaahdoksi voinu kutsua.)
  • Yhdistä jauho ja leivinjauhe ja sekota vaahtoon silleen, ettet turhaan vatkaile. Sen verran vaan, että tulee tasaista. (Katoaa muuten se vaahtomaisuus ja jos sitä ei ollu alunperinkään, niin vielä pahempi.)
  • Murskaa (mitä mustemmat, sen paremmat) banaanit, vaikka haarukalla, ja kääntele taikinan sekaan. (Taas pyritään mahollisimman vähään vatkaamiseen.)
  • Jaa kippoihin ja aseta keskelle teelusikallinen tuorejuustoa. Käännä päälle pikkasen taikinaa peitoksi.
  • Paista 25 min.
  • Jos sulla jäi tuorejuustoa, niin voit sillä vielä kuorruttaa valmiit muffinssit.
banaanimuffinsseja kuppikakkuja kahvikupeissa kinuskikuorrute lasissa kahvia

Kun on käyttäny kaikki mukit muffinssitouhuun, niin joutuu juomaan kahvin lasista.

Pakko sanoa, että ihan hemmetin hyviä tuli näistä. Paha vaan, että Varamies (kuvassa vasemmalla) oli vaan yhen yön ja jouduttiin Miehen kans syömään kaikki loput.

muffinsseja kahvikupeissa onnelliset miehet syömässä

Ja ihan hemmetin hyvä tuli seinästäki! Nyt ei puutu enää kuin ne kaikki muut seinät. Ja lauteet. Ehkä sittenkin päästään saunaan tänä kesänä.

saunan seinä muurattu vanhoista tiilistä

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Peippi, pillike, pähkämö, joku muu, mikä?

Sukelsin sitte syvemmälle tohon pensashanhikkikasaan selvittääkseni mitä kaikkea siinä kasvaa. Ainaki angervoa (mikäpä ettei), heinää, niittyleinikkiä ja vadelmaa. Noin aluksi. (Palataan noihin vadelmiin myöhemmin, koska niitä on täällä muuallaki.)

jalopähkämö jalopillike pähkämö pillike pienet lilat kukat torvimaiset kukat ryppäässä

Ja sitte tää. Nyt tuli kuulkaas vaikein tunnistus tähän mennessä. Käytin kaikki mahdolliset Google-hakutaitoni sekä noin 40 erilaista ominaisuusyhdistelmää Luontoportin lajitunnistuskoneessa. Kävin jopa kaks kertaa tarkistamassa kukkien torvimaisuuden asteen ja lehtien sahalaidan pyöreyden.

Päädyin jo kerran peippiin ja toisessa kohtaa pillikkeeseen, mutta jotenki ei tuntunu oikeelta. Sitte pillike-kuvia kahlatessa tuli vastaan Siniunikon-blogi ja siellä just oikean oloinen tapaus. Jalopähkämö. Huh.

huulimaiset kukat terttumainen kukinto jalopähkämö jalopillike

Wikipedia kertoo, että jalopähkämö on monivuotinen pähkämölaji, jota esiintyy Lounais-Aasiassa.

Jaatuota.

Voidaanko kuitenki sopia, että sitä esiintyy myös Suomessa.

Normaalisti en luettelis näitä ominaisuuksia, mutta varaudun jo seuraavaan googletukseen ja voin tarvita mm. seuraavia termejä: pensastava, lehti puikea, herttatyvinen, koristeellinen sahalaita, terttumaiset kukinnot, huulimaiset kukat. (Nämä meille tarjosi Puutarha.net.)

Ja arvatkaas mitä muuta? "Kutsutaan myös nimellä jalopillike." Jossain luki aiemmin, että jotain peippiä voi kutsua myös pillikkeeksi. Eli onko pillikkeet, peipit ja pähkämöt samaa asiaa vai onko pillike jonku sortin yleisnimitys?

Jalopähkämö jalopillike pienet terttumaiset kukinnot torvimaiset kukat

Liiallisilla hoito-ohjeilla jalopähkämöstä kertovia sivustoja ei ole pilattu:

  • Heinäkuun kukinnan jälkeen kuihtuneiden kukkien poistamisella voi lisätä lehvästön rehevyyttä. (Viherpeukalot.fi)
  • Jaetaan ja istutetaan uudelleen, kun kasvuston harvennettua keskeltä. Lisääminen jakamalla. (Puutarha.net (myös kirjoitusvirhe))
  • Ei kannata istuttaa kovin pieneen tilaan vaan esim. isompiin perennapenkkeihin, pensaiden aluskasviksi. Istutusväli 40 cm. (Kuusankosken Viherpiste)
Pittääpä kattoa, mitä tämän kans tekkee. Ihan nättihän se olis jossain vähemmän ruuhkasessa kohteessa. Jään pohtimaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Rantapuskan rehottaja

Kaikkihan mulla täällä rehottelee enemmän tai vähemmän, mutta nyt kun pionia uhanneelle siperiankurjenmiekalle on kasvunrajoitussuunnitelma ja pari sijoituskotia, niin otetaas käsittelyyn tuo pensas sen toisella puolella. Se on pensashanhikki. Kasvitunnistus nro. 16.

Pensashanhikki pienet keltaiset kukat pensas suipot pienet lehdet

Kodin Kuvalehti kertoo, että pakkasiin asti kukkiva pensashanhikki on tiheä ja matala pensas. Mun pensaasta sojottelee pitkiä oksia sinne tänne ja se varjostaa sekä pionia että väliin jääviä ruskoliljoja (jotka neki voisin kyllä siirtää johonki muualle).

Siispä "pensashanhikin muotoilu" Googleen ja Turun Sanomien Koti-osio vuodelta 2015 kertoo, että syyskuu on hyvä aika leikata monia pensaita, kuten pensashanhikkia. Paitsi jos meinaa leikata kokonaan alas, sitte pitää oottaa kunnon lepokautta eli mieluiten kevääseen. Mulle riittää vähempikin rehotuksen hillitseminen, joten taidan kokeilla tänä syksynä.

"Syksyllä tehdyissä huoltoleikkauksissa on se etu, että kasvit, joissa on yhä lehdet lähtevät parantamaan leikkaushaavoja saman tien."

Pensashanhikki rehottaa rantapenkassa

Ehkä tuosta vois myös perata pois tuota muuta samassa läjässä kasvavaa ja katsoa kuinka iso osa tuosta kokonaisuudesta edes on pensashanhikkia.

Kodin Kuvalehti kertoo vielä, että pensashanhikin "harventaminen parantaa kasvua ja kukintaa. Varhain keväällä vanhoja oksia voi poistaa maata myöten. Kukat kehittyvät sekä samana kesänä kasvaneisiin että vahempiin versoihin. Runsaimmin kukkivat pari, kolme vuotta vanhat versot. Vanhat yksilöt kestävät alasleikkausta, mutta uusiutuvat hitaasti."

Mun täytyy tunnustaa, että en ole varma onko toi pensas kukkinu runsaammin aiemmin kesällä. Nyt siinä on jokunen kukka siellä täällä. Voi siis olla, että leikkaus tekee sille joka tapauksessa hyvää. Ens kesänä näkee kuin meän kävi. Tai parin, kolmen vuoden päästä. Kattoo ny.



perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pionia väijyvä kurjenmiekka

Heti pionin vieressä rantapenkassa kasvaa valtaisa kurjenmiekkapuska. (Iriksiksi näyttävät kutsuvan myös.) Kukan väristä päättelen, että kyseessä on siperiankurjenmiekka.

sinikukkainen kurjenmiekka siperiankurjenmiekka rannassa

Wikipedian korkeusmääritelmä siperiankurjenmiekalle on aika laaja (40-120cm), enkä tietty mitannu, mutta toi mun saattaa just ja just vielä mahtua 120 mittaan. Kerrotaan myös, että "sen maavarsi on lyhyt ja suikertava". Onko maavarsi sama asia kuin varsi? Ja tarkottaako suikertava just sitä miltä se kuulostaa vai jotain mitä pitäs tietää?

Idealista.fi:n iiris-kukkakoulun mukaan siperiankurjenmiekan kukat voi olla myös valkoisia, keltaisia ja violetteja (että se siitä värilajitunnistuksesta). "Kasvi viihtyy kosteassa maassa ja kasvaa suurina mättäinä" (check). "Soveltuu vesiaiheiden vierille" (kuten vissiin jälleen koski).

siperiankurjenmiekka pionin vieressä valtava mätäs joen rannalla

Mutta mua kiinnostaa nyt eniten se, miten mättään kasvua voi rajoittaa tai valmista mätästä pienentää. Se nimittäin väijyy mun pionia, joka, kuten olemme oppineet, tarvitsee reilusti omaa tilaa. (Kaveri oli kuullu kylillä, että se suunnittelee attentaattia seuraavaksi kerraksi, kun ollaan poissa mökiltä.)

Veikkaan, että vastaus löytyy jakamisesta. Jakaminen tehdään kukinnan jälkeen. Meillä kotona tarjoilee kuvalliset ohjeet kurjenmiekan jakamiseen, joten tässä tiivistys.

Ensinnäki tarvitaan näitä työvälineitä:
  • teräväkärkinen puutarhalapio
  • istutuskauha
  • kirves
  • puukko
  • oksasakset
  • talikko
  • rautaharava
  • käsihara
  • ämpäri
  • pressu tai kottikärryt
  • kastelukannu
Haha! Eihän meillä edes ole näitä kaikkia mökillä. Kyllä pitää yks kurjenmiekka pystyä lapiolla jakamaan. Ja siis tietty puukkoa tarvii aina vähän. Vaikka mitä tekis.  
  1. Irrota paakku painamalla lapiolla pystysuorat pistot ja kampeamalla.
  2. Irrota juuripaakkuja toisistaan käsin (tai pakota vähän puukolla). Jakotaimiin mahdollisimman paljon ehjää juurakkoa.
  3. Istuta 35 cm välein. Vaakaan kasvava maavarsi tulee aivan pintaan. (Jes, eli siitä sen tunnistaa. Ei siis oo sama kuin varsi.) 
  4. Kastele. Tai älä kastele, jos kasvi on jo syksyn lepotilassa (mistä sen taas tietää?) tai jos maa on vaarassa jäätyä yöllä.
kurjenmiekka siniset kukat siperiankurjenmiekka mätäs rantapenkassa

Nyt pitäs enää keksiä paikka, johon tuota siirtäis. Tai jos haluat tarjota sijoituskodin siperiankurjenmiekalle, niin ilmoittaudu heti!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kesäkavereiden piknikeväät: kinkkupiiras, Pinterest-leipä ja pastasysteemi

Otettiin ystäväni Veeran kanssa oikein kesäkaveriviikonloppu (ai että, me tehään tätä liian harvoin) ja suunnattiin mökille ja Pori Jazzeille. Koska alisuorittaminen ei varsinaisesti kuulu meillä valikoimiin, niin päätettiin tehä piknikeväät ite.

Mutta eka nautittiin Suomen kesästä. (Ja tehtiin puutarhahommia, joista kerroin Nurmipäivityksessä.)

kesäkaverit lempi ja hellä aurinkoa ottamassa sol-olutta juoden
(Kuva: Veera)

Sol a clock!

sol-olut mäyräkoira rengaslelun kanssa ja punaiset varpaankynnet

Olihan meän sitte pakko ruveta sitä evästäkin katteleen, kun iltapäivästä oltiin luvattu ruveta suunnistaan sinne Kirjurinluotoon.

Tuosta tollanen realistinen piknikeväskuva lopputuloksesta, kun ei kyenny enää pelipaikoilla ruveta lavasteleen mitään sisustuslehtikuvia. Saatto olla pohjiaki jo pikkasen.

helpot piknikeväät helppo kinkkupiirakka pastasalaatti pestopastalisäke juustoleipä

Menussa oli tällä kertaa kinkkupiirakka, juustoinen leipäjuttu ja pestopastasalaatti. Aloitetaan kinkkupiiraasta, kun vaati eniten vaiheita. Ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi.


Kinkkupiiras


Leikkuulaudalla punaista paprikaa paloina sekä palvikinkkupala

Ohje Valion.

Ostin tätä varten lähikaupasta paketin (3kpl) sellasia suorakaiteen muotosia (pikkasen A4:sta pienempiä) alumiinivuokia, niin ei tarvinnu miettiä, miten saan Jazzeilta astiat takas mökille.

Pohja on helppo ja ainekset löytyy joka mökiltä. Tein pohjasta ite noin puolitoistakertasen, koska inhoan sitä, että taikina ei riitä kunnolla vuoan reunoille asti. Tässä kuitenki alkuperäiset määrät (Ø 26 cm:n vuokaan), koska en tarkalleen tiiä paljo pistin.

  • 100 g voita tai mitä vaan rasvaa (paitsi Keijua)
  • 2 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl vettä
  • 1/4 tl suolaa

Täyte on ihan yhtä helppo, kunhan muistaa ostaa ainekset. Mulla kasvaa onneksi huonovointinen persilja tossa yrttimaassa, niin sain en ihan desiä, mutta vähän väriksi muutaman oksasen.

  • 150 g palvikinkkua (Ahlaisten K-Marketista sai vain 400g paketteja, joten käytin reilut 200 piiraaseen ja tein lopusta seuraavana aamuna munakkaan.)
  • 1 punainen paprika
  • 1 sipuli (No en muistanu ostaa tätä, mutta onneksi oli kevätsipulia, niin käytin niistä ne sipuliosat. Eikö se oo sama asia.)
  • 1 prk eli 150g creme fraichea (Varmaan ihan kermaviiliki käy, mutta otin nyt ihan sitä mitä ohjeessa oli, kun olin siellä kaupassa.)
  • 1 pussi eli 150 g juustoraastetta (Ihan voit myös perinteisesti raastaa juustokimpaleesta, mutta mulla on kolme isoasiskoa ja sain lapsena aina raastaa sen hel***n juuston, joten nykyää ostan raasteena aina kun mahdollista.)
  • 3 munaa
  • mustapippuria
  • 1 dl hienonnettua persiljaa (Ilman persiljaaki pärjää ihan varmasti. Et kuitenkaan muistanu ostaa.)
Toimintaosio:
  • Ihan ekana se uuni taas lämpenemään 175 asteeseen.
  • Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle ja reunoille.
  • Kuutioi kinkku ja paprika. Hienonna sipuli. Levitä taikinapohjalle. Sekoita muuta ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan.
  • Paista n. 35 min. (Mulla oli ehkä 10 minsaa pidempään, kun laitoin puhelimeen ajastuksen ja jätin sen lataukseen sisälle. Ei menny miksikään.)

Juustoinen leipähässäkkä


Leivän rakoihin laitettiin juustoa kevätsipulia ja voita

Veera bongas ohjeen Pinterestistä. Toki ohje oli pelkkinä kuvina, koska linkki ei enää toiminu, mutta tää on niin yksinkertainen, ettei vaatinu kirjallisia ohjeita. (Yllä olevassa kuvassa vasen puoli paistamaton ja oikea paistettu.)

Tarviit: 
  • Vaalean leivän (Sellasen ranskanleivän muotonen on oikein hyvä. Onko sille muodolle joku nimi? Joo, ja siis voihan sen tehä itekki, mutta nyt en viittiny.)
  • Terävän veitsen
  • Juustoa (Mistä tykkäät tai mitä sulla on mökillä. Me käytettiin perus edamia.)
  • Sipuli-voi-seoksen (Pistin Oivariinia, öljyä ja kevätsipulin varsia. Niitä mulla oli ja tulee kiva vihree lisäväri. Määrät joudut määritteleen ite. Hyvin se menee.)
Toiminta:
  • Leikkaa leipään syviä viiltoja pysty ja poikkisuuntaisesti. Silleen ihan reunasta reunaan ja päästä päähän, mutta älä leikkaa pohjaan saakka, jotta leipä pysyy kasassa.
  • Leikkaa juustosta sopivan kokosia palasia ja tunge leivän rakoihin.
  • Pyöräytä silputut sipulit, oivariini ja öljy kattilassa silleen, että sipulit pehmenee. 
  • Pyydä kaveria raottaan leivän rakoja ja tunge lusikalla joka rakoon voi-sipuli-seosta. (Pistettiin vielä Oivariini-nokareita lisäksi.)
  • Käytä uunissa 175-200 asteessa jotain vartti kakskytminsaa. Sen aikaa, että juusto on kivasti sulanu.

Pestopastasalaatti


Tää me keksittiin ite. Tai Veera keksi ja mää rohkaisin. Ja siis salaattihan tää ei oikeastaan oo vaan pastalisäke.

Tarpeet:
  • Pastaa pussillinen (Otettiin niitä rusetin näkösiä. Meitä oli yli kymmenen ja vähempiki ois varmaan riittäny.)
  • Pestoa purkki
  • Kirsikkatomaatteja rasia tai kaksi
Toiminta:
  • Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. 
  • Sekoita joukkoon pesto. 
  • Leikkaa kirsikkatomaatit vaikka puolikkaiksi ja nakkaa perään.
  • Voilá!

Kesäkaverit Pori Jazzeilla


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Miten mäyräkoira rauhoitetaan

dogshaming mäyräkoira lelurengas

Se on nyt monta tuntia painellu aivan onnellisena toi rengas kaulassa. Taukki.

(Lapussa: I BARK NON-STOP GUARDING MY PRECIOUS TOY RING. WHEN I WEAR IT ON MY NECK I DON'T HAVE TO STRESS ABOUT IT)