lauantai 24. kesäkuuta 2017

Marjoja marjomisen ilosta

Sen verta villit kelit ollu tänä keväänä, ettei kerenny juhannusruusu kukkimaan juhannuksena. Onneksi tunnistin sen viime vuonna. Sen sijaan mökin takana olevan vaaleanpunaisen juhannusruusun vierestä bongasin eilen uuden tyypin.

Vaikka kyseessä on ihan hyvän kokonen pensas, niin jostain syystä huomasin sen vasta nyt. Siinä on kauniit pienet keltaiset kukat ja viininpunertavat lehdet.

pienet keltaiset kukat tumman punaiset purppurat lehdet purppurahappomarja happomarja


Päivänpesän elämää -blogista bongasin samannäköisen kaverin ja tiedon, että kyseessä on happomarja. Blogi kertoo, että hänen happormarjansa menestyy aurinkopaikalla, mutta sitten piti jatkaa googlaamista.

Wikipedia tiesi, että happomarjoja on noin 500 lajia ja että Suomessa yleisimmät lajit lienee ruostehappomarja, hurmehappomarja ja japaninhappomarja. Näistä ainakin ruostehappomarjan marjoja voi käyttää rajatuissa elintarviketarkoituksissa. Jotenki jäi sellanen olo, että tää mun puska ei ole mikään noista kolmesta. Jatkoin siis googlaamista.

Ihan hyvä, että jatkoin, koska toi mun pensas on purppurahappomarja, jonka punaiset suippolaiset marjat kaunistaa puutarhaa talvella, mutta ovat syömäkelvottomia. Suomalainen taimi ei kerro kuinka paljon kuolee, jos niitä käyttää esim. hilloon, mutta ehkä en lähe kokeileen. Tää tyyppi saa tyytyä elämäänsä silmänilona.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Viis asiaa, joita ilman suomalainen ei mökkeile

Mua haastateltiin toukokuun AirBalticin Baltic Outlook -lehteen ja pyysivät listaa viidestä tärkeimmästä tavarasta suomalaisella mökillä.

Esittivät esimerkkinä torkkupeittoa, jonka alla voi iltahämärässä lueskella kirjaa ulkoterassilla. Ai niinku niinä kahtena iltana, kun on niin lämmin, että torkkupeitto riittää, kunnes kolmen minuutin päästä on pakko mennä sisälle sääskien takia.

Tein heille realistisen listan.

1. Tulitikut. Miehellä on varsin ikävä tapa laittaa poltetut tulitikut takas askiin. Pieni asia, joka laukasee minussa kohtuuttoman raivokohtauksen, kun yritän löytää palamattoman yksilön.

Sitä paitsi iskä aina sanoo, että siitä voi tulla hengenlähtö, jos ottaa metsään mukaan näennäisen täyden tikkuaskin, jossa ei olekaan toimivia tikkuja. (Toki sen on meistä tuo toinen, joka sinne metsään menee, että omaan nilkkaan nasahtaa.)

halkopino tulitikkuaski sampo-tulitikut


2. Villasukat. Koska Suomen kesä.

siniharmaat pitkävartiset villasukat räsymatto


3. Kumisaappaat. Helppo laittaa jalkaan ja potkasta pois. Pitää loitolla myös käärmeet ja muun epämääräisen elämän. Sitä paitsi mäyräkoira ei yllä kusemaan sisään, jos päättää merkata väärän paikan.

siniharmaat Hai-saappaat kumisaappaat pihakivetys


4. Kirves. Jokaisella suomalaisella mökillä on tulisija, joten kirves löytynee myös. Toi kuva on suvun mökiltä Inarista. Kiitos äitille kuvasta. 

Pakko kertoa, kun siskon lapset oli pieniä (yks neljän vanha ja kaks kaksvuotiasta) ja oltiin menossa tuolta takana näkyvästä vajasta hakeen varmaan puita. Lukon kanssa renkatessa kakarat paineli oven alta sisään. Huudeltiin siinä sitte, että mitähän te siellä puuhaatte, niin neljävuotias tuumas vaan, että "hakataan kirveksellä halkoja". Tuli vähän kiire saada se ovi auki.

puuvartinen kirves pystyssä puupölkyssä talvella halkoja maassa

5. Radio. Yle puhe, Politiikkaradio, Kansanradio ja selkokieliset uutiset. Niistä on mökkitunnelma tehty. 

musta vanha radio ja kasettisoitin  ikkunalaudalla ikkunasta näkyy joki


torstai 8. kesäkuuta 2017

Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja

Viime vuonna näihin aikoihin huomasin omistavani voikkukkapellon nurmikon sijaan. Taistelu oli kova, mutta mielestäni voittoisa.

Tänä keväänä päästiin paikalle sen verta aikasin, ettei muu vihreä ollu kerenny piilottaa pihaa peittävää sammalta. Jäin ihmettelemään miten siinä ylipäätään on mahtunu kasvaan ollenkaan nurmikkoa. Tai voikukkia.

kivetty polku ja sammaleinen nurmikko

Sammalia en sentään rupee tunnistaan. Joku raja.

Hommattiin sammalsyöppöä. Luki siinä pussin kyljessä, että jos on paljon sammalta, niin kannattaa heittää myös kalkkia perään. Ja kastella.

Nakattiin kyllä kalkkia, mutta ei me nyt sitä kasteleen ruvettu, kun ois pitäny joesta kantaa vesi. Kyllä sade hoitelee tällaset.


sammasyöpön ja kalkin laikuttama nurmikko ja kivetty polku

Ei hoidellu. Sammal oli kyllä kuollu, mutta ei tää nyt varsinaisesti kauniimmaksi ollu muuttunu, kun parin viikon päästä tultiin uuestaan.

Josko se siitä. Ennen pitkää.

Oman haasteensa nurmikolle tuo toi meidän varsin energiapitoinen maansiirtourakoitsija. Tän se puuhasteli sillä välin, kun otin nokoset tossa keinussa.

keinun alla nurmikossa koiran tekemä kuoppa

Tää seuraavan päivän projekti tais olla joko oikean tai kuvitellun hiiren metsästystä.

mäyräkoira kaivamassa kuoppaa nurmikkoon ja tutkii

Huoh.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Saunanpurkajan pikapulla

Meillä oli viime viikonloppuna kaveri mukana remontoimassa saunaa ja koska ite olen ihan perässävedettävä noissa remppahommissa, niin ajattelin paikata asian leipomalla. Ei mitään ihmeellistä tietenkään, mutta sen verran, että tulee remppaajille arvostettu olo.

Häivähti jossain tajunnassa vasta nähty lausahdus "Kokeile pikapullaa" ja noin seitsemännen mökin sohvalla lojuvan aikakausilehden kohdalla tärppäs, Kotivinkki 7/2017.

Mökilläleipomiskriteeri on, että ainesten täytyy löytyä (pääosin) valmiina ja vaiheiden toteutettavissa käsivoimin. Tällä kertaa jouduin ostaan kardemumman, kun en ollu aiemmin pullaa tehny tällä mökillä. (Ei multa tosin löytyis sitä kotoakaan.)

pullataikina turkoosissa kulhossa vieressä odottaa valkoinen keraaminen vuoka

Tää on niin yksinkertanen homma, että aineet ja vaiheet voi kertoa kaikki kerralla (tästä riittää kuudelle tai kaheksalle, riippuen omasta ja/tai vieraiden pullahiirisyyden asteesta):
  • Ihan ekana taas uuni lämpiämään 200 asteeseen
  • Sekoita keskenään:
    • 4 dl vehnäjauhona
    • 1 dl sokeria
    • 2 tl leivinjauhetta
    • 2 tl kardemummaa
    • 1/4 tl suolaa
  • Lisää:
    • 1 kananmuna
    • 2 dl maitoa
    • 1 dl juoksevaa margariinia (eli taas mitä vaan rasvaa mitä löytyy)
    • (en unohtanu hiivaa, sitä ei vaan tule tähän)
  • Sekoita nopeasti tasaiseksi, vältä vaivaamista. 
  • Kaada voideltuun vuokaan (ite käytin paria murokulhoa, kun en keksiny muutakaan)
  • Ripottele pinnalle:
    • raesokeria (laitoin tavallista hienoa sokeria)
    • hasselpähkinärouhetta (murskasin viime kesältä jäänyttä pähkinäsekoitusta, ei kai ne miksään vuodessa mee...)
Kaksi pullaa valkoisissa vuoissa uunissa paistumassa
  • Paista 20 minuuttia
pähkinäinen pikapulla valmiina leikkuulaudalla

Näyttääpä pitkältä tuo ohje, mutta on kyllä ihan eniten yksinkertainen. Ja toimii. Pullasta tuli kuohkeaa, sopivan kosteaa ja täydellisen pähkinäistä. Melkein hävettää, että se oli niin helppo tehdä.

sauna puoleksi purettu puukasa odottaa loppusijoituspaikkaa

Hyvä pulla, parempi sauna.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Taas yks hel****n angervo!

Tuossa varaston nurkalla on vielä yks varsin rasittava pensas. Ärsyttävyydessään vetää vertoja pajuangervolle, mutta siinä on pihlajanlehtiä muistuttava lehdet.

Pihlaja-angervon lehdet läheltä kuvattuna

Yllättyykö joku, jos kerron, että se on s****na pihlaja-angervo. Juma****a, taas yks angervo!! Kuinka monta eri v***n angervolajia voi näin pienellä tontilla kasvaa?!

Tää oli nyt siis kolmas. Ne kaks edellistä on esitelty postauksissa  "Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus" ja "Tyhmä pajuangervo".

Otetaas faktat. Tällä kertaa Suomalainentaimi.fi:
  • Rehevä, terve, nopeakasvuinen ja pitkäikäinen pihlaja-angervo leviää laajoiksi kasvustoiksi. (Hirveen (ärsyttävän) angervomaista.)
  • Se viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla ja talvehtii hyvin koko Suomessa. (Täältä voi hakea, jos joku haluaa testata jotain muuta kasvupaikkaa kuin meidän tontti.)
  • Kovaakin leikkausta sietävä pensas sopii aidanteisiin ja muulaisiin suojaistutuksiin. (Meidän tontilla angervoja on käytetty peittämään näkyvyys jokeen ja hienoihin kivikkoihin eli käytännössä kaikkeen näkemisen arvoiseen.)
Musta tuntuu, että tääki tapaus joutuu Mökki-Pirkon kuokan alle ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti ennemmin...

torstai 25. toukokuuta 2017

Kiinanpionin kriittiset hetket

Niinhän minä sillon viime kesänä meinasin, että en sen tontilta löytyneen pionin lisäksi laita uutta ennen kuin tiedetään missä se on tontilla turvassa remonttihommilta. Ja niinhän siinä kävi, että kuitenkin hairahduin ja kiinanpioni Ewelina muutti meidän mökille.

pionin

Silloin jo viime kesänä (linkki yllä) opittiin, että istutus on pioninkasvatuksen kriittisin vaihe. Pioni.fi lienee paras foorumi istutusinfolle:

"Istutus rinteeseen tai harjupenkkiin, maa läpäisevää, vettä ei saa kertyä pionin juurelle."

Koska tuo edellinen pioni löytyi rantapuskasta, niin pelaan varman päälle ja pistän uuden sinne myös. Yhessä kohtaa poltettiin lehtiä viime keväänä, joten siinä ei koko kesänä kasvanu mitään eli siihen vaan. Ei pelkoa, että kadottais samalla akileijoja tai muuta kaunista. 

"Pionit ovat mineraalimaan kasveja. Älkää käyttäkö turvetuotteita pionipenkkiin. Esim. Aurinkomulta, Musta Multa, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, niillä on mullan kanssa yhteistä vain nimi. Hakekaa vaikka ämpärillä kunnon peltomultaa lähimmästä pellosta!"

Se oli ihan hyvää se multa siinä rantapenkassa.

Mäyräkoira rantatörmällä pionin istutuspaikka ja lapio

"Istutuskuopan syvyydeksi riittää vajaa puoli metriä. Kuopan pohjalle palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle. Juurakon niskasta, siitä mistä silmut lähtevät, pitää olla maan pintaan 3-5 senttiä."

Tulkitsin, että jos ei jaksa lähteä hakemaan viiden kilsan päästä tallilta palanutta lantaa, niin tuota kanankakkaa saa käyttää (kunhan ei lapiokaupalla). Ihan en tajunnu, että kummasta suunnasta pitää olla maan pintaan 3-5cm, joten varmuuden vuoksi en pistäny juurikaan syvemmälle kuin se oli siinä omassa purkissaan.

Tiesin muuten, että meillä on kaikkiruokainen mäyräkoira, mutta ihan en arvannu, että se tilaisuuden salliessa pistelee myös kanankakkaa parempiin suihin ihan suoraan pussista.

"Älä käytä kalkkia. Pioni on happamen maan kasvi (pH 6,0-6,5), pH:n tästä noustessa häiriintyy kasvin ravinteiden saanti."

Mittaako joku näitä pH-arvoja oikeesti vai vetääkö porukka vaan tunteella? Saa kommentoida.


kiinanpioni istutettu rantatörmälle mäyräkoira vahtii taustalla kaloja

"Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi ja taimivaiheen jälkeen ei pionia tarvitse kastella."

Eli taimivaiheessa kasteellaan? Onko tää isutus taimivaihe vai oliko se silloin, kun joku kasvatti sen taimeksi?

------

Joka tapauksessa, pari viikkoa myöhemmin havaittavissa toiveikkaita elonmerkkejä:

Pioni eli kiinanpioni Ewelina kasvattanu pidempiä versoja sitten isutuksen

"Yllä kuvattu koskee ennen kaikkea kiinanpioneja. Pionien suvun yli 30 laijilla on erilaisia vaatimuksia."

Epäilemättä.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Epähedelmän puuttuvat hoito-ohjeet

Silloin pääsiäisen kohtalokkaana haravointihetkenä kerkesin haravoida syksyltä jääneiden lehtien alta esiin vihreitä metsämansikan versoja ja jäin miettimään, että olikohan se hyvä idea. Luvassa oli vielä kylmiä kelejä ja eikö niitä peruspertsamansikoitakin peitellä hallan varalta?

metsämansikka ahomansikka hoito kasvatus verso

No samallahan tässä muita kasveja tunnistellessa selvittää, miten metsämansikoita (eli ahomansikoita, mainittakoon nyt sekin) kuuluu hoitaa, jotta sais maksimoitua sadon.

Ei oo vielä selvinny.

Sen verta kävi ilmi, että marja kaipaa paljon valoa ja lämpöä sekä ravinteikkaan kasvualustan (lähde Pirkanmaan metsät sekä sata muuta sivustoa) ja mm. Siilinpihalla-blogissa oli siirrelty menestyksekkäästi "piha-alueen reunamilta ahomansikan taimia kuivaan etelärinteen reunaan". Jopa se selvis, että "mansikka ei ole marja, vaan ruusukasvien heimoon kuuluva epähedelmä".

Siihen jäljet päättyvät. Kukaan ei kerro voiko metsämansikkasatoa kasvattaa lannoittamalla, tykkääkö ne tuosta siirtelystä jotenki erityisesti tai kannattaako lehtiä kasata kylmänä keväänä versojen peitoksi.

Saa neuvoa!

Ja ps. tää ei ollu kasvitunnistus, koska metsämansikka menee siihen "koivuja ja nokkosia ja muuta peruskauraa" -kategoriaan, joita ei lasketa.