lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pioni 2.0

Sen ainoan tunnin aikana, jonka kerkesin mökillä tehoileen, tarkistin tietty rakkaan pionini edellytykset pioninarvoiseen elämään. Leikkasin vanhat varret pois (oli tarkotus syksyllä, mutta unohin) ja kertasin täältä lannoitustarpeen (joka siis vasta kukinnan jälkeen kompostilla). 

Mökillä pionin versot näkyvät jo hieman

Ilmeisesti olemme edelleen väleissä, koska uutta vartta on tulossa ainakin viiden alun verran (kuvassa punaisella). Jos viime vuonna oli kolme vartta ja yksi kukka, niin uskaltanen odottaa ainakin 1,666 nuppua tälle kesää. Eikö?

Tutkiskelin myös keskellä pihaa nousevan kasvisaarekkeen (tai mikä toi nyt on) rakennetta ja tajusin taas selvemmin kuinka paljon tunnistettavaa mulla on vielä edessä. Tavallaan lupasin noille kasveille, että ketään ei hävitetä ennen kuin se on tunnistettu.

kasvisaareke täynnä erilaisia pensaita ja kasveja

Saa nähä kuinka kauan periaate pitää. Osa tontilla kasvavista puskista on joko liian hallitsevia tai vain tosi rumia ja tänä viikonloppuna on Tampereella Supermessut. Dioriina-Marina oli jo ollu ja kerto, että siellä on sataa erilaista pionia. Voi olla, että joku tyhmä angervo joutuu väistymään.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Apteekin kautta kotiin

Päätettiin pyhittää pääsiäisestä ruhtinaalliset 24h mökkeilylle. Vuoden ekat mökkitunnit. Olla oikein yötä, kaataa puita, kattoa oliko tunnistetuissa kasveissa jotain keväthoidettavia ja antaa koiran rellestää huolella.

Käytin tuosta 24 tunnista vajaan tunnin tehokkaaseen puuhasteluun, noin vartin haravointiin ja loput 23 tuntia makasin eri asennoissa etsien sellaista, joka sattuis selkään vähiten.

mökki-pirkko sohvalla selkäkipu

Ihan aluksi tuo mahallaanolo oli tosi hyvä ja anto valheellisen terveyden tunteen. Sitten koira ilmoitti olevansa kiinnostunut tulemaan sisälle, joten voimantunnossani nousin avaamaan oven ja sitte soitinkin jo Miehelle, että tulee nostaan mut takas sohvalle.

Sinä iltana ei jalat kantanu ollenkaan (jätettäneen tässä kohti se tarina kertomatta, miten selvisin pissalle), mutta maanantaina pystyin jo kävelemään ite, kunhan Mies nosti ensin pystyyn.

Tää oli mun mielestä silti kohtalaisen julmaa huumoria, kun tiistaina lopulta pääsin lääkäriin. "Voit mennä suoraan neljänteen kerrokseen. Lääkäri kutsuu sitten nimellä."


Mutta oli se sen arvoista. Voin kertoa.

Burana Panacod Panadol Norflex lihasrelaksantti selkäkipuun

Ja ymmärrän hirveen hyvin ihmisiä, jotka jää koukkuun kipulääkkeisiin.  Onhan ne ihania.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Luonnonkauniit messupuskat

Järjestivät Helsingissä parit messut, niin lähimmä Dioriina-blogin Marinan kanssa kattomaan mitä ne olivat keksineet.

Luonnonkaunis-messuilla luonnonkosmetiikkaa

Marina on kauneusbloggari (kyllä, se on oikea blogiteema) eli sen pääkohteena oli Luonnonkaunis-messut täynnä luonnonkosmetiikkaa. Ei tarvinnu ständi-ihmisten paljo tuotteita esitellä, kun Marina pöytä pöydältä hehkutti mikä tuote on ihana ja mikä vielä ihanampi. Voi olla, että jokunen tuubi tarttui matkaan tehokkaan innostuksen johdosta.

Saimme Naturellelementiltä molemmat testiin Marius Fabren Black Soapin, joka on oliiviöljypohjainen musta saippua. Ohjeiden mukaan sillä voi pestä mitä vain pers..koirasta perämoottoriin ja se on 100% biohajoava. Kunhan saadaa mökkikausi auki, niin tämä purkki joutuu tositestiin. Toki voi olla, että toi kaikessa mahdollisessa pyörivä tyyppi joutuu testaan tän jo aiemmin.

Mäyräkoira sohvalla musta saippua black soap

Pakko tunnustaa, että ei ollu Mökki-Pirkko kosmetiikkamessuillakaan ihan vieraalla maalla. Mussa asuu pieni kosmetiikkahamsteri, jota yritän pidellä aisoissa, koska keskeneräiset vanhenevat purkit ahdistaa sitä pientä puunhalaajaa, joka mussa myös asuu. Yksi eksä kutsui aikanaan nimellä neiti Lotionen (olin hetken töissä Body Shopissa ja saatto kaikenlaista purkkia kerääntyä kotiin). Voi vaan kuvitella miksi Marinaa kutsutaan kotona. (Todistettavasti sen mies vielä mahtuu sinne.)

Mutta siis mun varsinainen pääkohde oli Kevätmessut. Aiai. Onneksi en oo nyt hetkeen päässy mökille eikä saunan valmistumisestakaan ole takeita tälle kesälle, niin pysy joku roti. Aika lähellä olin jo yhtä löylykiulua, mutta oon tavallaan luvannu Miehelle, että en osta mitään sauna-asioita ennen kuin saunassa on seinät.

Harkittiin  myös tulppaaneja 50/kpl kympillä sekä jänniä kukkamukuloita, jotka ei olis tarvinnu multaa eikä vettä vaan kasvaneet ihan pöydällä suoraan vaan ulos mukulastaan, mutta ne oli oikeastaan vaan jänniä eikä yhtään kauniita, niin nekin jäi. Ja nälissämme hengattiin aika pitkään luomu- ja lähiruokaosastolla maistelemassa.

kevätmessut, tulppaaneja, ituja, sisustustuotteita, kallan mukuloita

Ajattelin, että joku ihana pioni löytyis kuitenki, mutta en tiiä oonko kovasti ronkeli vai oliko kauniit pionit sunnuntaina jo menny. En tykkää niistä hörsösistä vaan pitää olla kunnon erottuvat lehdet.

Pensasmustikoita en enää jaksanu vastustaa. Varsinkin, kun niiden ominaisuuksia esitteli varsin söpöinen nuorimies Tori Ruposelta. Ja tietty sunnuntaina sai jo erikoistarjouksessa useamman puskan. 

pensasmustikkapensaat matkalla kotiin

Näitten kans olikin sitte erikoisen kiva matkustaa bussilla takas Tampereelle. "Anteeksi", "Pääsisinkö ohi?", "Apua, osuinko mä sua?!", "Anteeksi!", "Kun nää mun puskat". 

(Pensasmustikan sielunelämään tutustumme toukokuussa, kun pakkaset varmuudella loppuu ja saa istuttaa. Nyt ne joutui pimeään kellariin odottamaan. Toivottavasti ei sitä, että alan syksyllä kaivata mustikoita ja muistan mitä mulla on kellarissa.)

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Mökkikausi, olen tulossa!

Miten sitä onkaan ihminen onnellinen siitä, että käsillä on mökkikausi eikä enää mökinhakukausi.

kahvia, aurinkoa, viherpiha, meidän mökki ja villasukat eli melkein mökkikausi

Vaikka mökille ei olekaan päästy kiireiden vuoksi hetkeen, niin tunnelma alkaa olla kohillaan. Eilen herättelin mökkikausikuumetta Tampereella kotipihan auringossa ja tänään suuntaamme Dioriina-blogin Marinan kanssa Kevätmessuille Helsinkiin.  

Ahlainen, you're next!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Megastar-vaihtoehto mökkiviikonlopulle

Mua ei oo keskimäärin kauhean vaikea saada yllytettyä mukaan, no, mihin nyt millonki. Pari vuotta sitte naapurin Ira kysy Facessa oisko joku kiinnostunu käveleen 200km San Sebastianista Santanderiin. Vartin päästä matka oli päätetty, suunniteltu ja kahvit juotu.

Puolen päivän risteily ei vaatinu oikeastaan lainkaan pohdintaa, kun Dioriina-blogin Marina kysy koittaako saada mulle kans kutsun Suomessa rakennetun Tallink Megastarin neitsytmatkalle.

Mökki-Pirkko Tallink Megastar hevoslamppu design

Silleen ainaki eroaa tuo laivamatkailu mökkeilystä, että laivan buffassa ei tarvi kysyä pistelläänkö lihaa vai kalaa, viintä vai olutta ja suklaa- vai mansikkajäätelöä. On oikeastaan loukkaus laivabuffaa kohtaa olla maistamatta kaikkea.

lihaa kalaa pastaa olutta viiniä limsaa laivan buffetissa Tallink Megastar

(Tokihan ois parina päivänä viime kesänäki ollu syytä rajata noita vaihtoehtoja, kun saatto olla, että joulukilot tuli puoli vuotta etuajassa.)

Jälkiruokabuffetti Tallink Megastar suklaata kakkuja jäätelöä

Ei taida maailmassa olla ravintolaa, taloa, nettisivua tai valtamerilaivaa, joka olis täysin valmis sinä päivänä, kun se otetaan käyttöön. Päti myös Megastarilla. A la carteen ei päässy tietokonevian vuoksi, Marko Vainio sai pistää kaikki tilannetajunsa peliin, kun kesken loistavan Divet Shown tuli "saavumme Tallinnaan" -kuulutukset kolmella kielellä ja kahvikone sylki sentin verran kuumaa sohjoa lasin pohjalle, kun edellinen oli saanu taivaallisen näköisen lattehässäkän.

Hieman vähemmän virolainen palveluasenne olis voinu pelastaa tilanteen täysin, mutta nyt oli luotettava omaan huumorintajuun.

pearu ipa hopster käsityöolut tallink megastar

Olihan se laiva tosi hieno ja haisi ihan uudelta (toinen vaihtoehto on se aivan liikaa elämää nähny kokolattiamatto), mutta reissun parasta antia oli kuitenki Marinan 40+ blogit -yhteisön tyypit. Oli ruoka-, kauneus- ja vaikka mitä bloggaria. Kaikilla kamera ja hyvä meininki. Melkein harmittaa, että vielä on hieman matkaa neljänkympin tuolle puolen. (Paino sanalla melkein.)

Bloggarit Mökki-Pirkko, Dioriina ja Kotikaupungin laidalla kapteenin kanssa Tallink Megastarin komentosillalla

Koti kaupungin laidalla -blogin Fridan (suurkiitos hienosta selfiestä) kans käytiin moikkailees kapteenia komentosillalla ja Kulinaari bongattiin heti terminaalista mukaan tervetuliaiskuvaan. (Se, että itsensä kuvauttaneet sai ylimääräsen drinkkilipun, ei vaikuttanu kuvauttamispäätökseen. Eipä.)

Skumppalasi ja valokuvassa bloggarit mökki-pirkko kulinaari dioriina

Muita uusia bloggari- ja blogituttavuuksia mm. Funky & Fifty,  Souliina, Tuula's life, Beach House Kitchen, Lady of the mess ja Tinskun keittiössä.

bloggart dioriina mökki-pirkko startbucksissa kuvaussessio kahvi mukaan

Kiitos seurasta loistavat 40+ -naiset ja -mies! Toivottavasti tapaamme jälleen. :)

torstai 22. joulukuuta 2016

#dogshaming

Käytiin tuossa männäviikolla mökillä testaamassa kuinka talviasuttava se on. Mies on vakaasti sitä mieltä, että tosi.

Ja onhan se. Jos pitää koko ajan takassa tulta, kahta irtopatteria täysillä, pitkiä kalsarit pyjamahousujen alla ja paksua villapaitaa päällä. Niin, ja pysyttelee yhdessä huoneessa. Siinä missä on takka.



Miehen ja koiran oli tarkoitus myös metsästää. Ne lähti aamulla ja parin tunnin päästä Mies tuli kysymään onko koiraa näkyny. Eipä ollu. Se oli ottanu hatkat sillä aikaa, kun Mies oli ollu testaamassa huussin talviasuttavuutta.

Eikä siinä muuten mitään, mutta koiralla pidetään sellaista mittoihin tehtyä kokovartalometsästyspukua talvella, kun sen raukan pallit heiluskelee niin lähellä maata. Nyt se oli painellu mettään täysin nakuna. Pakkasta miinus 15.

dogshaming mäyräkoira häpeä

Pakkohan mun oli tehä siitä tollanen #dogshaming-kuva, kun se lopulta saatiin takas mökkiin. Lapussa lukee: "I TOOK OFF BEROFE DAD HAD A CHANCE TO PUT ON MY WINTER HUNTING SUIT. I FROZE MY BALLS AND NOW IT HURTS TO WALK."


Tästä vielä nätti kuva rantaportailta bonukseksi, kun tuli otettua.



lauantai 5. marraskuuta 2016

Lämmittelyä kompostilla

Meiän mökillä on niin valtavasti hommaa, että otettin keväällä kevyesti vauhtia kompostista. Minä suunnittelin, Mies toteutti. Kätevää.

(Kuvat on tällä kertaa ilman kohennusta, kun otin nämä ennen Instagram-tilin perustamista. Tässä karkeakarvainen työnjohtaja vahtii elementtien valmistumista.)

mäyräkoira, komposti, rakentaminen

Vaan hieman tämäkin aihe vaati perehtymistä. Ei se riitä, että on puukehikko ja kasa luonnonjätettä. Pitää olla ilmanvaihto kunnossa, elukoilta pääsy kielletty ja tarpeeksi tilaa, jotta mahtuu muhimaan.

Eka meinattiin tehä kaiken tavaran komposti mm. huussista tulevalle jätteelle, mutta googlailujen ja keskustelujen jälkeen todettiin, ettei kukaan enää kompostoi avokompostissa kaikkea, kun kompostin tarvis toimiakseen olla lämpöeristetty. (Iskän ja äiti komposti kyllä toimi aikanaan ilman eristystä, mutta nykyään niilläkin on ostokomposti.)

Miehen ystävän komposteihin perehtyneen isän mukaan vanhasta pakastimesta saa parhaan kompostin, mutta jos luitte huussikirjoituksen, niin arvaatte varmaan kuinka sen ehotuksen kanssa kävi.

Päädyimme siis kompostoivaan huussiin sekä lehtikompostiin.

Kattelin lehtikompostille oikein hyvän paikan, mutta risuja raivatessa törmäsin ensimmäistä kertaa elämässäni tällaiseen metsän asukkiin. Näin kompostin paikka siirtyi suosiolla metrin verran kauemmas.

kyy, metsä, oksia

"Hyvän kompostikehikon tulee olla riittävän suuri eli mitoiltaan siis vähintään metri kertaa metri. Pienempi ei lämpene", kertoo Rakentaja.fi ja jatkaa "Yksinkertaiseen lehtikompostiin tarvitaan lautaa noin 60-80 metriä. Pystyrakenteisiin kannattaa käyttää hieman vahvempaa tavaraa, esim. 50 x 50-100 mm. Käytön helpottamiseksi kompostikehikosta ei kannata rakentaa liian korkeaa, sillä lehtikuormat pitää saada sinne kätevästi." Hyviä neuvoja.

"Tiiviissä kehikossa lämpö pysyy paremmin kuin harvassa. Rakoja kuitenkin tarvitaan, jotta komposti saa tarvitsemaansa ilmaa. Paikan tulee olla varjoisa, mutta lämmin." Tasapainolaji tämä.

Tee se itse komposti lehtikomposti

Kompostin pohjalle kasattiin ohjeiden mukaan risuja tai puuhaketta, "jolloin se saa riittävästi palamiseena tarvitsemaa happea". Sitten kasattiin kerroksittain mullansekaista kitkemisjätettä ja lehtijätettä eli eliöpohjaista ja kuivikekamaa. 

Vielä ei saatu kesän aikana niin paljon jätettä kompostiin, että kuviteltais sen pysyvän lämpimänä talven yli. Keväällä kasan voi kuulemma taas tekohengittää joko kaupasta ostettavalla kompostiherätteellä tai kompostikäymälästä tulevalla suotonesteellä (eli pissalla).

Martoiltakin löytyy kompostointiohjeita: 
  • Kuivaa jätettä kannattaa kastella. (Me jätettiin kansi asentamatta, niin ei tarvi erikseen kastella.)
  • Typpeä komposti saa tuoreesta ruohosta. (Voidaanko tästä olettaa, että typpi on tärkeää?) Jos ruohoa on niukasti, kompostiin kannattaa lisätä kanankakkaa tai muuta typpipitoista lannoitetta tai kompostiherätettä. Kompostia voi kastella myös vedellä laimennetulla virtsalla. (Pitää sanoa Miehelle, että jos tulee kauhea tarve pissiä kompostiin, niin tekee sen sateella.)
  • Tuhkaa tai kalkkia kompostiin ei laiteta, koska pH:n kohoaminen haittaa hajoittajapieneliöiden toimintaa. (Hyvä tietää.)
  • Puutarhajätekompostiin voidaan laittaa kaikki puutarhasta ja keittiöstä tulevat kasvinjätteet. Rikkakasvien kanssa on kuitenkin käytettävä harkintaa, puutarhajätekomposti kun ei yleensä lämpene riittävästi. (Jossain muualla sanottiin, että jos kompostoi rikkakasveja, pitää ne kaivaa ihan sinne keskelle lämpimimpään kohtaan.)
  • Komposti käännetään kesän aikana yleensä 1-3 kertaa: keväällä sulamisen jälkeen, kesällä, jos hajoaminen on hidastunut ja komposti on jäähtynyt ja kolmannen kerran syksyllä. (Kattoo ny.)
  • Puutarhajätekomposti on valmista, kun se näyttää mullalta. (Sitä odotellessa.)
mies tee se itse itsetehty komposti lehtikomposti