Rantapuskan rehottaja

Kaikkihan mulla täällä rehottelee enemmän tai vähemmän, mutta nyt kun pionia uhanneelle siperiankurjenmiekalle on kasvunrajoitussuunnitelma ja pari sijoituskotia, niin otetaas käsittelyyn tuo pensas sen toisella puolella. Se on pensashanhikki. Kasvitunnistus nro. 16.

Kodin Kuvalehti kertoo, että pakkasiin asti kukkiva pensashanhikki on tiheä ja matala pensas. Mun pensaasta sojottelee pitkiä oksia sinne tänne ja se varjostaa sekä pionia että väliin jääviä ruskoliljoja (jotka neki voisin kyllä siirtää johonki muualle).

Siispä "pensashanhikin muotoilu" Googleen ja Turun Sanomien Koti-osio vuodelta 2015 kertoo, että syyskuu on hyvä aika leikata monia pensaita, kuten pensashanhikkia. Paitsi jos meinaa leikata kokonaan alas, sitte pitää oottaa kunnon lepokautta eli mieluiten kevääseen. Mulle riittää vähempikin rehotuksen hillitseminen, joten taidan kokeilla tänä syksynä.

"Syksyllä tehdyissä huoltoleikkauksissa on se etu, että kasvit, joissa on yhä lehdet lähtevät parantamaan leikkaushaavoja saman tien."

Ehkä tuosta vois myös perata pois tuota muuta samassa läjässä kasvavaa ja katsoa kuinka iso osa tuosta kokonaisuudesta edes on pensashanhikkia.

Kodin Kuvalehti kertoo vielä, että pensashanhikin "harventaminen parantaa kasvua ja kukintaa. Varhain keväällä vanhoja oksia voi poistaa maata myöten. Kukat kehittyvät sekä samana kesänä kasvaneisiin että vahempiin versoihin. Runsaimmin kukkivat pari, kolme vuotta vanhat versot. Vanhat yksilöt kestävät alasleikkausta, mutta uusiutuvat hitaasti."

Mun täytyy tunnustaa, että en ole varma onko toi pensas kukkinu runsaammin aiemmin kesällä. Nyt siinä on jokunen kukka siellä täällä. Voi siis olla, että leikkaus tekee sille joka tapauksessa hyvää. Ens kesänä näkee kuin meän kävi. Tai parin, kolmen vuoden päästä. Kattoo ny.

Pionia väijyvä kurjenmiekka

Heti pionin vieressä rantapenkassa kasvaa valtaisa kurjenmiekkapuska. (Iriksiksi näyttävät kutsuvan myös.) Kukan väristä päättelen, että kyseessä on siperiankurjenmiekka.

Wikipedian korkeusmääritelmä siperiankurjenmiekalle on aika laaja (40-120cm), enkä tietty mitannu, mutta toi mun saattaa just ja just vielä mahtua 120 mittaan. Kerrotaan myös, että "sen maavarsi on lyhyt ja suikertava". Onko maavarsi sama asia kuin varsi? Ja tarkottaako suikertava just sitä miltä se kuulostaa vai jotain mitä pitäs tietää?

Idealista.fi:n iiris-kukkakoulun mukaan siperiankurjenmiekan kukat voi olla myös valkoisia, keltaisia ja violetteja (että se siitä värilajitunnistuksesta). "Kasvi viihtyy kosteassa maassa ja kasvaa suurina mättäinä" (check). "Soveltuu vesiaiheiden vierille" (kuten vissiin jälleen koski).

Mutta mua kiinnostaa nyt eniten se, miten mättään kasvua voi rajoittaa tai valmista mätästä pienentää. Se nimittäin väijyy mun pionia, joka, kuten olemme oppineet, tarvitsee reilusti omaa tilaa. (Kaveri oli kuullu kylillä, että se suunnittelee attentaattia seuraavaksi kerraksi, kun ollaan poissa mökiltä.)

Veikkaan, että vastaus löytyy jakamisesta. Jakaminen tehdään kukinnan jälkeen. Meillä kotona tarjoilee kuvalliset ohjeet kurjenmiekan jakamiseen, joten tässä tiivistys.

Ensinnäki tarvitaan näitä työvälineitä:

• teräväkärkinen puutarhalapio
• istutuskauha
• kirves
• puukko
• oksasakset
• talikko
• rautaharava
• käsihara
• ämpäri
• pressu tai kottikärryt
• kastelukannu

Haha! Eihän meillä edes ole näitä kaikkia mökillä. Kyllä pitää yks kurjenmiekka pystyä lapiolla jakamaan. Ja siis tietty puukkoa tarvii aina vähän. Vaikka mitä tekis.  

1. Irrota paakku painamalla lapiolla pystysuorat pistot ja kampeamalla.
2. Irrota juuripaakkuja toisistaan käsin (tai pakota vähän puukolla). Jakotaimiin mahdollisimman paljon ehjää juurakkoa.
3. Istuta 35 cm välein. Vaakaan kasvava maavarsi tulee aivan pintaan. (Jes, eli siitä sen tunnistaa. Ei siis oo sama kuin varsi.) 
4. Kastele. Tai älä kastele, jos kasvi on jo syksyn lepotilassa (mistä sen taas tietää?) tai jos maa on vaarassa jäätyä yöllä.

Nyt pitäs enää keksiä paikka, johon tuota siirtäis. Tai jos haluat tarjota sijoituskodin siperiankurjenmiekalle, niin ilmoittaudu heti!

Kesäkavereiden piknikeväät: kinkkupiiras, Pinterest-leipä ja pastasysteemi

Otettiin ystäväni Veeran kanssa oikein kesäkaveriviikonloppu (ai että, me tehään tätä liian harvoin) ja suunnattiin mökille ja Pori Jazzeille. Koska alisuorittaminen ei varsinaisesti kuulu meillä valikoimiin, niin päätettiin tehä piknikeväät ite.

Mutta eka nautittiin Suomen kesästä. (Ja tehtiin puutarhahommia, joista kerroin Nurmipäivityksessä.)

(Kuva: Veera)

Sol a clock!



Olihan meän sitte pakko ruveta sitä evästäkin katteleen, kun iltapäivästä oltiin luvattu ruveta suunnistaan sinne Kirjurinluotoon.

Tuosta tollanen realistinen piknikeväskuva lopputuloksesta, kun ei kyenny enää pelipaikoilla ruveta lavasteleen mitään sisustuslehtikuvia. Saatto olla pohjiaki jo pikkasen.

Menussa oli tällä kertaa kinkkupiirakka, juustoinen leipäjuttu ja pestopastasalaatti. Aloitetaan kinkkupiiraasta, kun vaati eniten vaiheita. Ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi.

Kinkkupiiras

Ohje Valion.

Ostin tätä varten lähikaupasta paketin (3kpl) sellasia suorakaiteen muotosia (pikkasen A4:sta pienempiä) alumiinivuokia, niin ei tarvinnu miettiä, miten saan Jazzeilta astiat takas mökille.

Pohja on helppo ja ainekset löytyy joka mökiltä. Tein pohjasta ite noin puolitoistakertasen, koska inhoan sitä, että taikina ei riitä kunnolla vuoan reunoille asti. Tässä kuitenki alkuperäiset määrät (Ø 26 cm:n vuokaan), koska en tarkalleen tiiä paljo pistin.

• 100 g voita tai mitä vaan rasvaa (paitsi Keijua)
• 2 dl vehnäjauhoja 
• 2 rkl vettä
• 1/4 tl suolaa

Täyte on ihan yhtä helppo, kunhan muistaa ostaa ainekset. Mulla kasvaa onneksi huonovointinen persilja tossa yrttimaassa, niin sain en ihan desiä, mutta vähän väriksi muutaman oksasen.

• 150 g palvikinkkua (Ahlaisten K-Marketista sai vain 400g paketteja, joten käytin reilut 200 piiraaseen ja tein lopusta seuraavana aamuna munakkaan.)
• 1 punainen paprika
• 1 sipuli (No en muistanu ostaa tätä, mutta onneksi oli kevätsipulia, niin käytin niistä ne sipuliosat. Eikö se oo sama asia.)
• 1 prk eli 150g creme fraichea (Varmaan ihan kermaviiliki käy, mutta otin nyt ihan sitä mitä ohjeessa oli, kun olin siellä kaupassa.)
• 1 pussi eli 150 g juustoraastetta (Ihan voit myös perinteisesti raastaa juustokimpaleesta, mutta mulla on kolme isoasiskoa ja sain lapsena aina raastaa sen hel***n juuston, joten nykyää ostan raasteena aina kun mahdollista.)
• 3 munaa
• mustapippuria
• 1 dl hienonnettua persiljaa (Ilman persiljaaki pärjää ihan varmasti. Et kuitenkaan muistanu ostaa.)

Toimintaosio:

• Ihan ekana se uuni taas lämpenemään 175 asteeseen.
• Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle ja reunoille.
• Kuutioi kinkku ja paprika. Hienonna sipuli. Levitä taikinapohjalle. Sekoita muuta ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan.
• Paista n. 35 min. (Mulla oli ehkä 10 minsaa pidempään, kun laitoin puhelimeen ajastuksen ja jätin sen lataukseen sisälle. Ei menny miksikään.)

Juustoinen leipähässäkkä

Veera bongas ohjeen Pinterestistä. Toki ohje oli pelkkinä kuvina, koska linkki ei enää toiminu, mutta tää on niin yksinkertainen, ettei vaatinu kirjallisia ohjeita. (Yllä olevassa kuvassa vasen puoli paistamaton ja oikea paistettu.)

Tarviit: 

• Vaalean leivän (Sellasen ranskanleivän muotonen on oikein hyvä. Onko sille muodolle joku nimi? Joo, ja siis voihan sen tehä itekki, mutta nyt en viittiny.)
• Terävän veitsen
• Juustoa (Mistä tykkäät tai mitä sulla on mökillä. Me käytettiin perus edamia.)
• Sipuli-voi-seoksen (Pistin Oivariinia, öljyä ja kevätsipulin varsia. Niitä mulla oli ja tulee kiva vihree lisäväri. Määrät joudut määritteleen ite. Hyvin se menee.)

Toiminta:

• Leikkaa leipään syviä viiltoja pysty ja poikkisuuntaisesti. Silleen ihan reunasta reunaan ja päästä päähän, mutta älä leikkaa pohjaan saakka, jotta leipä pysyy kasassa.
• Leikkaa juustosta sopivan kokosia palasia ja tunge leivän rakoihin.
• Pyöräytä silputut sipulit, oivariini ja öljy kattilassa silleen, että sipulit pehmenee. 
• Pyydä kaveria raottaan leivän rakoja ja tunge lusikalla joka rakoon voi-sipuli-seosta. (Pistettiin vielä Oivariini-nokareita lisäksi.)
• Käytä uunissa 175-200 asteessa jotain vartti kakskytminsaa. Sen aikaa, että juusto on kivasti sulanu.

Pestopastasalaatti

Tää me keksittiin ite. Tai Veera keksi ja mää rohkaisin. Ja siis salaattihan tää ei oikeastaan oo vaan pastalisäke.

Tarpeet:

• Pastaa pussillinen (Otettiin niitä rusetin näkösiä. Meitä oli yli kymmenen ja vähempiki ois varmaan riittäny.)
• Pestoa purkki
• Kirsikkatomaatteja rasia tai kaksi

Toiminta:

• Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. 
• Sekoita joukkoon pesto. 
• Leikkaa kirsikkatomaatit vaikka puolikkaiksi ja nakkaa perään.
• Voilá!

Miten mäyräkoira rauhoitetaan

Se on nyt monta tuntia painellu aivan onnellisena toi rengas kaulassa. Taukki.

(Lapussa: I BARK NON-STOP GUARDING MY PRECIOUS TOY RING. WHEN I WEAR IT ON MY NECK I DON'T HAVE TO STRESS ABOUT IT)

Nurmipäivitys

Kerkes taas vierähtää pari-kolme viikkoa edelliskerrasta, kun viime viikonloppuna tultiin mökille ystäväni Veeran kanssa. Suunnitelmissa oli mm. auringonottoa.

Auringonottoa varten täytyy tietysti olla siihen sopiva nurmikko ja ihan vähän jännitti, että miltä se nyt näyttää, kun olen käynyt taistelua jo voikukkia (lue täältä: Kuoleman puutarha) ja sammalta (lue täältä: Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja) vastaan.

Ja kappas. Vastassa oli valkoinen apilameri. Näyttää siltä, että joka kerta, kun jätetään nurmikko ajamatta, niin siellä kasvaa jotain uutta.

Työkaveri oli tehny siis saman virheen sammaleen kanssa kuin minä ja joutunu istuttaan uutta nurmikkoa kuolleisiin länttehihin. Meillä noita länttejä on enää muutama siellä täällä. Jos ei ne rupee itekseen nurmikoitumaan, niin kai ne voi jossain vaiheessa karhia, mullittaa ja siementää, mutta kattoo ny.

Ja siis niin hieno kuin apilapelto onki, niin poishan se oli ajeltava, koska on se vähän huono auringonottoalusta.

Toki jouduttiin soittaan Miehelle, että mihin aukkoon ja mistä kanisterista bensaa lisätään, mutta muuten toi meidän leikkuri on aika suoraviivanen vehje. Pistin Veeran työnteleen leikkuria ja hävitin ite sillä välin pikkasen angervoa.

Tietty yks nurmivaurion aiheuttaja on ja pysyy. Sillä aikaa, kun pystytettiin tota Veeran allergiahyttiä (kuvassa oikealla) kaivo karkeakarvainen maansiirtourakoitsija ittelleen bunkkerin.

Viikonloppuun kuului myös Pori Jazz -lauantai ja seuraavassa postauksessa käsittelyssä piknikeväät eli kinkkupiirakka, juustoinen leipähässäkkä ja pastasalaatti.

Yks kukkaa, kaks kukkaa

Aaah ja iiik! Siis kattokaa! Pionissa on kaks kukkaa ja akileijoja on näin paljon!

Viime vuonnahan pioni teki yhden kauniin kukan ja akileijoja oli pari hassua vartta. (Tästä viime vuoden postauksiin: Tuli hyvä kukka ja Etsitään seuraa tositarkoituksella.)

Molemmille ainoa ensiapu viime vuoden tunnistuksen jälkeen oli se, että raivasin ympärille lisää tilaa. Pitihän mun kattoa lannotukset ja muut, mutta empä sitte saanu aikaseksi.

Ai, miten voiki ihminen näin tulla onnelliseksi parista oksasta biohajoavaa asiaa. (Veeran tuomalla laatikollisella valkkaria ei oo mitään tekemistä asian kanssa.)

Särkynytsydämiä + ohjeet särkyneen sydämen paikkaamiseen

Niin vain pikkunippu särkynytsydäntäkin oli eksynyt meidän rantapuskaan. Vaahteran alla nousivat ihan niinku joku ois oikein ajatellu asemointeja niitä istutellessaan. Tiesin muuten googlaamatta nimenki.

(Olen luullu, että rannan purppuranpunainen vaahtera on verivaahtera, mutta nyt just selvis, että se onkin hurmevaahtera. Menköön tässä samalla puolikkaana tunnistuksena, kun se on kuitenki vaahtera eli liian helppo laskettavaksi.)

Ei noi särkynytsydämet mitään mun supersuosikkeja ole, mutta näyttävät silti kuuluvan meidän tontilla sarjaan "jos se on nätti, sitä on maksimissaan kaks vartta", kuten esim. akileijat ja just päinvastoin kuin esim. hel****n angervot.

Kekkilällä on ohjeita:

• Särkynytsydän istutetaan isokokoisena omaksi ryhmäksi tai ryhmän laitaan, esimerkiksi kosteikon lähelle. (Tarkottaako isokokoisena, että kukkivana aikuisena vai sitä, että varsia on paljon? Kosteikoksi kelvannee koski. Niin tai sitte ei, koska jos toi on istutettu useampivartisena ja nyt on jäljellä pari, niin ehkä kasvupaikka ei ole ideaali.) 
• Voi istuttaa myös muiden reheväkasvuisten perennojen seuraan, jotta lakastuva lehdistö peittyy. (Meillä peittyy lakastumatonkin lehdistö.) 
• Keväällä voi antaa kalkkia ja kevätlannoitetta ja talvella peitellä havuilla (mutta miten musta tuntuu, että toi saa nyt pärjätä lannoittamatta ja peittelemättä).

---------------------------

Googlaillessa tuli vastaan myös ohjeet, miten särkyneen sydämen saa paikattua. Meinasin eka laittaa vaan linkin, mutta täytyyhän nääki ohjeet tietty kommentoida:

1. Mene surun läpi, älä kierrä sitä. Sydänsuruista kärsivälle on vaikeinta vain pysyä paikallaan ja käydä suru läpi. Se on kuitenkin juuri se asia, joka jokaisen surevan on käytävä läpi. (Nonni, tein ite just päinvastoin. Osana "Muuta ajateltavaa" -projektia juoksin, tein töitä, juhlin, matkustin, vietin kaiken mahdollisen ajan ystävien seurassa, poistatin viisaudenhampaita ja tein gradun.)

2. Löydä itsenäisyytesi ja nauti siitä. Yritä täyttää tyhjiö itse – älä ryntää suin päin suhteeseen tai yritä voittaa rakastasi takaisin. Muista, ettet tarvitse toista ihmistä ollaksesi onnellinen. Luota itseesi ja nauti itsenäisyydestäsi. (Ota kaikki irti vapaudesta! Yhtäkkiä sitä on taas epähuomiossa joutunu parisuhteeseen eikä voi enää lähteä parin päivän varoitusajalla kaverin kans juhannusreissuun Saksaan kerran tavatulle pojalle kylään.)

3. Listaa vahvuutesi. Jos tunnet olosi lyödyksi, etkä jaksaisi enää yrittää, ota kynä käteen ja listaa kaikki vahvuutesi. Kun olet listannut vahvuutesi, olet valmis kohtaamaan seuraavan haasteesi: ylität surun, jotta voit olla taas tuottelias yksilö tässä maailmassa. (Whaat? Tuottelias yksilö?! Listaaminen auttaa tohon edellisen kohdan itseluottamukseen, mutta siinä vaiheessa, kun ei oikein tiedä miksi kannattaa nousta sängystä, niin tuotteliaaksi yhteskunnan jäseneksi tähtääminen ei ehkä oo ekana tavoitelistalla.)

4. Anna itsellesi lupa haaveiluun. Sureminen ei olisi se luonnollinen prosessi, joka sen pitäis olla, ilman kaipuuta menettämääsi ihmistä kohtaan. Jos yrität hävittää haaveet entisestä rakkaastasi, saatat jopa pahentaa tilannetta. (Äh, kaivata saa, mutta haaveile mieluummin maailmanympärimatkasta (niin paitsi jos teit niin ku minä, että olit jo sellasella eksän kanssa.))

5. Auta jotakuta muuta. Yksi lääke sydänsuruihin on kääntää huomiosi hetkeksi muualle. Voisitko ehkä auttaa jotakuta toista, joka painii mahdollisesti samankaltaisten ongelmien kanssa kuin sinä? Pieneksi hetkeksi pystyt unohtamaan itsesi ja oman surusi. (Tuleeko kellään muulla tästä automaattisesti sellanen mielikuva, että kaks ihan paskana olevaa naista itkee tuoppeihinsa kilpaa?)

6. Naura. Ja itke. (Kyllä. Mieluiten ystävien kanssa.)

7. Listaa hyvät ja huonot asiat. Sinun on tiedettävä, mitkä asiat tekevät olosi hyväksi ja mitkä vain pahentavat sitä. Et voi tietää, mikä tekeminen kuuluu millekin listalle ennen kuin kokeilet niitä. Ei kuitenkaan ainakaan kannata tarkistella säännöllisestä entisen rakkaasi Facebook-seinää mahdollisen uuden tyttöystävän varalta tai yrittää kalastella hänestä tietoja hänen ystäviltään. Hyvien asioiden listaan voisivat kuulua esimerkiksi eksältäsi saatujen sähköpostien ja tekstiviestien poistaminen tai yhteiskuvista eroon hankkiutuminen. (On se tietty loogista, että listassa kehotetaan tekemään erilaisia listoja, mutta ehkä ilman listaa ja kokeilemattakin tietää, että eksän stalkkaaminen ei tee hyvää. Ja juu, teet sä sitä silti.)

8. Liiku suru pois. Juokse, ui, käy kuntosalilla, kävele tai nyrkkeile – tunnet olosi välittömästi paremmaksi. Helpotus on sekä fysiologista että henkistä, sillä liikunta vapauttaa kehossasi kemikaaleja, jotka edistävät hyvän olon tunnetta ja samalla tunnet hallitsevasi sekä kehoa että mieltäsi. (Bonuksena näytät paremmalta ja vaikka eksää ei oikeasti kiinnosta, niin voit silti kuvitella, että sillä on jotain merkitystä. Pääasia on itsetunnon kohottaminen keinolla millä hyvänsä. Ite lakkasin samalla syömästä ja lisäsin juomista. Ei välttämättä paras idea.)


9. Luo uusi maailma. Tämä on erityisen tärkeää, jos olet elänyt symbioosissa entisesi kanssa. Luo oma turvallinen maailmasi, jossa on paljon sellaisia ystäviä, jotka ovat vain sinun, eivätkä ole ystäviä eksäsi kanssa. Käytä tämä tilaisuus kokeillaksesi jotain uutta, kuten sukeltamista, taidekurssia, kirjakerhoa, blogin kirjoittamista... mahdollisuutesi ovat rajattomat. (Tai palaa vanhaan maailmaan, jota symbioosilta laiminlöit. Se jaksaa odotaa yllättävän pitkään.)

10. Löydä toivoa. Toivo tarkoittaa uskomista siihen, että suru voi hälvetä ja että vielä tulee päivä, jolloin sinun ei tarvitse pakottaa hymyä kasvoillesi, vaan se tulee itsestään. (Tulee se. Ja menee. Ja tulee taas. Ja eräänä päivänä huomaat miettiväsi, että miten helvetissä oot antanu jonku miehen vaikuttaa suhun niin, että tarvit tällasia listoja. Se päivä tulee kyllä. Believe you me.)

Lällyhelppo syreeni

Otetaas tähän väliin lällyhelppo. Syreeni. (No joo, en mä mitään alalajeja kuitenkaan rupee.) Niitä meillä on tontilla ainaki kaks. Valkoinen ja violetti.

Tää valkonen löyty rantapuskasta sellasen pensaan seasta, jota epäilen jonkin sortin angervoksi. En uskalla googlata vielä, ko saattaa ruveta harmittaan.

Meillä kotona neuvoo syreenien hoidossa seuraavasti:

• Syreenit viihtyvät parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja läpäisevässä maassa. Vaatimattomampikin maaperä kelpaa. (No meillä ois tarjolla just sitä.) 
• Paras kukinta saadaan auringossa, mutta lievässä varjossa kukinta kestää pidempään, ja maa pysyy kosteampana. (Tää pätee meillä. Valkonen on varjossa, violetti auringossa ja kuvat otettu samana päivänä.)
• Leikkaa vain, jos on syytä. (Meillä violetista syreenistä makas puolet kuolleena maassa, joten aika rohkeesti irrottelin kuolleimmat osat.)
• Syreenin taimesta voi kasvattaa pikkupuun. (Bare with me.) 
• Poista taimesta kaikki muut paitsi kaikkein voimakkain ja pystykasvuisin verso. Leikkaa pääversosta alaoksat pois niin, että jäljelle jää muutama latvaverso. Jos pensas on hyvin matala, anna rungon ensin kasvaa vähän pituutta. Voit siis tulevina vuosina poistaa alaoksat rungosta sitä mukaa kuin pääverso kasvaa pituutta ja tekee uusia latvaoksia. Latvaversoja kannattaa leikata, jotta ne haaroittuvat. Muista, että oksa haaroittuu leikkauskohdan läheltä. Muotoile latva keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kun leikkaat keväällä, se edistää kasvua, kun taas kesäleikkauksella on kasvua hillitsevä vaikutus. (Huh. Poistin tästä ohjeesta suunnilleen puolet ja silti jäi paljo muistettavaa. Onneksi mun syreenit on jo puumaisia. Paitsi tosta valkosesta en oo varma, kun se on sen toisen puskan peitossa.)

Syreeniä voi lisätä juuripaakusta, puutumattomasta pistokkaasta, siemenistä tai taivukkaasta. Koska toi taivukas oli niin jännä juttu, niin otetaas nyt vaan se tähän eli "oksa taivutetaan, ankkuroidaan maahan ja peitetään mullalla niin, että latva jää näkyviin. Parin vuoden kuluttua se on juurtunut ja valmis irrotettavaksi." (Vau, melkein tekis mieli kokeilla, jos oisin uuden syreenin tarpeessa. Kaks kuitenkin riittänee.)

Hoidoltaan ja tunnistukseltaa lällyhelppo syreeni oli kasvitunnistus numero 13.

Bug's Inn

Aloitin viime kesänä hotelliprojektin, mutta sitte poukkoilin johonki toiseen projektiin ja siitä taas seuraavaan ja takas ja taas seuraavaan. Kyllä te tiiätte.

Olin tietty koko projektin kanssa myöhässä jo heti kättelyssä, koska hyönteishotellit on hyvä viritellä "keväällä, kun ensimmäiset hyönteiset alkavat olla aktiivisia". Näin kertoo Viherpiha-lehti 5/2016, josta bongasin ohjeet. Tänä keväänä kesä oli myöhässä, joten minä olin ajoissa, vaikka tarinan saattekin vasta nyt.

Hotellien rakentaminen on varsin simppeliä. Näin se lähtee:

• Sahaa paksuja oksia 15 sentin pituisiksi. (Pro-vinkki: käytä sirkkeliä.)
• Nosta sahatut oksat pystyyn ja solmi ne nipuksi kahdella narulla. Tiivistä nippua ohuilla oksilla. (Ite käytin apuna kulhoa.)

Jos haluat projektiin lisähaastetta, niin kannattaa ottaa mukaan ainakin yksi yliaktiivinen mäyräkoira.

Niin tiiviiksi et noita nippuja saa etteikö ne poratessa pyöris, joten ei ehkä kannata liikaa haaskata aikaa tiivistämiseen.

Kymmenien reikien poraaminen on kohtalaisen puuduttavaa. Se lienee suurin syy, miksi homma jäi hautumaan viime vuodesta. Mutta hei pro-vinkki: kun oksat on kuivunu vuoden, niin niitä on hemmetin paljo helpompi porata.

• Hyvä ripustuspaikka on aamuauringon suuntaan antava talon seinä, pensasaita tai tukeva puu. Talon seinä on turvallinen, koska erakkomehiläiset ei pistä. (Valitsin tukevan koivun.)
• Ripusta n. 1,5 metrin korkeuteen, jotta saderoiskeet ei kastele hotellia. (Done.)

Tadaa!! Melkein yhtä hienot kuin Viherpihassa! No joo, Viherpihassa on joku vähän pidemmällä pinnalla varustettu poraillu noi mallikappaleet.

• Peitä talveksi puulevyllä tai nosta kylmään liiteriin, jossa talvehtivat hyönteiset ovat suojassa linnuilta. 

Meän liiterissä nää ei taida olla turvassa oikein miltään, mutta jahka noihin joku muuttaa, niin eiköhän turvallinen talvehtimisratkaisu keksitä.