Auringonottoa varten täytyy tietysti olla siihen sopiva nurmikko ja ihan vähän jännitti, että miltä se nyt näyttää, kun olen käynyt taistelua jo voikukkia (lue täältä: Kuoleman puutarha) ja sammalta (lue täältä: Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja) vastaan.
Ja kappas. Vastassa oli valkoinen apilameri. Näyttää siltä, että joka kerta, kun jätetään nurmikko ajamatta, niin siellä kasvaa jotain uutta.
Työkaveri oli tehny siis saman virheen sammaleen kanssa kuin minä ja joutunu istuttaan uutta nurmikkoa kuolleisiin länttehihin. Meillä noita länttejä on enää muutama siellä täällä. Jos ei ne rupee itekseen nurmikoitumaan, niin kai ne voi jossain vaiheessa karhia, mullittaa ja siementää, mutta kattoo ny.
Ja siis niin hieno kuin apilapelto onki, niin poishan se oli ajeltava, koska on se vähän huono auringonottoalusta.
Toki jouduttiin soittaan Miehelle, että mihin aukkoon ja mistä kanisterista bensaa lisätään, mutta muuten toi meidän leikkuri on aika suoraviivanen vehje. Pistin Veeran työnteleen leikkuria ja hävitin ite sillä välin pikkasen angervoa.
Tietty yks nurmivaurion aiheuttaja on ja pysyy. Sillä aikaa, kun pystytettiin tota Veeran allergiahyttiä (kuvassa oikealla) kaivo karkeakarvainen maansiirtourakoitsija ittelleen bunkkerin.
Viikonloppuun kuului myös Pori Jazz -lauantai ja seuraavassa postauksessa käsittelyssä piknikeväät eli kinkkupiirakka, juustoinen leipähässäkkä ja pastasalaatti.
Ihanat suunnitelmat teillä oli. :) Meillä muuten sama homma etupihan kanssa, sammal ottaa vallan!
VastaaPoistaKyllä se sammalsyöppö näyttää toimineen meillä oikein hyvin. Kannattaa tosiaan kattoa vähän, että jos ei kasva muuta kuin sammalta, niin saatta joutua istuttaan uutta nurmikkoa kuolleen sammaleen tilalle.
Poista