Luonnonkauniit messupuskat

Järjestivät Helsingissä parit messut, niin lähimmä Dioriina-blogin Marinan kanssa kattomaan mitä ne olivat keksineet.

Marina on kauneusbloggari (kyllä, se on oikea blogiteema) eli sen pääkohteena oli Luonnonkaunis-messut täynnä luonnonkosmetiikkaa. Ei tarvinnu ständi-ihmisten paljo tuotteita esitellä, kun Marina pöytä pöydältä hehkutti mikä tuote on ihana ja mikä vielä ihanampi. Voi olla, että jokunen tuubi tarttui matkaan tehokkaan innostuksen johdosta.

Saimme Naturellelementiltä molemmat testiin Marius Fabren Black Soapin, joka on oliiviöljypohjainen musta saippua. Ohjeiden mukaan sillä voi pestä mitä vain pers..koirasta perämoottoriin ja se on 100% biohajoava. Kunhan saadaa mökkikausi auki, niin tämä purkki joutuu tositestiin. Toki voi olla, että toi kaikessa mahdollisessa pyörivä tyyppi joutuu testaan tän jo aiemmin.

Pakko tunnustaa, että ei ollu Mökki-Pirkko kosmetiikkamessuillakaan ihan vieraalla maalla. Mussa asuu pieni kosmetiikkahamsteri, jota yritän pidellä aisoissa, koska keskeneräiset vanhenevat purkit ahdistaa sitä pientä puunhalaajaa, joka mussa myös asuu. Yksi eksä kutsui aikanaan nimellä neiti Lotionen (olin hetken töissä Body Shopissa ja saatto kaikenlaista purkkia kerääntyä kotiin). Voi vaan kuvitella miksi Marinaa kutsutaan kotona. (Todistettavasti sen mies vielä mahtuu sinne.)

Mutta siis mun varsinainen pääkohde oli Kevätmessut. Aiai. Onneksi en oo nyt hetkeen päässy mökille eikä saunan valmistumisestakaan ole takeita tälle kesälle, niin pysy joku roti. Aika lähellä olin jo yhtä löylykiulua, mutta oon tavallaan luvannu Miehelle, että en osta mitään sauna-asioita ennen kuin saunassa on seinät.

Harkittiin  myös tulppaaneja 50/kpl kympillä sekä jänniä kukkamukuloita, jotka ei olis tarvinnu multaa eikä vettä vaan kasvaneet ihan pöydällä suoraan vaan ulos mukulastaan, mutta ne oli oikeastaan vaan jänniä eikä yhtään kauniita, niin nekin jäi. Ja nälissämme hengattiin aika pitkään luomu- ja lähiruokaosastolla maistelemassa.

Ajattelin, että joku ihana pioni löytyis kuitenki, mutta en tiiä oonko kovasti ronkeli vai oliko kauniit pionit sunnuntaina jo menny. En tykkää niistä hörsösistä vaan pitää olla kunnon erottuvat lehdet.

Pensasmustikoita en enää jaksanu vastustaa. Varsinkin, kun niiden ominaisuuksia esitteli varsin söpöinen nuorimies Tori Ruposelta. Ja tietty sunnuntaina sai jo erikoistarjouksessa useamman puskan. 

Näitten kans olikin sitte erikoisen kiva matkustaa bussilla takas Tampereelle. "Anteeksi", "Pääsisinkö ohi?", "Apua, osuinko mä sua?!", "Anteeksi!", "Kun nää mun puskat". 

(Pensasmustikan sielunelämään tutustumme toukokuussa, kun pakkaset varmuudella loppuu ja saa istuttaa. Nyt ne joutui pimeään kellariin odottamaan. Toivottavasti ei sitä, että alan syksyllä kaivata mustikoita ja muistan mitä mulla on kellarissa.)

Mökkikausi, olen tulossa!

Miten sitä onkaan ihminen onnellinen siitä, että käsillä on mökkikausi eikä enää mökinhakukausi.

Vaikka mökille ei olekaan päästy kiireiden vuoksi hetkeen, niin tunnelma alkaa olla kohillaan. Eilen herättelin mökkikausikuumetta Tampereella kotipihan auringossa ja tänään suuntaamme Dioriina-blogin Marinan kanssa Kevätmessuille Helsinkiin.  

Ahlainen, you're next!

Megastar-vaihtoehto mökkiviikonlopulle

Mua ei oo keskimäärin kauhean vaikea saada yllytettyä mukaan, no, mihin nyt millonki. Pari vuotta sitte naapurin Ira kysy Facessa oisko joku kiinnostunu käveleen 200km San Sebastianista Santanderiin. Vartin päästä matka oli päätetty, suunniteltu ja kahvit juotu.

Puolen päivän risteily ei vaatinu oikeastaan lainkaan pohdintaa, kun Dioriina-blogin Marina kysy koittaako saada mulle kans kutsun Suomessa rakennetun Tallink Megastarin neitsytmatkalle.

Silleen ainaki eroaa tuo laivamatkailu mökkeilystä, että laivan buffassa ei tarvi kysyä pistelläänkö lihaa vai kalaa, viintä vai olutta ja suklaa- vai mansikkajäätelöä. On oikeastaan loukkaus laivabuffaa kohtaa olla maistamatta kaikkea.

(Tokihan ois parina päivänä viime kesänäki ollu syytä rajata noita vaihtoehtoja, kun saatto olla, että joulukilot tuli puoli vuotta etuajassa.)

Ei taida maailmassa olla ravintolaa, taloa, nettisivua tai valtamerilaivaa, joka olis täysin valmis sinä päivänä, kun se otetaan käyttöön. Päti myös Megastarilla. A la carteen ei päässy tietokonevian vuoksi, Marko Vainio sai pistää kaikki tilannetajunsa peliin, kun kesken loistavan Divet Shown tuli "saavumme Tallinnaan" -kuulutukset kolmella kielellä ja kahvikone sylki sentin verran kuumaa sohjoa lasin pohjalle, kun edellinen oli saanu taivaallisen näköisen lattehässäkän.

Hieman vähemmän virolainen palveluasenne olis voinu pelastaa tilanteen täysin, mutta nyt oli luotettava omaan huumorintajuun.

Olihan se laiva tosi hieno ja haisi ihan uudelta (toinen vaihtoehto on se aivan liikaa elämää nähny kokolattiamatto), mutta reissun parasta antia oli kuitenki Marinan 40+ blogit -yhteisön tyypit. Oli ruoka-, kauneus- ja vaikka mitä bloggaria. Kaikilla kamera ja hyvä meininki. Melkein harmittaa, että vielä on hieman matkaa neljänkympin tuolle puolen. (Paino sanalla melkein.)

Koti kaupungin laidalla -blogin Fridan (suurkiitos hienosta selfiestä) kans käytiin moikkailees kapteenia komentosillalla ja Kulinaari bongattiin heti terminaalista mukaan tervetuliaiskuvaan. (Se, että itsensä kuvauttaneet sai ylimääräsen drinkkilipun, ei vaikuttanu kuvauttamispäätökseen. Eipä.)

Muita uusia bloggari- ja blogituttavuuksia mm. Funky & Fifty,  Souliina, Tuula's life, Beach House Kitchen, Lady of the mess ja Tinskun keittiössä.

Kiitos seurasta loistavat 40+ -naiset ja -mies! Toivottavasti tapaamme jälleen. :)

#dogshaming

Käytiin tuossa männäviikolla mökillä testaamassa kuinka talviasuttava se on. Mies on vakaasti sitä mieltä, että tosi.

Ja onhan se. Jos pitää koko ajan takassa tulta, kahta irtopatteria täysillä, pitkiä kalsarit pyjamahousujen alla ja paksua villapaitaa päällä. Niin, ja pysyttelee yhdessä huoneessa. Siinä missä on takka.

Miehen ja koiran oli tarkoitus myös metsästää. Ne lähti aamulla ja parin tunnin päästä Mies tuli kysymään onko koiraa näkyny. Eipä ollu. Se oli ottanu hatkat sillä aikaa, kun Mies oli ollu testaamassa huussin talviasuttavuutta.

Eikä siinä muuten mitään, mutta koiralla pidetään sellaista mittoihin tehtyä kokovartalometsästyspukua talvella, kun sen raukan pallit heiluskelee niin lähellä maata. Nyt se oli painellu mettään täysin nakuna. Pakkasta miinus 15.

Pakkohan mun oli tehä siitä tollanen #dogshaming-kuva, kun se lopulta saatiin takas mökkiin. Lapussa lukee: "I TOOK OFF BEROFE DAD HAD A CHANCE TO PUT ON MY WINTER HUNTING SUIT. I FROZE MY BALLS AND NOW IT HURTS TO WALK."

Tästä vielä nätti kuva rantaportailta bonukseksi, kun tuli otettua.

Lämmittelyä kompostilla

Meiän mökillä on niin valtavasti hommaa, että otettin keväällä kevyesti vauhtia kompostista. Minä suunnittelin, Mies toteutti. Kätevää.

(Kuvat on tällä kertaa ilman kohennusta, kun otin nämä ennen Instagram-tilin perustamista. Tässä karkeakarvainen työnjohtaja vahtii elementtien valmistumista.)

Vaan hieman tämäkin aihe vaati perehtymistä. Ei se riitä, että on puukehikko ja kasa luonnonjätettä. Pitää olla ilmanvaihto kunnossa, elukoilta pääsy kielletty ja tarpeeksi tilaa, jotta mahtuu muhimaan.

Eka meinattiin tehä kaiken tavaran komposti mm. huussista tulevalle jätteelle, mutta googlailujen ja keskustelujen jälkeen todettiin, ettei kukaan enää kompostoi avokompostissa kaikkea, kun kompostin tarvis toimiakseen olla lämpöeristetty. (Iskän ja äiti komposti kyllä toimi aikanaan ilman eristystä, mutta nykyään niilläkin on ostokomposti.)

Miehen ystävän komposteihin perehtyneen isän mukaan vanhasta pakastimesta saa parhaan kompostin, mutta jos luitte huussikirjoituksen, niin arvaatte varmaan kuinka sen ehotuksen kanssa kävi.

Päädyimme siis kompostoivaan huussiin sekä lehtikompostiin.

Kattelin lehtikompostille oikein hyvän paikan, mutta risuja raivatessa törmäsin ensimmäistä kertaa elämässäni tällaiseen metsän asukkiin. Näin kompostin paikka siirtyi suosiolla metrin verran kauemmas.

"Hyvän kompostikehikon tulee olla riittävän suuri eli mitoiltaan siis vähintään metri kertaa metri. Pienempi ei lämpene", kertoo Rakentaja.fi ja jatkaa "Yksinkertaiseen lehtikompostiin tarvitaan lautaa noin 60-80 metriä. Pystyrakenteisiin kannattaa käyttää hieman vahvempaa tavaraa, esim. 50 x 50-100 mm. Käytön helpottamiseksi kompostikehikosta ei kannata rakentaa liian korkeaa, sillä lehtikuormat pitää saada sinne kätevästi." Hyviä neuvoja.

"Tiiviissä kehikossa lämpö pysyy paremmin kuin harvassa. Rakoja kuitenkin tarvitaan, jotta komposti saa tarvitsemaansa ilmaa. Paikan tulee olla varjoisa, mutta lämmin." Tasapainolaji tämä.

Kompostin pohjalle kasattiin ohjeiden mukaan risuja tai puuhaketta, "jolloin se saa riittävästi palamiseena tarvitsemaa happea". Sitten kasattiin kerroksittain mullansekaista kitkemisjätettä ja lehtijätettä eli eliöpohjaista ja kuivikekamaa. 

Vielä ei saatu kesän aikana niin paljon jätettä kompostiin, että kuviteltais sen pysyvän lämpimänä talven yli. Keväällä kasan voi kuulemma taas tekohengittää joko kaupasta ostettavalla kompostiherätteellä tai kompostikäymälästä tulevalla suotonesteellä (eli pissalla).

Martoiltakin löytyy kompostointiohjeita: 

• Kuivaa jätettä kannattaa kastella. (Me jätettiin kansi asentamatta, niin ei tarvi erikseen kastella.)
• Typpeä komposti saa tuoreesta ruohosta. (Voidaanko tästä olettaa, että typpi on tärkeää?) Jos ruohoa on niukasti, kompostiin kannattaa lisätä kanankakkaa tai muuta typpipitoista lannoitetta tai kompostiherätettä. Kompostia voi kastella myös vedellä laimennetulla virtsalla. (Pitää sanoa Miehelle, että jos tulee kauhea tarve pissiä kompostiin, niin tekee sen sateella.)
• Tuhkaa tai kalkkia kompostiin ei laiteta, koska pH:n kohoaminen haittaa hajoittajapieneliöiden toimintaa. (Hyvä tietää.)
• Puutarhajätekompostiin voidaan laittaa kaikki puutarhasta ja keittiöstä tulevat kasvinjätteet. Rikkakasvien kanssa on kuitenkin käytettävä harkintaa, puutarhajätekomposti kun ei yleensä lämpene riittävästi. (Jossain muualla sanottiin, että jos kompostoi rikkakasveja, pitää ne kaivaa ihan sinne keskelle lämpimimpään kohtaan.)
• Komposti käännetään kesän aikana yleensä 1-3 kertaa: keväällä sulamisen jälkeen, kesällä, jos hajoaminen on hidastunut ja komposti on jäähtynyt ja kolmannen kerran syksyllä. (Kattoo ny.)
• Puutarhajätekomposti on valmista, kun se näyttää mullalta. (Sitä odotellessa.)

Yllätyshillo

Kaverilla oli omenoita tarjolla. Kieltäydyin, koska laiskuus. Ja koska olin 25-vuotiaana kovin keski-ikäinen ja massiivisten omenamäärien muuttaminen hilloiksi ja piirakoiksi liittyy olennaisesti tuohon aikaan. Viimeisestä omenahillosatsista on 10 vuotta.

Naapurilla oli omenoita tarjolla. Mies ei kieltäytynyt, koska ei itse kuitenkaan tee niille mitään ja koska en ole ehkä muistanu kertoa kaikkia entisten elämieni traumoja. (Ja käydäänhän me nykyään Prismassakin ilman suurempia ahdistuksia.)

Ja siis lappilaislapsena oikeasti toivoisin, että meillä ois mökillä omenapuu. Siellä kasvaa kaikkia muita puita, vaahteraa pariki eri lajiketta, mutta jostain syystä ei omenaa.

Koska en päässyt omenoista, päätin mennä siitä missä aita on suorastaan olematon. "Helppo omenahillo" googleen ja mitä vielä, google ehdottaa Hidasta elämää -blogin terveellistä omenahilloa. Vanilja-jauhetta, chian siemeniä ja kookossokeria. Juuei. Tavoitteena on vähintään se, että kaikki tarvikkeet löytyy kotoa valmiiksi.

Vaikka ne ois ollu siellä jo hetken.

Lyyti rupes kirjottaan, kun löyty uuniomenahillo-ohje. Kokit ja potit -blogin hillo-ohje alkaa näin:

"Laita kaikki ainekset uunivuokaan, unohda hillon vahtaaminen tunniksi, jopa puoleksitoista, ja palaa keittiöön purkittamaan makea herkku. Koskaan ei hillonteko ole ollut näin helppoa!"

Tällä mennään.

Omenahillo uunissa

2 osaa omenoita

1 osa hillosokeria 

"Vasta raastettu muskottipähkinä ja kanelitanko tai pari tuovat hilloon upeita sävyjä. Sitruunamehua voi lisätä valmiiseenkin hilloon, jolloin hapon säätäminen on helpompaa."

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen. 
2. Lohko puhtaat omenat neljään tai kuuteen osaan, poista siemenkodat. 
3. Laita omenat ja sokeri uunivuokaan, sekoita ja mausta haluamallasi tavalla. (Noku minähän en punninnu niitä omenoita, niin vetelin rennolla kädellä vaan sokeria sekaan. Silleen tarpeeksi. Ja mausteet unohin kokonaan. Mun piti laittaa kanelitangot, mutta sitte tuli joku häiriö ja ne jäi.)
4. Laita vuoka uuniin ja anna muhia 1–1 1/2 tuntia. Välillä hilloa voi sekoitella. (Piti lähtiä nopsaan käymään töissä välissä, kun olin luvannu lähettää parit sähköpostit ja seuraavana päivänä olisin jo matkalla Rovaniemelle kummitytön rippijuhliin. Jätin Miehelle ohjeet, että jos en oo palannu puolentoista tunnin kuluttua, niin seurailee tilannetta. En käskeny sekottaa, ettei vaan sattus mitään. Oli ottanu pois puolentoista tunnin kohalla.)
5. Neste saa muuttua jopa siirappimaiseksi. (Oli muuttunut.) Poista kanelitangot ja kaada valmis hillo tehosekoittimeen tai sauvasekoittimelle sopivaan astiaan ja aja hillo tasaiseksi. (Ajoin sauvasekottimella.) 
6. Mausta tarvittaessa sitruunamehulla. (Piti töistä palatessa ostaa, mutta en muistanu, kun saatto yks sähköposti lähtiä parille(sadalle) sellasellekki yritykselle mille ei pitäny, koska CRM.) 
7. Purkita puhtaisiin ja kuumiin purkkeihin. (Entisessä elämässä desinfioin purkit uunissa, mutta nyt kyllä vaan pesin tosi kuumalla vedellä.)
8. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. (Jep.)

Oishan tän tietty voinu myös tiivistää, että: Lohko omenat ja pistä uuniin sokerin (ja mahdollisten mausteiden) kans puoleksitoista tunniksi. Soseuta ja purkita. Mutta sitä mun ois ollu vaikeempi kommentoida. 

Note to self: tarkista ens vuodeksi marjojen kypsymisajat

Meni tuoreelta mökinomistajalta tuo lomasuunnittelu pikkasen mettään. Eikä tosiaankaan kirjaimellisesti. Ostettiin kuulkaas oikein pakastin ja kaikki, koska mökin läheltä löytyy ihan sikana mustikkaa, villivadelmaa, puolukkaa, metsämansikkaa ja sieniä.

Siinä ei vaan paljo pakastin auta, jos pitää kesäloman juhannuksesta eteenpäin eikä sitte pääse paikalle puoleentoista kuukauteen. Kauden saldo oli puolitoista litraa (kypsähköä) mustikkaa ja kaksi vadelmaa. Siis kaksi niinku yksi ja kaksi. Heinäkuussa söin ekan kypsyneen vadelman ja nyt löysin viimeisen syömäkelpoisen. Se ei ehtiny kuvaan.

Note to self: ens vuonna loma heinäkuun puolesta välistä eteenpäin.

Puolukkaa olis ollu, mutta viimevuotisetkin on vielä syömättä. Ja sieniähän en harrasta ollenkaan, joten nämäkin (joita nopean googlauksen perusteella väittäisin kangasrouskuiksi, mutta en uskalla kutsua tätä viralliseksi kasvitunnistukseksi) sai jäädä keräämättä. Mies on periaatteessa sienimiehiä, mutta ei se kuulemma viitti kerätä, kun minä en syö.

Käytiin tosiaan vain nopea iltapäiväreissu mökillä tarkastamassa, että kaikki on kunnossa. Pelkästään onnellinen mäyräkoira on hyvä syy nopeallekin visiitille. Kuvassa ollaan reteesti matkalla mökille.

Ja koska parin tunnin takia ei kannata kantaa vesiä, niin käytiin tietty iltapalalla Ahlaisten Arinassa. Pakko oli jo vaihtaa kebabbi salaattiin ja olut Maxi Pepsiin, kun kesäkunto lipsu entistä kauemmaksi kesällä. Ei se tietty ihme, jos vaihtoehdot on (joka päivä): grillataanko vai savustetaanko, olutta vai viiniä ja mansikka- vai suklaajäätelöä.