Pioni 2.0

Sen ainoan tunnin aikana, jonka kerkesin mökillä tehoileen, tarkistin tietty rakkaan pionini edellytykset pioninarvoiseen elämään. Leikkasin vanhat varret pois (oli tarkotus syksyllä, mutta unohin) ja kertasin täältä lannoitustarpeen (joka siis vasta kukinnan jälkeen kompostilla). 

Ilmeisesti olemme edelleen väleissä, koska uutta vartta on tulossa ainakin viiden alun verran (kuvassa punaisella). Jos viime vuonna oli kolme vartta ja yksi kukka, niin uskaltanen odottaa ainakin 1,666 nuppua tälle kesää. Eikö?

Tutkiskelin myös keskellä pihaa nousevan kasvisaarekkeen (tai mikä toi nyt on) rakennetta ja tajusin taas selvemmin kuinka paljon tunnistettavaa mulla on vielä edessä. Tavallaan lupasin noille kasveille, että ketään ei hävitetä ennen kuin se on tunnistettu.

Saa nähä kuinka kauan periaate pitää. Osa tontilla kasvavista puskista on joko liian hallitsevia tai vain tosi rumia ja tänä viikonloppuna on Tampereella Supermessut. Dioriina-Marina oli jo ollu ja kerto, että siellä on sataa erilaista pionia. Voi olla, että joku tyhmä angervo joutuu väistymään.

Apteekin kautta kotiin

Päätettiin pyhittää pääsiäisestä ruhtinaalliset 24h mökkeilylle. Vuoden ekat mökkitunnit. Olla oikein yötä, kaataa puita, kattoa oliko tunnistetuissa kasveissa jotain keväthoidettavia ja antaa koiran rellestää huolella.

Käytin tuosta 24 tunnista vajaan tunnin tehokkaaseen puuhasteluun, noin vartin haravointiin ja loput 23 tuntia makasin eri asennoissa etsien sellaista, joka sattuis selkään vähiten.

Ihan aluksi tuo mahallaanolo oli tosi hyvä ja anto valheellisen terveyden tunteen. Sitten koira ilmoitti olevansa kiinnostunut tulemaan sisälle, joten voimantunnossani nousin avaamaan oven ja sitte soitinkin jo Miehelle, että tulee nostaan mut takas sohvalle.

Sinä iltana ei jalat kantanu ollenkaan (jätettäneen tässä kohti se tarina kertomatta, miten selvisin pissalle), mutta maanantaina pystyin jo kävelemään ite, kunhan Mies nosti ensin pystyyn.

Tää oli mun mielestä silti kohtalaisen julmaa huumoria, kun tiistaina lopulta pääsin lääkäriin. "Voit mennä suoraan neljänteen kerrokseen. Lääkäri kutsuu sitten nimellä."

Mutta oli se sen arvoista. Voin kertoa.

Ja ymmärrän hirveen hyvin ihmisiä, jotka jää koukkuun kipulääkkeisiin.  Onhan ne ihania.

Luonnonkauniit messupuskat

Järjestivät Helsingissä parit messut, niin lähimmä Dioriina-blogin Marinan kanssa kattomaan mitä ne olivat keksineet.

Marina on kauneusbloggari (kyllä, se on oikea blogiteema) eli sen pääkohteena oli Luonnonkaunis-messut täynnä luonnonkosmetiikkaa. Ei tarvinnu ständi-ihmisten paljo tuotteita esitellä, kun Marina pöytä pöydältä hehkutti mikä tuote on ihana ja mikä vielä ihanampi. Voi olla, että jokunen tuubi tarttui matkaan tehokkaan innostuksen johdosta.

Saimme Naturellelementiltä molemmat testiin Marius Fabren Black Soapin, joka on oliiviöljypohjainen musta saippua. Ohjeiden mukaan sillä voi pestä mitä vain pers..koirasta perämoottoriin ja se on 100% biohajoava. Kunhan saadaa mökkikausi auki, niin tämä purkki joutuu tositestiin. Toki voi olla, että toi kaikessa mahdollisessa pyörivä tyyppi joutuu testaan tän jo aiemmin.

Pakko tunnustaa, että ei ollu Mökki-Pirkko kosmetiikkamessuillakaan ihan vieraalla maalla. Mussa asuu pieni kosmetiikkahamsteri, jota yritän pidellä aisoissa, koska keskeneräiset vanhenevat purkit ahdistaa sitä pientä puunhalaajaa, joka mussa myös asuu. Yksi eksä kutsui aikanaan nimellä neiti Lotionen (olin hetken töissä Body Shopissa ja saatto kaikenlaista purkkia kerääntyä kotiin). Voi vaan kuvitella miksi Marinaa kutsutaan kotona. (Todistettavasti sen mies vielä mahtuu sinne.)

Mutta siis mun varsinainen pääkohde oli Kevätmessut. Aiai. Onneksi en oo nyt hetkeen päässy mökille eikä saunan valmistumisestakaan ole takeita tälle kesälle, niin pysy joku roti. Aika lähellä olin jo yhtä löylykiulua, mutta oon tavallaan luvannu Miehelle, että en osta mitään sauna-asioita ennen kuin saunassa on seinät.

Harkittiin  myös tulppaaneja 50/kpl kympillä sekä jänniä kukkamukuloita, jotka ei olis tarvinnu multaa eikä vettä vaan kasvaneet ihan pöydällä suoraan vaan ulos mukulastaan, mutta ne oli oikeastaan vaan jänniä eikä yhtään kauniita, niin nekin jäi. Ja nälissämme hengattiin aika pitkään luomu- ja lähiruokaosastolla maistelemassa.

Ajattelin, että joku ihana pioni löytyis kuitenki, mutta en tiiä oonko kovasti ronkeli vai oliko kauniit pionit sunnuntaina jo menny. En tykkää niistä hörsösistä vaan pitää olla kunnon erottuvat lehdet.

Pensasmustikoita en enää jaksanu vastustaa. Varsinkin, kun niiden ominaisuuksia esitteli varsin söpöinen nuorimies Tori Ruposelta. Ja tietty sunnuntaina sai jo erikoistarjouksessa useamman puskan. 

Näitten kans olikin sitte erikoisen kiva matkustaa bussilla takas Tampereelle. "Anteeksi", "Pääsisinkö ohi?", "Apua, osuinko mä sua?!", "Anteeksi!", "Kun nää mun puskat". 

(Pensasmustikan sielunelämään tutustumme toukokuussa, kun pakkaset varmuudella loppuu ja saa istuttaa. Nyt ne joutui pimeään kellariin odottamaan. Toivottavasti ei sitä, että alan syksyllä kaivata mustikoita ja muistan mitä mulla on kellarissa.)

Mökkikausi, olen tulossa!

Miten sitä onkaan ihminen onnellinen siitä, että käsillä on mökkikausi eikä enää mökinhakukausi.

Vaikka mökille ei olekaan päästy kiireiden vuoksi hetkeen, niin tunnelma alkaa olla kohillaan. Eilen herättelin mökkikausikuumetta Tampereella kotipihan auringossa ja tänään suuntaamme Dioriina-blogin Marinan kanssa Kevätmessuille Helsinkiin.  

Ahlainen, you're next!