Hortoilun ensiaskeleet nokkosen kanssa

Tepastelin tossa pihalla ja totesin tänäkin vuonna nokkosten saavuttaneen optimaalisen satokauden. En tiedä miten on mahdollista potea huonoa omaatuntoa käyttämättömistä nokkosista. Mutta minkäs teet. Paitsi tietty otat ne hanskat ja sakset kauniiseen käteen ja meet poimiin ne nokkoset.



No näin sitte tein. Ajattelin alottaa turvallisesti nokkosletuista.

Koska ollaan varsin perustavanlaatuisen ensikerran äärellä, niin otetaan resepti Martoilta. Ne ei kikkaile.

Paitsi, että eka piti selvittää, että miten nokkoset kannattaa ryöpätä. Heleposti näköjään. Suolaveteen kiehumaan 30-60 sekunniksi. (Paitsi mulla oli 3 min, ku tein eka rankkoja oletuksia aiheesta ja tarkistin ton ajan vasta jälkikäteen. Todennäköisesti onnistuin tappamaan kaikki ravintoarvot.) (Edit. alhaalla mainittu Tekla vinkkas, että ryöppäysveden voi käyttää esim. Maailman parhaan leivän tekoon. Menee heti testiin.)

Ryöppäysoperaation jälkeen kävi ilmi, että ryöppäystä ei ois tarvinnu tehä ollenkaan, kun mun versot oli varsin nuoria enkä keränny niitä mistään tunkion päältä. (Eikä mun keräämissä asioissa oo mitään elukoita tai epämääräsyyksiä myöskään.)



Mutta siis se ohje (on ihan peruslettuohje, mutta nokkosilla):

• 2 kananmunaa 
• 5 dl maitoa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 dl kiehautettuja ja hienonnettuja nokkosia
• 1/2 tl suolaa 
• 1 tl öljyä

1. Riko kananmunan rakenne ja lisää puolet maidosta ja jauhot.
2. Lisää nokkoset, suola, öljy ja lopuksi loppu maito.
3. Anna turvota puolisen tuntia.
4. Paista (kun laittaa pannulle rasvaa, niin tulee ne ihanat rapeet pitsireunat, mutta ei se tietty terveellistä oo)

Piti tehä näitä mukavaksi aamupäiväsnäkiksi. No, siihen mennessä, kun olin käyny eka koiran kans kaupalla hakeen purkin maitoa, oli jo niin nälkä, että päädyin tekemään lettuihin jauheliha-kasvis-täytteen. Toimii. (Ohje siihenki: Paista porkkananpaloja, sipulia ja parsakaalta (tai mitä vaan kasviksia) pannulla. Ruskista sitte erikseen jauheliha ja mausta miten tykkäät. Nakkaa kasvikset sekaan. Valmis.)

Luonnonkasvien käyttämistä ruuassa näytetään kutsuttavan hortoiluksi. Sehän sopii. Se kuulemma trendaa varsinki nyt korona-keväänä, kun porukalla on aikaa puuhailla. Mullahan on työkaveriki kirjottanu oikein kirjan aiheesta. Kukkamakuja-kirjaan (by Tekla Wannas) voi tutustua Kariston kirjakaupassa.