sunnuntai 20. elokuuta 2017

Äiti tuli, tunnisti ja hävitti

Nonii. Saunarempan viimeistely, Budapestin reissu, töihinpaluu ja neljä iltaa Tamperrada-tapahtumaa eli pintxoja kymmenissä ravintoloissa ympäri Tamperetta veivät huomion pois mökkipirkkoilusta hetkeksi. Mutta täällä taas, ollos huoleti.

Äiti ja iskä tuli viimisellä lomaviikolla muutamaksi päiväksi mökille auttaan saunarempan viimeistelyssä (siitä lisää, kun viimeistelyjen viimeistelyt on tehty) ja muutenki katteleen miltä näyttää. Pelkäsin, että äiti menee ympäri tonttia ja tunnistelee mun kasvit noin vaan riistäen multa tunnistamisen ilon, mutta ei se onneksi nimenny kuin pari. Näistä ekana pujo.

pujon torjuminen kitkemällä

En ollu tienny, että pujo on sellanen, joka kannattaa kiskoa pois tavattaessa. Eipä sillä, että olisin sitä tavattaessa tunnistanukkaan. Sen verta vaatimaton tyyppi, että tuskin olisin vielä moneen kesään tarttunu googleen pohtiessani juhannusruusun vieressä kasvavan oksan identiteettiä.

Pujo kukkii keskimäärin heinäkuun puolivälistä eteenpäin ja on sekä äitin että nettilähteiden mukaan pahiten allergisoiva kasveja Suomessa. Ite en huomaa siitepölyaikoja, mutta Mies pitää jatkuvasti mukanaan kattavaa allergialääkearsenaalia. Siksipä äiti veti hanskat käteen ja ryhtyi torjuntaan.

pujossa on pienet vaalea pallomaiset kukat, jotka kasvavat tertuissa ja tuottavat allergisoivaa siitepölyä

Googlatessa tuli vastaan Järvenpään kaupungin pujoinfo:

  • Kitkeminen: Pujo lisääntyy juurakoistaan, joten pujopesäkkeen kaivaminen maasta on tehokkain keino torjua pujoa. 
  • Niittäminen: Niittäminen heikentää kasvin elinvoimaa ja estää siitepölyn syntymistä.
  • Kemiallinen torjunta: Pujoa voi torjua myös rikkahävitteillä. (Mutta ei niistä sen enempää, koska olen ymmärtäny, että ne on ihan karmeita myrkkyjä, joita ei pitäs kenenkään käyttää harkitsemattomasti.)
---------

Vakkarimmat lukijat on ehkä huomannu, että äiti kommentoi käytännössä jokaista kirjotusta, joskin muutamalla eri nimimerkillä (kuten Leena Laitinen tai Äiti tai Vasko Joki, jos ovat Inarin mökillä).

Kerran sieniä sivuavan jutun jälkeen anonyymi kommentoija oli sitä mieltä, että mun pitäs opetella syömään sieniä. Hetken päästä tuli uusi kommentti "Tämä anonyymi kommentoija oli äitisi".

4 kommenttia:

  1. Kun sitä on sen ikäinen, että on joutunut keräämään 120 kasvia ja opettelemaan nimet suomeksi ja latinaksi ja laittamaan vielä kasvistoon heimoittain, niin muistaa vielä jotain.Kasvitentti oli aina jännittävä. Ahlaisten mökillä kyllä kasvaa monta sellaista kasvia, joita en noin vain tunnista. PUJO on tulokaslaji Pohjois-Suomessa, ei sitä vielä 1950-luvulla täällä ollut, olen muistaakseni tutustunut siihen vasta 1980-luvulla. Sen leviäminen olisi vieläkin jotenkuten hillittävissä, mutta ei sitä yleisesti tunneta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän mekin jonkilainen kasvio kerättiin, mutta ei kyllä noin kattavaa. En muista heimoja luokitelleeni enkä varsinkaan latinaksi. Ehkä jonku piharatamon ja siankärsämön niiden oppituntien perusteella tunnistais.

      Poista
  2. Onneksi ei tarvinnut niittokalustoa etsiä pujon hävitykseen. Pujo on nimenä varmaan monelle siitepölytiedotteista tuttu, mutta kuinka moni tietää (tai ketä edes kiinnostaa) miltä se näyttää. No, ainakin me tiedämme. Minä kirjoittelen samalla nimimerkillä taas. Jos joku kyselee hanhikin kuulumisia, se on hyvin todennäköisesti minun alter egoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin, että paljon siitä puhutaan, mutta ei ole ennen tullut eteen, että oman elinympäristön hengitettävyyttä vois parantaa hävittämällä tuota. Ei onneksi monesta kohtaa tonttia eikä montaa oksaa löytyny, ja nyt osaa niitä kytätä jatkossa.

      Hanhikki odottaa edelleen leikkaustoimia. Nyt huomaa, että tosi monessa paikkaa Tampereen keskustassa (jopa meidän omassa pihassa) kasvaa pensashanhikkia. Kukkivat onnellisen keltaisina (toisin kuin meidän mökkihanhikki). :)

      Poista