maanantai 7. elokuuta 2017

Iso kiltti jätti

En kauheasti vietä aikaa tuolla tontin nurkalla, jossa säilötään saunaremppatarvikkeita. Tänään sieltä yllättäen pilkisti yksi varsi varsin vaikuttavan kokoisia valkoisi kelloja. Ukonkelloja.

Jostain luin, että ukonkello on suurin Suomessa kasvava kellokasvi, mutta koska en nyt enää löydä sitä sivustoa ja linkkiä, niin sovitaanko, että vaan uskotte mua.

suuri kellokukka valkoinen ukonkello

En tiiä onko sillä kukkiensa painoon nähden liian hentoinen ja pitkä varsi vai oliko parin päivän sadekeli lannistanut kukkijan, mutta hain varmuuden vuoksi sille hiukan lisätukea, ettei tarvi ihan maata myöten mötköttää.

Arboretum Mustilan nettisivuilla kerrotaan, että metsässä ukonkello ei kasva yhtä korkeaksi kuin lannoitetussa perennamaassa ja pysyy siksi paremmin pystyssä, mutta että sadekuuro tekee varresta niin raskaan, että kaatuilevat joka tapauksessa. Vaikka toi mun ukonkello kasvaa teknisesti perennapenkissä, niin kyllä sen kasvupaikka taitaa tässä tapauksessa metsäkategoriaan mennä, koska tuota nurkkaa ei varsinaisesti hoideta eikä lannoiteta.

En tiedä onko tämä yksilö kasvanu meillä jo aiemmin vai toiko lintu sen mukanaan, mutta Mustilan mukaan violettiin vivahtava sininen on joka tapauksessa yleisempi väri ja valkokukkaisia näkee harvemmin.

Ukonkello kuulemma kasvattaa vuosien mittaan voimakkaan mättään ja komistuu, kun paksuihin juuriin kertyy vararavintoa. Se leviää hyvin siemenestä, mutta ei rikkaruohomaisesti. En tiedä miten tuota vararavinnonsaantia voi edistää, mutta taidanpa tehdä tälle saman kuin akileijoille eli raivata tilaa siemenille tipahdella ja itää.

Äiti on täällä mökillä käymässä ja olin juuri esittelemässä kuinka hienosti akileijat on lisääntyny rantapuskassa viime vuodesta, kun bongasin niiden seasta toisen varren ukonkelloa. Ihan toisella puolella tonttia kuin se toinen, tietysti.

suuri valkoinen kellokukka ukonkello akileijojen juurella

Ukonkello siis jatkaa meidän tontilla säännöksi muodostunutta linjaa, jossa kauniita kukkia on vain yksi tai kaksi vartta, kun taas rumia kasvaa valtoimenaan joka puolella vaikka kuinka hävittäis. Taistelu tasapainon löytämiseksi jatkuu.

perjantai 4. elokuuta 2017

Muurarin banaani-kinuski-muffinssit

Miehen ystävä (kutsuttakoon häntä Varamieheksi, kun on niin usein maisemissa) on auttanu meitä älyttömästi saunarempassa ja meinas syksymmällä tulla muuramaan vielä saunan paloseinän. Kun se kuuli, että kaikki loput seinä- ja kattovärkit on hommattu ja oltiin löydetty vielä vanhojen tiilien taivas Noormarkusta, niin eihän se malttanu pysyä poissa.

Ja minä tietysti jälleen tilanteessa, jossa mietin, miten voin korvata talkootyön keittiön antimilla. (Aiemminhan meillä on jo syöty mm. Saunansuoristussämpylöitä ja Saunanpurkajan pikapullaa.)

muffinssit mukeissa aitoja kuppikakkuja

(Kuvassa jo paistettuna, kun muuten ois tullu tähän alkuun liikaa pelkkää tekstiä.)

Olin aiemmin pakastanu pari tosi mustaksi ehtinyttä banaania paloina, kun en raaskinu poiskaan heittää, ja Dioriina-blogin Marina jätti käydessään puoli purkkia kinuskituorejuustoa. Nää rupes kuulostaan ihan banaani-kinuski-muffinsseilta.

Tietty tartuin Kodin Kuvalehden ohjeeseen, joka oli otsikoitu "Banaanimuffinit, joihin on aina ainekset kaapissa". Kuulostaa mökkisetiltä.

Mutta eihän mulla mökillä mitään muffinssivuokia ole, joten tein nää kaikkiin mukeihin ja muihin mitä nyt sattu olemaan puhtaana. Ohjeesta sanotaan tulevan 15, jos teet tavallisiin muotteihin.

taikinaa vatkataan vispilällä vihreässä kulhossa

Muffinssit on superhelppoja tehä. Näihin tarviit:

  • 100 g voita tai margariinia
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 munaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 banaania (mitä mustempia, sen parempi)
  • Kinuskituorejuustoa (tai jos sulla on jotain muuta makeaa makua, niin käy varmasti)

Action-osuus:
  • Laita ihan ekana taas uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  • Vaahdota pehmeä rasva, sokerit ja munat. (Mullahan ei ole täällä sähkövatkainta, joten vatkasin sen verran kuin jaksoin. Ei sitä nyt ehkä vaahdoksi voinu kutsua.)
  • Yhdistä jauho ja leivinjauhe ja sekota vaahtoon silleen, ettet turhaan vatkaile. Sen verran vaan, että tulee tasaista. (Katoaa muuten se vaahtomaisuus ja jos sitä ei ollu alunperinkään, niin vielä pahempi.)
  • Murskaa (mitä mustemmat, sen paremmat) banaanit, vaikka haarukalla, ja kääntele taikinan sekaan. (Taas pyritään mahollisimman vähään vatkaamiseen.)
  • Jaa kippoihin ja aseta keskelle teelusikallinen tuorejuustoa. Käännä päälle pikkasen taikinaa peitoksi.
  • Paista 25 min.
  • Jos sulla jäi tuorejuustoa, niin voit sillä vielä kuorruttaa valmiit muffinssit.
banaanimuffinsseja kuppikakkuja kahvikupeissa kinuskikuorrute lasissa kahvia

Kun on käyttäny kaikki mukit muffinssitouhuun, niin joutuu juomaan kahvin lasista.

Pakko sanoa, että ihan hemmetin hyviä tuli näistä. Paha vaan, että Varamies (kuvassa vasemmalla) oli vaan yhen yön ja jouduttiin Miehen kans syömään kaikki loput.

muffinsseja kahvikupeissa onnelliset miehet syömässä

Ja ihan hemmetin hyvä tuli seinästäki! Nyt ei puutu enää kuin ne kaikki muut seinät. Ja lauteet. Ehkä sittenkin päästään saunaan tänä kesänä.

saunan seinä muurattu vanhoista tiilistä

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Peippi, pillike, pähkämö, joku muu, mikä?

Sukelsin sitte syvemmälle tohon pensashanhikkikasaan selvittääkseni mitä kaikkea siinä kasvaa. Ainaki angervoa (mikäpä ettei), heinää, niittyleinikkiä ja vadelmaa. Noin aluksi. (Palataan noihin vadelmiin myöhemmin, koska niitä on täällä muuallaki.)

jalopähkämö jalopillike pähkämö pillike pienet lilat kukat torvimaiset kukat ryppäässä

Ja sitte tää. Nyt tuli kuulkaas vaikein tunnistus tähän mennessä. Käytin kaikki mahdolliset Google-hakutaitoni sekä noin 40 erilaista ominaisuusyhdistelmää Luontoportin lajitunnistuskoneessa. Kävin jopa kaks kertaa tarkistamassa kukkien torvimaisuuden asteen ja lehtien sahalaidan pyöreyden.

Päädyin jo kerran peippiin ja toisessa kohtaa pillikkeeseen, mutta jotenki ei tuntunu oikeelta. Sitte pillike-kuvia kahlatessa tuli vastaan Siniunikon-blogi ja siellä just oikean oloinen tapaus. Jalopähkämö. Huh.

huulimaiset kukat terttumainen kukinto jalopähkämö jalopillike

Wikipedia kertoo, että jalopähkämö on monivuotinen pähkämölaji, jota esiintyy Lounais-Aasiassa.

Jaatuota.

Voidaanko kuitenki sopia, että sitä esiintyy myös Suomessa.

Normaalisti en luettelis näitä ominaisuuksia, mutta varaudun jo seuraavaan googletukseen ja voin tarvita mm. seuraavia termejä: pensastava, lehti puikea, herttatyvinen, koristeellinen sahalaita, terttumaiset kukinnot, huulimaiset kukat. (Nämä meille tarjosi Puutarha.net.)

Ja arvatkaas mitä muuta? "Kutsutaan myös nimellä jalopillike." Jossain luki aiemmin, että jotain peippiä voi kutsua myös pillikkeeksi. Eli onko pillikkeet, peipit ja pähkämöt samaa asiaa vai onko pillike jonku sortin yleisnimitys?

Jalopähkämö jalopillike pienet terttumaiset kukinnot torvimaiset kukat

Liiallisilla hoito-ohjeilla jalopähkämöstä kertovia sivustoja ei ole pilattu:

  • Heinäkuun kukinnan jälkeen kuihtuneiden kukkien poistamisella voi lisätä lehvästön rehevyyttä. (Viherpeukalot.fi)
  • Jaetaan ja istutetaan uudelleen, kun kasvuston harvennettua keskeltä. Lisääminen jakamalla. (Puutarha.net (myös kirjoitusvirhe))
  • Ei kannata istuttaa kovin pieneen tilaan vaan esim. isompiin perennapenkkeihin, pensaiden aluskasviksi. Istutusväli 40 cm. (Kuusankosken Viherpiste)
Pittääpä kattoa, mitä tämän kans tekkee. Ihan nättihän se olis jossain vähemmän ruuhkasessa kohteessa. Jään pohtimaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Rantapuskan rehottaja

Kaikkihan mulla täällä rehottelee enemmän tai vähemmän, mutta nyt kun pionia uhanneelle siperiankurjenmiekalle on kasvunrajoitussuunnitelma ja pari sijoituskotia, niin otetaas käsittelyyn tuo pensas sen toisella puolella. Se on pensashanhikki. Kasvitunnistus nro. 16.

Pensashanhikki pienet keltaiset kukat pensas suipot pienet lehdet

Kodin Kuvalehti kertoo, että pakkasiin asti kukkiva pensashanhikki on tiheä ja matala pensas. Mun pensaasta sojottelee pitkiä oksia sinne tänne ja se varjostaa sekä pionia että väliin jääviä ruskoliljoja (jotka neki voisin kyllä siirtää johonki muualle).

Siispä "pensashanhikin muotoilu" Googleen ja Turun Sanomien Koti-osio vuodelta 2015 kertoo, että syyskuu on hyvä aika leikata monia pensaita, kuten pensashanhikkia. Paitsi jos meinaa leikata kokonaan alas, sitte pitää oottaa kunnon lepokautta eli mieluiten kevääseen. Mulle riittää vähempikin rehotuksen hillitseminen, joten taidan kokeilla tänä syksynä.

"Syksyllä tehdyissä huoltoleikkauksissa on se etu, että kasvit, joissa on yhä lehdet lähtevät parantamaan leikkaushaavoja saman tien."

Pensashanhikki rehottaa rantapenkassa

Ehkä tuosta vois myös perata pois tuota muuta samassa läjässä kasvavaa ja katsoa kuinka iso osa tuosta kokonaisuudesta edes on pensashanhikkia.

Kodin Kuvalehti kertoo vielä, että pensashanhikin "harventaminen parantaa kasvua ja kukintaa. Varhain keväällä vanhoja oksia voi poistaa maata myöten. Kukat kehittyvät sekä samana kesänä kasvaneisiin että vahempiin versoihin. Runsaimmin kukkivat pari, kolme vuotta vanhat versot. Vanhat yksilöt kestävät alasleikkausta, mutta uusiutuvat hitaasti."

Mun täytyy tunnustaa, että en ole varma onko toi pensas kukkinu runsaammin aiemmin kesällä. Nyt siinä on jokunen kukka siellä täällä. Voi siis olla, että leikkaus tekee sille joka tapauksessa hyvää. Ens kesänä näkee kuin meän kävi. Tai parin, kolmen vuoden päästä. Kattoo ny.



perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pionia väijyvä kurjenmiekka

Heti pionin vieressä rantapenkassa kasvaa valtaisa kurjenmiekkapuska. (Iriksiksi näyttävät kutsuvan myös.) Kukan väristä päättelen, että kyseessä on siperiankurjenmiekka.

sinikukkainen kurjenmiekka siperiankurjenmiekka rannassa

Wikipedian korkeusmääritelmä siperiankurjenmiekalle on aika laaja (40-120cm), enkä tietty mitannu, mutta toi mun saattaa just ja just vielä mahtua 120 mittaan. Kerrotaan myös, että "sen maavarsi on lyhyt ja suikertava". Onko maavarsi sama asia kuin varsi? Ja tarkottaako suikertava just sitä miltä se kuulostaa vai jotain mitä pitäs tietää?

Idealista.fi:n iiris-kukkakoulun mukaan siperiankurjenmiekan kukat voi olla myös valkoisia, keltaisia ja violetteja (että se siitä värilajitunnistuksesta). "Kasvi viihtyy kosteassa maassa ja kasvaa suurina mättäinä" (check). "Soveltuu vesiaiheiden vierille" (kuten vissiin jälleen koski).

siperiankurjenmiekka pionin vieressä valtava mätäs joen rannalla

Mutta mua kiinnostaa nyt eniten se, miten mättään kasvua voi rajoittaa tai valmista mätästä pienentää. Se nimittäin väijyy mun pionia, joka, kuten olemme oppineet, tarvitsee reilusti omaa tilaa. (Kaveri oli kuullu kylillä, että se suunnittelee attentaattia seuraavaksi kerraksi, kun ollaan poissa mökiltä.)

Veikkaan, että vastaus löytyy jakamisesta. Jakaminen tehdään kukinnan jälkeen. Meillä kotona tarjoilee kuvalliset ohjeet kurjenmiekan jakamiseen, joten tässä tiivistys.

Ensinnäki tarvitaan näitä työvälineitä:
  • teräväkärkinen puutarhalapio
  • istutuskauha
  • kirves
  • puukko
  • oksasakset
  • talikko
  • rautaharava
  • käsihara
  • ämpäri
  • pressu tai kottikärryt
  • kastelukannu
Haha! Eihän meillä edes ole näitä kaikkia mökillä. Kyllä pitää yks kurjenmiekka pystyä lapiolla jakamaan. Ja siis tietty puukkoa tarvii aina vähän. Vaikka mitä tekis.  
  1. Irrota paakku painamalla lapiolla pystysuorat pistot ja kampeamalla.
  2. Irrota juuripaakkuja toisistaan käsin (tai pakota vähän puukolla). Jakotaimiin mahdollisimman paljon ehjää juurakkoa.
  3. Istuta 35 cm välein. Vaakaan kasvava maavarsi tulee aivan pintaan. (Jes, eli siitä sen tunnistaa. Ei siis oo sama kuin varsi.) 
  4. Kastele. Tai älä kastele, jos kasvi on jo syksyn lepotilassa (mistä sen taas tietää?) tai jos maa on vaarassa jäätyä yöllä.
kurjenmiekka siniset kukat siperiankurjenmiekka mätäs rantapenkassa

Nyt pitäs enää keksiä paikka, johon tuota siirtäis. Tai jos haluat tarjota sijoituskodin siperiankurjenmiekalle, niin ilmoittaudu heti!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kesäkavereiden piknikeväät: kinkkupiiras, Pinterest-leipä ja pastasysteemi

Otettiin ystäväni Veeran kanssa oikein kesäkaveriviikonloppu (ai että, me tehään tätä liian harvoin) ja suunnattiin mökille ja Pori Jazzeille. Koska alisuorittaminen ei varsinaisesti kuulu meillä valikoimiin, niin päätettiin tehä piknikeväät ite.

Mutta eka nautittiin Suomen kesästä. (Ja tehtiin puutarhahommia, joista kerroin Nurmipäivityksessä.)

kesäkaverit lempi ja hellä aurinkoa ottamassa sol-olutta juoden
(Kuva: Veera)

Sol a clock!

sol-olut mäyräkoira rengaslelun kanssa ja punaiset varpaankynnet

Olihan meän sitte pakko ruveta sitä evästäkin katteleen, kun iltapäivästä oltiin luvattu ruveta suunnistaan sinne Kirjurinluotoon.

Tuosta tollanen realistinen piknikeväskuva lopputuloksesta, kun ei kyenny enää pelipaikoilla ruveta lavasteleen mitään sisustuslehtikuvia. Saatto olla pohjiaki jo pikkasen.

helpot piknikeväät helppo kinkkupiirakka pastasalaatti pestopastalisäke juustoleipä

Menussa oli tällä kertaa kinkkupiirakka, juustoinen leipäjuttu ja pestopastasalaatti. Aloitetaan kinkkupiiraasta, kun vaati eniten vaiheita. Ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi.


Kinkkupiiras


Leikkuulaudalla punaista paprikaa paloina sekä palvikinkkupala

Ohje Valion.

Ostin tätä varten lähikaupasta paketin (3kpl) sellasia suorakaiteen muotosia (pikkasen A4:sta pienempiä) alumiinivuokia, niin ei tarvinnu miettiä, miten saan Jazzeilta astiat takas mökille.

Pohja on helppo ja ainekset löytyy joka mökiltä. Tein pohjasta ite noin puolitoistakertasen, koska inhoan sitä, että taikina ei riitä kunnolla vuoan reunoille asti. Tässä kuitenki alkuperäiset määrät (Ø 26 cm:n vuokaan), koska en tarkalleen tiiä paljo pistin.

  • 100 g voita tai mitä vaan rasvaa (paitsi Keijua)
  • 2 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl vettä
  • 1/4 tl suolaa

Täyte on ihan yhtä helppo, kunhan muistaa ostaa ainekset. Mulla kasvaa onneksi huonovointinen persilja tossa yrttimaassa, niin sain en ihan desiä, mutta vähän väriksi muutaman oksasen.

  • 150 g palvikinkkua (Ahlaisten K-Marketista sai vain 400g paketteja, joten käytin reilut 200 piiraaseen ja tein lopusta seuraavana aamuna munakkaan.)
  • 1 punainen paprika
  • 1 sipuli (No en muistanu ostaa tätä, mutta onneksi oli kevätsipulia, niin käytin niistä ne sipuliosat. Eikö se oo sama asia.)
  • 1 prk eli 150g creme fraichea (Varmaan ihan kermaviiliki käy, mutta otin nyt ihan sitä mitä ohjeessa oli, kun olin siellä kaupassa.)
  • 1 pussi eli 150 g juustoraastetta (Ihan voit myös perinteisesti raastaa juustokimpaleesta, mutta mulla on kolme isoasiskoa ja sain lapsena aina raastaa sen hel***n juuston, joten nykyää ostan raasteena aina kun mahdollista.)
  • 3 munaa
  • mustapippuria
  • 1 dl hienonnettua persiljaa (Ilman persiljaaki pärjää ihan varmasti. Et kuitenkaan muistanu ostaa.)
Toimintaosio:
  • Ihan ekana se uuni taas lämpenemään 175 asteeseen.
  • Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle ja reunoille.
  • Kuutioi kinkku ja paprika. Hienonna sipuli. Levitä taikinapohjalle. Sekoita muuta ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan.
  • Paista n. 35 min. (Mulla oli ehkä 10 minsaa pidempään, kun laitoin puhelimeen ajastuksen ja jätin sen lataukseen sisälle. Ei menny miksikään.)

Juustoinen leipähässäkkä


Leivän rakoihin laitettiin juustoa kevätsipulia ja voita

Veera bongas ohjeen Pinterestistä. Toki ohje oli pelkkinä kuvina, koska linkki ei enää toiminu, mutta tää on niin yksinkertainen, ettei vaatinu kirjallisia ohjeita. (Yllä olevassa kuvassa vasen puoli paistamaton ja oikea paistettu.)

Tarviit: 
  • Vaalean leivän (Sellasen ranskanleivän muotonen on oikein hyvä. Onko sille muodolle joku nimi? Joo, ja siis voihan sen tehä itekki, mutta nyt en viittiny.)
  • Terävän veitsen
  • Juustoa (Mistä tykkäät tai mitä sulla on mökillä. Me käytettiin perus edamia.)
  • Sipuli-voi-seoksen (Pistin Oivariinia, öljyä ja kevätsipulin varsia. Niitä mulla oli ja tulee kiva vihree lisäväri. Määrät joudut määritteleen ite. Hyvin se menee.)
Toiminta:
  • Leikkaa leipään syviä viiltoja pysty ja poikkisuuntaisesti. Silleen ihan reunasta reunaan ja päästä päähän, mutta älä leikkaa pohjaan saakka, jotta leipä pysyy kasassa.
  • Leikkaa juustosta sopivan kokosia palasia ja tunge leivän rakoihin.
  • Pyöräytä silputut sipulit, oivariini ja öljy kattilassa silleen, että sipulit pehmenee. 
  • Pyydä kaveria raottaan leivän rakoja ja tunge lusikalla joka rakoon voi-sipuli-seosta. (Pistettiin vielä Oivariini-nokareita lisäksi.)
  • Käytä uunissa 175-200 asteessa jotain vartti kakskytminsaa. Sen aikaa, että juusto on kivasti sulanu.

Pestopastasalaatti


Tää me keksittiin ite. Tai Veera keksi ja mää rohkaisin. Ja siis salaattihan tää ei oikeastaan oo vaan pastalisäke.

Tarpeet:
  • Pastaa pussillinen (Otettiin niitä rusetin näkösiä. Meitä oli yli kymmenen ja vähempiki ois varmaan riittäny.)
  • Pestoa purkki
  • Kirsikkatomaatteja rasia tai kaksi
Toiminta:
  • Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. 
  • Sekoita joukkoon pesto. 
  • Leikkaa kirsikkatomaatit vaikka puolikkaiksi ja nakkaa perään.
  • Voilá!

Kesäkaverit Pori Jazzeilla


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Miten mäyräkoira rauhoitetaan

dogshaming mäyräkoira lelurengas

Se on nyt monta tuntia painellu aivan onnellisena toi rengas kaulassa. Taukki.

(Lapussa: I BARK NON-STOP GUARDING MY PRECIOUS TOY RING. WHEN I WEAR IT ON MY NECK I DON'T HAVE TO STRESS ABOUT IT)

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nurmipäivitys

Kerkes taas vierähtää pari-kolme viikkoa edelliskerrasta, kun viime viikonloppuna tultiin mökille ystäväni Veeran kanssa. Suunnitelmissa oli mm. auringonottoa.

Auringonottoa varten täytyy tietysti olla siihen sopiva nurmikko ja ihan vähän jännitti, että miltä se nyt näyttää, kun olen käynyt taistelua jo voikukkia (lue täältä: Kuoleman puutarha) ja sammalta (lue täältä: Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja) vastaan.

valkoisin apiloita nurmikollinen

Ja kappas. Vastassa oli valkoinen apilameri. Näyttää siltä, että joka kerta, kun jätetään nurmikko ajamatta, niin siellä kasvaa jotain uutta.

Työkaveri oli tehny siis saman virheen sammaleen kanssa kuin minä ja joutunu istuttaan uutta nurmikkoa kuolleisiin länttehihin. Meillä noita länttejä on enää muutama siellä täällä. Jos ei ne rupee itekseen nurmikoitumaan, niin kai ne voi jossain vaiheessa karhia, mullittaa ja siementää, mutta kattoo ny.

valkoiset apilat nurmikko flipflopit ja kalju läntti nurmikossa

Ja siis niin hieno kuin apilapelto onki, niin poishan se oli ajeltava, koska on se vähän huono auringonottoalusta.

Toki jouduttiin soittaan Miehelle, että mihin aukkoon ja mistä kanisterista bensaa lisätään, mutta muuten toi meidän leikkuri on aika suoraviivanen vehje. Pistin Veeran työnteleen leikkuria ja hävitin ite sillä välin pikkasen angervoa.

nurmikonleikkaus menossa työnnettävällä leikkurilla mökkipihassa

Tietty yks nurmivaurion aiheuttaja on ja pysyy. Sillä aikaa, kun pystytettiin tota Veeran allergiahyttiä (kuvassa oikealla) kaivo karkeakarvainen maansiirtourakoitsija ittelleen bunkkerin.

Karkeakarvainen mäyräkoira on kaivanut kuopan kiviseen maahan

Viikonloppuun kuului myös Pori Jazz -lauantai ja seuraavassa postauksessa käsittelyssä piknikeväät eli kinkkupiirakka, juustoinen leipähässäkkä ja pastasalaatti.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Yks kukkaa, kaks kukkaa

Aaah ja iiik! Siis kattokaa! Pionissa on kaks kukkaa ja akileijoja on näin paljon!

tumman vaaleanpunaiset pinkit pionin kukat aukeamassa

vaaleanpunaiset akileijankukat valloittaa rantapusikkoa

Viime vuonnahan pioni teki yhden kauniin kukan ja akileijoja oli pari hassua vartta. (Tästä viime vuoden postauksiin: Tuli hyvä kukka ja Etsitään seuraa tositarkoituksella.)

Molemmille ainoa ensiapu viime vuoden tunnistuksen jälkeen oli se, että raivasin ympärille lisää tilaa. Pitihän mun kattoa lannotukset ja muut, mutta empä sitte saanu aikaseksi.

Ai, miten voiki ihminen näin tulla onnelliseksi parista oksasta biohajoavaa asiaa. (Veeran tuomalla laatikollisella valkkaria ei oo mitään tekemistä asian kanssa.)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Särkynytsydämiä + ohjeet särkyneen sydämen paikkaamiseen

Niin vain pikkunippu särkynytsydäntäkin oli eksynyt meidän rantapuskaan. Vaahteran alla nousivat ihan niinku joku ois oikein ajatellu asemointeja niitä istutellessaan. Tiesin muuten googlaamatta nimenki.

Harva särkynytsydän joen rannalla hurmevaahteran alla

(Olen luullu, että rannan purppuranpunainen vaahtera on verivaahtera, mutta nyt just selvis, että se onkin hurmevaahtera. Menköön tässä samalla puolikkaana tunnistuksena, kun se on kuitenki vaahtera eli liian helppo laskettavaksi.)

Ei noi särkynytsydämet mitään mun supersuosikkeja ole, mutta näyttävät silti kuuluvan meidän tontilla sarjaan "jos se on nätti, sitä on maksimissaan kaks vartta", kuten esim. akileijat ja just päinvastoin kuin esim. hel****n angervot.

sydämen muotoiset kukat roikkuvat kaartuvista varsista särkynytsydämessä


Kekkilällä on ohjeita:
  • Särkynytsydän istutetaan isokokoisena omaksi ryhmäksi tai ryhmän laitaan, esimerkiksi kosteikon lähelle. (Tarkottaako isokokoisena, että kukkivana aikuisena vai sitä, että varsia on paljon? Kosteikoksi kelvannee koski. Niin tai sitte ei, koska jos toi on istutettu useampivartisena ja nyt on jäljellä pari, niin ehkä kasvupaikka ei ole ideaali.) 
  • Voi istuttaa myös muiden reheväkasvuisten perennojen seuraan, jotta lakastuva lehdistö peittyy. (Meillä peittyy lakastumatonkin lehdistö.) 
  • Keväällä voi antaa kalkkia ja kevätlannoitetta ja talvella peitellä havuilla (mutta miten musta tuntuu, että toi saa nyt pärjätä lannoittamatta ja peittelemättä).
---------------------------

Googlaillessa tuli vastaan myös ohjeet, miten särkyneen sydämen saa paikattua. Meinasin eka laittaa vaan linkin, mutta täytyyhän nääki ohjeet tietty kommentoida:

1. Mene surun läpi, älä kierrä sitä. Sydänsuruista kärsivälle on vaikeinta vain pysyä paikallaan ja käydä suru läpi. Se on kuitenkin juuri se asia, joka jokaisen surevan on käytävä läpi. (Nonni, tein ite just päinvastoin. Osana "Muuta ajateltavaa" -projektia juoksin, tein töitä, juhlin, matkustin, vietin kaiken mahdollisen ajan ystävien seurassa, poistatin viisaudenhampaita ja tein gradun.)

2. Löydä itsenäisyytesi ja nauti siitä. Yritä täyttää tyhjiö itse – älä ryntää suin päin suhteeseen tai yritä voittaa rakastasi takaisin. Muista, ettet tarvitse toista ihmistä ollaksesi onnellinen. Luota itseesi ja nauti itsenäisyydestäsi. (Ota kaikki irti vapaudesta! Yhtäkkiä sitä on taas epähuomiossa joutunu parisuhteeseen eikä voi enää lähteä parin päivän varoitusajalla kaverin kans juhannusreissuun Saksaan kerran tavatulle pojalle kylään.)

3. Listaa vahvuutesi. Jos tunnet olosi lyödyksi, etkä jaksaisi enää yrittää, ota kynä käteen ja listaa kaikki vahvuutesi. Kun olet listannut vahvuutesi, olet valmis kohtaamaan seuraavan haasteesi: ylität surun, jotta voit olla taas tuottelias yksilö tässä maailmassa. (Whaat? Tuottelias yksilö?! Listaaminen auttaa tohon edellisen kohdan itseluottamukseen, mutta siinä vaiheessa, kun ei oikein tiedä miksi kannattaa nousta sängystä, niin tuotteliaaksi yhteskunnan jäseneksi tähtääminen ei ehkä oo ekana tavoitelistalla.)

4. Anna itsellesi lupa haaveiluun. Sureminen ei olisi se luonnollinen prosessi, joka sen pitäis olla, ilman kaipuuta menettämääsi ihmistä kohtaan. Jos yrität hävittää haaveet entisestä rakkaastasi, saatat jopa pahentaa tilannetta. (Äh, kaivata saa, mutta haaveile mieluummin maailmanympärimatkasta (niin paitsi jos teit niin ku minä, että olit jo sellasella eksän kanssa.))

5. Auta jotakuta muuta. Yksi lääke sydänsuruihin on kääntää huomiosi hetkeksi muualle. Voisitko ehkä auttaa jotakuta toista, joka painii mahdollisesti samankaltaisten ongelmien kanssa kuin sinä? Pieneksi hetkeksi pystyt unohtamaan itsesi ja oman surusi. (Tuleeko kellään muulla tästä automaattisesti sellanen mielikuva, että kaks ihan paskana olevaa naista itkee tuoppeihinsa kilpaa?)

6. Naura. Ja itke. (Kyllä. Mieluiten ystävien kanssa.)

7. Listaa hyvät ja huonot asiat.
 
Sinun on tiedettävä, mitkä asiat tekevät olosi hyväksi ja mitkä vain pahentavat sitä. Et voi tietää, mikä tekeminen kuuluu millekin listalle ennen kuin kokeilet niitä. Ei kuitenkaan ainakaan kannata tarkistella säännöllisestä entisen rakkaasi Facebook-seinää mahdollisen uuden tyttöystävän varalta tai yrittää kalastella hänestä tietoja hänen ystäviltään. Hyvien asioiden listaan voisivat kuulua esimerkiksi eksältäsi saatujen sähköpostien ja tekstiviestien poistaminen tai yhteiskuvista eroon hankkiutuminen. (On se tietty loogista, että listassa kehotetaan tekemään erilaisia listoja, mutta ehkä ilman listaa ja kokeilemattakin tietää, että eksän stalkkaaminen ei tee hyvää. Ja juu, teet sä sitä silti.)

8. Liiku suru pois. 
Juokse, ui, käy kuntosalilla, kävele tai nyrkkeile – tunnet olosi välittömästi paremmaksi. Helpotus on sekä fysiologista että henkistä, sillä liikunta vapauttaa kehossasi kemikaaleja, jotka edistävät hyvän olon tunnetta ja samalla tunnet hallitsevasi sekä kehoa että mieltäsi. (Bonuksena näytät paremmalta ja vaikka eksää ei oikeasti kiinnosta, niin voit silti kuvitella, että sillä on jotain merkitystä. Pääasia on itsetunnon kohottaminen keinolla millä hyvänsä. Ite lakkasin samalla syömästä ja lisäsin juomista. Ei välttämättä paras idea.)


9. Luo uusi maailma. 
Tämä on erityisen tärkeää, jos olet elänyt symbioosissa entisesi kanssa. Luo oma turvallinen maailmasi, jossa on paljon sellaisia ystäviä, jotka ovat vain sinun, eivätkä ole ystäviä eksäsi kanssa. Käytä tämä tilaisuus kokeillaksesi jotain uutta, kuten sukeltamista, taidekurssia, kirjakerhoa, blogin kirjoittamista... mahdollisuutesi ovat rajattomat. (Tai palaa vanhaan maailmaan, jota symbioosilta laiminlöit. Se jaksaa odotaa yllättävän pitkään.)

10. Löydä toivoa.
 Toivo tarkoittaa uskomista siihen, että suru voi hälvetä ja että vielä tulee päivä, jolloin sinun ei tarvitse pakottaa hymyä kasvoillesi, vaan se tulee itsestään. 
(Tulee se. Ja menee. Ja tulee taas. Ja eräänä päivänä huomaat miettiväsi, että miten helvetissä oot antanu jonku miehen vaikuttaa suhun niin, että tarvit tällasia listoja. Se päivä tulee kyllä. Believe you me.)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Lällyhelppo syreeni

Otetaas tähän väliin lällyhelppo. Syreeni. (No joo, en mä mitään alalajeja kuitenkaan rupee.) Niitä meillä on tontilla ainaki kaks. Valkoinen ja violetti.

valkoinen syreeni valkoiset pienet kukat kasvavat kartion muotoon

Tää valkonen löyty rantapuskasta sellasen pensaan seasta, jota epäilen jonkin sortin angervoksi. En uskalla googlata vielä, ko saattaa ruveta harmittaan.

Meillä kotona neuvoo syreenien hoidossa seuraavasti:
  • Syreenit viihtyvät parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja läpäisevässä maassa. Vaatimattomampikin maaperä kelpaa. (No meillä ois tarjolla just sitä.) 
  • Paras kukinta saadaan auringossa, mutta lievässä varjossa kukinta kestää pidempään, ja maa pysyy kosteampana. (Tää pätee meillä. Valkonen on varjossa, violetti auringossa ja kuvat otettu samana päivänä.)
  • Leikkaa vain, jos on syytä. (Meillä violetista syreenistä makas puolet kuolleena maassa, joten aika rohkeesti irrottelin kuolleimmat osat.)
  • Syreenin taimesta voi kasvattaa pikkupuun. (Bare with me.) 
    • Poista taimesta kaikki muut paitsi kaikkein voimakkain ja pystykasvuisin verso. Leikkaa pääversosta alaoksat pois niin, että jäljelle jää muutama latvaverso. Jos pensas on hyvin matala, anna rungon ensin kasvaa vähän pituutta. Voit siis tulevina vuosina poistaa alaoksat rungosta sitä mukaa kuin pääverso kasvaa pituutta ja tekee uusia latvaoksia. Latvaversoja kannattaa leikata, jotta ne haaroittuvat. Muista, että oksa haaroittuu leikkauskohdan läheltä. Muotoile latva keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kun leikkaat keväällä, se edistää kasvua, kun taas kesäleikkauksella on kasvua hillitsevä vaikutus. (Huh. Poistin tästä ohjeesta suunnilleen puolet ja silti jäi paljo muistettavaa. Onneksi mun syreenit on jo puumaisia. Paitsi tosta valkosesta en oo varma, kun se on sen toisen puskan peitossa.)
violetit syreeninkukat kuihtuneet

Syreeniä voi lisätä juuripaakusta, puutumattomasta pistokkaasta, siemenistä tai taivukkaasta. Koska toi taivukas oli niin jännä juttu, niin otetaas nyt vaan se tähän eli "oksa taivutetaan, ankkuroidaan maahan ja peitetään mullalla niin, että latva jää näkyviin. Parin vuoden kuluttua se on juurtunut ja valmis irrotettavaksi." (Vau, melkein tekis mieli kokeilla, jos oisin uuden syreenin tarpeessa. Kaks kuitenkin riittänee.)

Hoidoltaan ja tunnistukseltaa lällyhelppo syreeni oli kasvitunnistus numero 13.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Bug's Inn

Aloitin viime kesänä hotelliprojektin, mutta sitte poukkoilin johonki toiseen projektiin ja siitä taas seuraavaan ja takas ja taas seuraavaan. Kyllä te tiiätte.

Viherpiha 5/2016 hyönteishotelli ohjeet kaunis yksiöitä tarjolla

Olin tietty koko projektin kanssa myöhässä jo heti kättelyssä, koska hyönteishotellit on hyvä viritellä "keväällä, kun ensimmäiset hyönteiset alkavat olla aktiivisia". Näin kertoo Viherpiha-lehti 5/2016, josta bongasin ohjeet. Tänä keväänä kesä oli myöhässä, joten minä olin ajoissa, vaikka tarinan saattekin vasta nyt.

Hotellien rakentaminen on varsin simppeliä. Näin se lähtee:

  • Sahaa paksuja oksia 15 sentin pituisiksi. (Pro-vinkki: käytä sirkkeliä.)
  • Nosta sahatut oksat pystyyn ja solmi ne nipuksi kahdella narulla. Tiivistä nippua ohuilla oksilla. (Ite käytin apuna kulhoa.)
Jos haluat projektiin lisähaastetta, niin kannattaa ottaa mukaan ainakin yksi yliaktiivinen mäyräkoira.

mäyräkoira pureskelee hyönteishotellin osia

Niin tiiviiksi et noita nippuja saa etteikö ne poratessa pyöris, joten ei ehkä kannata liikaa haaskata aikaa tiivistämiseen.

hyönteishotelli pora penkki

Kymmenien reikien poraaminen on kohtalaisen puuduttavaa. Se lienee suurin syy, miksi homma jäi hautumaan viime vuodesta. Mutta hei pro-vinkki: kun oksat on kuivunu vuoden, niin niitä on hemmetin paljo helpompi porata.

  • Hyvä ripustuspaikka on aamuauringon suuntaan antava talon seinä, pensasaita tai tukeva puu. Talon seinä on turvallinen, koska erakkomehiläiset ei pistä. (Valitsin tukevan koivun.)
  • Ripusta n. 1,5 metrin korkeuteen, jotta saderoiskeet ei kastele hotellia. (Done.)

oksista tehty hyönteishotelli roikkuu puusta

Tadaa!! Melkein yhtä hienot kuin Viherpihassa! No joo, Viherpihassa on joku vähän pidemmällä pinnalla varustettu poraillu noi mallikappaleet.

  • Peitä talveksi puulevyllä tai nosta kylmään liiteriin, jossa talvehtivat hyönteiset ovat suojassa linnuilta. 
Meän liiterissä nää ei taida olla turvassa oikein miltään, mutta jahka noihin joku muuttaa, niin eiköhän turvallinen talvehtimisratkaisu keksitä.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Marjoja marjomisen ilosta

Sen verta villit kelit ollu tänä keväänä, ettei kerenny juhannusruusu kukkimaan juhannuksena. Onneksi tunnistin sen viime vuonna. Sen sijaan mökin takana olevan vaaleanpunaisen juhannusruusun vierestä bongasin eilen uuden tyypin.

Vaikka kyseessä on ihan hyvän kokonen pensas, niin jostain syystä huomasin sen vasta nyt. Siinä on kauniit pienet keltaiset kukat ja viininpunertavat lehdet.

pienet keltaiset kukat tumman punaiset purppurat lehdet purppurahappomarja happomarja


Päivänpesän elämää -blogista bongasin samannäköisen kaverin ja tiedon, että kyseessä on happomarja. Blogi kertoo, että hänen happormarjansa menestyy aurinkopaikalla, mutta sitten piti jatkaa googlaamista.

Wikipedia tiesi, että happomarjoja on noin 500 lajia ja että Suomessa yleisimmät lajit lienee ruostehappomarja, hurmehappomarja ja japaninhappomarja. Näistä ainakin ruostehappomarjan marjoja voi käyttää rajatuissa elintarviketarkoituksissa. Jotenki jäi sellanen olo, että tää mun puska ei ole mikään noista kolmesta. Jatkoin siis googlaamista.

Ihan hyvä, että jatkoin, koska toi mun pensas on purppurahappomarja, jonka punaiset suippolaiset marjat kaunistaa puutarhaa talvella, mutta ovat syömäkelvottomia. Suomalainen taimi ei kerro kuinka paljon kuolee, jos niitä käyttää esim. hilloon, mutta ehkä en lähe kokeileen. Tää tyyppi saa tyytyä elämäänsä silmänilona.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Viis asiaa, joita ilman suomalainen ei mökkeile

Mua haastateltiin toukokuun AirBalticin Baltic Outlook -lehteen ja pyysivät listaa viidestä tärkeimmästä tavarasta suomalaisella mökillä.

Esittivät esimerkkinä torkkupeittoa, jonka alla voi iltahämärässä lueskella kirjaa ulkoterassilla. Ai niinku niinä kahtena iltana, kun on niin lämmin, että torkkupeitto riittää, kunnes kolmen minuutin päästä on pakko mennä sisälle sääskien takia.

Tein heille realistisen listan.

1. Tulitikut. Miehellä on varsin ikävä tapa laittaa poltetut tulitikut takas askiin. Pieni asia, joka laukasee minussa kohtuuttoman raivokohtauksen, kun yritän löytää palamattoman yksilön.

Sitä paitsi iskä aina sanoo, että siitä voi tulla hengenlähtö, jos ottaa metsään mukaan näennäisen täyden tikkuaskin, jossa ei olekaan toimivia tikkuja. (Toki sen on meistä tuo toinen, joka sinne metsään menee, että omaan nilkkaan nasahtaa.)

halkopino tulitikkuaski sampo-tulitikut


2. Villasukat. Koska Suomen kesä.

siniharmaat pitkävartiset villasukat räsymatto


3. Kumisaappaat. Helppo laittaa jalkaan ja potkasta pois. Pitää loitolla myös käärmeet ja muun epämääräisen elämän. Sitä paitsi mäyräkoira ei yllä kusemaan sisään, jos päättää merkata väärän paikan.

siniharmaat Hai-saappaat kumisaappaat pihakivetys


4. Kirves. Jokaisella suomalaisella mökillä on tulisija, joten kirves löytynee myös. Toi kuva on suvun mökiltä Inarista. Kiitos äitille kuvasta. 

Pakko kertoa, kun siskon lapset oli pieniä (yks neljän vanha ja kaks kaksvuotiasta) ja oltiin menossa tuolta takana näkyvästä vajasta hakeen varmaan puita. Lukon kanssa renkatessa kakarat paineli oven alta sisään. Huudeltiin siinä sitte, että mitähän te siellä puuhaatte, niin neljävuotias tuumas vaan, että "hakataan kirveksellä halkoja". Tuli vähän kiire saada se ovi auki.

puuvartinen kirves pystyssä puupölkyssä talvella halkoja maassa

5. Radio. Yle puhe, Politiikkaradio, Kansanradio ja selkokieliset uutiset. Niistä on mökkitunnelma tehty. 

musta vanha radio ja kasettisoitin  ikkunalaudalla ikkunasta näkyy joki


torstai 8. kesäkuuta 2017

Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja

Viime vuonna näihin aikoihin huomasin omistavani voikkukkapellon nurmikon sijaan. Taistelu oli kova, mutta mielestäni voittoisa.

Tänä keväänä päästiin paikalle sen verta aikasin, ettei muu vihreä ollu kerenny piilottaa pihaa peittävää sammalta. Jäin ihmettelemään miten siinä ylipäätään on mahtunu kasvaan ollenkaan nurmikkoa. Tai voikukkia.

kivetty polku ja sammaleinen nurmikko

Sammalia en sentään rupee tunnistaan. Joku raja.

Hommattiin sammalsyöppöä. Luki siinä pussin kyljessä, että jos on paljon sammalta, niin kannattaa heittää myös kalkkia perään. Ja kastella.

Nakattiin kyllä kalkkia, mutta ei me nyt sitä kasteleen ruvettu, kun ois pitäny joesta kantaa vesi. Kyllä sade hoitelee tällaset.


sammasyöpön ja kalkin laikuttama nurmikko ja kivetty polku

Ei hoidellu. Sammal oli kyllä kuollu, mutta ei tää nyt varsinaisesti kauniimmaksi ollu muuttunu, kun parin viikon päästä tultiin uuestaan.

Josko se siitä. Ennen pitkää.

Oman haasteensa nurmikolle tuo toi meidän varsin energiapitoinen maansiirtourakoitsija. Tän se puuhasteli sillä välin, kun otin nokoset tossa keinussa.

keinun alla nurmikossa koiran tekemä kuoppa

Tää seuraavan päivän projekti tais olla joko oikean tai kuvitellun hiiren metsästystä.

mäyräkoira kaivamassa kuoppaa nurmikkoon ja tutkii

Huoh.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Saunanpurkajan pikapulla

Meillä oli viime viikonloppuna kaveri mukana remontoimassa saunaa ja koska ite olen ihan perässävedettävä noissa remppahommissa, niin ajattelin paikata asian leipomalla. Ei mitään ihmeellistä tietenkään, mutta sen verran, että tulee remppaajille arvostettu olo.

Häivähti jossain tajunnassa vasta nähty lausahdus "Kokeile pikapullaa" ja noin seitsemännen mökin sohvalla lojuvan aikakausilehden kohdalla tärppäs, Kotivinkki 7/2017.

Mökilläleipomiskriteeri on, että ainesten täytyy löytyä (pääosin) valmiina ja vaiheiden toteutettavissa käsivoimin. Tällä kertaa jouduin ostaan kardemumman, kun en ollu aiemmin pullaa tehny tällä mökillä. (Ei multa tosin löytyis sitä kotoakaan.)

pullataikina turkoosissa kulhossa vieressä odottaa valkoinen keraaminen vuoka

Tää on niin yksinkertanen homma, että aineet ja vaiheet voi kertoa kaikki kerralla (tästä riittää kuudelle tai kaheksalle, riippuen omasta ja/tai vieraiden pullahiirisyyden asteesta):
  • Ihan ekana taas uuni lämpiämään 200 asteeseen
  • Sekoita keskenään:
    • 4 dl vehnäjauhona
    • 1 dl sokeria
    • 2 tl leivinjauhetta
    • 2 tl kardemummaa
    • 1/4 tl suolaa
  • Lisää:
    • 1 kananmuna
    • 2 dl maitoa
    • 1 dl juoksevaa margariinia (eli taas mitä vaan rasvaa mitä löytyy)
    • (en unohtanu hiivaa, sitä ei vaan tule tähän)
  • Sekoita nopeasti tasaiseksi, vältä vaivaamista. 
  • Kaada voideltuun vuokaan (ite käytin paria murokulhoa, kun en keksiny muutakaan)
  • Ripottele pinnalle:
    • raesokeria (laitoin tavallista hienoa sokeria)
    • hasselpähkinärouhetta (murskasin viime kesältä jäänyttä pähkinäsekoitusta, ei kai ne miksään vuodessa mee...)
Kaksi pullaa valkoisissa vuoissa uunissa paistumassa
  • Paista 20 minuuttia
pähkinäinen pikapulla valmiina leikkuulaudalla

Näyttääpä pitkältä tuo ohje, mutta on kyllä ihan eniten yksinkertainen. Ja toimii. Pullasta tuli kuohkeaa, sopivan kosteaa ja täydellisen pähkinäistä. Melkein hävettää, että se oli niin helppo tehdä.

sauna puoleksi purettu puukasa odottaa loppusijoituspaikkaa

Hyvä pulla, parempi sauna.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Taas yks hel****n angervo!

Tuossa varaston nurkalla on vielä yks varsin rasittava pensas. Ärsyttävyydessään vetää vertoja pajuangervolle, mutta siinä on pihlajanlehtiä muistuttava lehdet.

Pihlaja-angervon lehdet läheltä kuvattuna

Yllättyykö joku, jos kerron, että se on s****na pihlaja-angervo. Juma****a, taas yks angervo!! Kuinka monta eri v***n angervolajia voi näin pienellä tontilla kasvaa?!

Tää oli nyt siis kolmas. Ne kaks edellistä on esitelty postauksissa  "Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus" ja "Tyhmä pajuangervo".

Otetaas faktat. Tällä kertaa Suomalainentaimi.fi:
  • Rehevä, terve, nopeakasvuinen ja pitkäikäinen pihlaja-angervo leviää laajoiksi kasvustoiksi. (Hirveen (ärsyttävän) angervomaista.)
  • Se viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla ja talvehtii hyvin koko Suomessa. (Täältä voi hakea, jos joku haluaa testata jotain muuta kasvupaikkaa kuin meidän tontti.)
  • Kovaakin leikkausta sietävä pensas sopii aidanteisiin ja muulaisiin suojaistutuksiin. (Meidän tontilla angervoja on käytetty peittämään näkyvyys jokeen ja hienoihin kivikkoihin eli käytännössä kaikkeen näkemisen arvoiseen.)
Musta tuntuu, että tääki tapaus joutuu Mökki-Pirkon kuokan alle ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti ennemmin...